Pitkä syksy on kääntymässä sydäntalveen ja joulun loma-aika tuo paljon kaivattua lepoa. Tämä vuosi ja erityisesti tämä syksy on ollut toisaalta huippukiva ja toisaalta kovin rankka. Tällä hetkellä tuntuu, että maailma on täynnä kaikkea raskasta ja koko ajan leijuu yllämme koronan pelko. Pitää olla valmis alati muuttuviin suunnitelmiin ja pidemmän päälle se on kyllä kuluttavaa. Haluaisin oppia olemaan murehtimatta liikoja ja oikeasti elää hetkessä. Jos pystyisi asettamaan itsensä välillä kuplaan, johon eivät ulotu maailman masentavuuden lonkerot. Vain rauhaa ja sitä kautta kokonaisvaltaista elpymistä. Sellaiseen tunnelmointikuplaan ajattelin itseni nyt joulun myötä asettaa, arjen murheet odottakoot ensi viikkoon.

Näin aloitin tätä blogiani kirjoittamaan ennen joulua ja tarkoitukseni oli saada vihdoinkin uutta tekstiä maailmalle ennen joulunpyhiä. Kun tätä blogia ryhdyin vihdoin kirjoittamaan, sain kesken kaiken vielä yhden suru-uutisen lisää ja sen jälkeen tulikin sitten kirjoitustauko. Rakas Jaska-kissamme oli äkillisesti kuollut ja hänen myötään jouduimme luopumaan jo toisesta lemmikistämme tänä syksynä. Muutamaa viikkoa aiemmin löysin suloisen kakadumme Sateen häkistään kuolleena. Raskaita hetkiä ne ovat, sen tietää jokainen lemmikin omistaja. Onnellista on toisaalta  se, että emme joutuneet lemmikkiemme kohdalla käymään läpi pitkää sairastelurumbaa, vaan lähtö tulikin yllättäen. Toisaalta sen aiheuttama shokki ei hetkessä unohdu. Nyt riittää sitten enemmän rapsutusenergiaa jäljelle jääneille karvakamuille : ).

Tällä toisella blogin kirjoitushetkellä on tapaninpäivän myöhäisilta ja takana on todella ihana ja voimaa antanut joulun aika rakkaitteni kanssa. Masukin on pullollaan herkkuja ja mieli on levollinen - vihdoin. Edessä on parin viikon ohjelmoimaton loma. Sen käytän nukkumiseen, treenaamiseen ja itseni huoltamiseen. Ensimmäisellä sijalla listalla on kuitenkin aika rakkaan perheeni kanssa. Ihan parasta : ). Tälle syksylle tyypillistä onkin ollut ääretön puuhakkuus ja tarkkaan aikataulutetut viikot. On ollut aivan fantastisia balettitreenejä ja olen niin suunnattomasti nauttinut sekä tanssi- että salitreeneistä. Sen verran olen balettiin addiktoitunut, että tuntuu tylsältä pitää tanssista joulutaukoa. Todella toivon, että koronarajoitukset eivät kestäisi kahta viikkoa pidempään ja pääsisin palaamaan pian salille ja tanssimaan. Baletti ja tanssi ylipäätään on yksi parhaita tapoja nollata ajatuksiaan. Silloin ei muuta ehdi ajatella ja tunti hujahtaa hetkessä. Salilla ajatuksilla on taipumus harhailla vaikka fokus on itse suorituksessa eli siinä missä pitääkin. Kerroinkin aiemmassa blogissani, että haaveilen kärkitossuista jossain kohtaa vuotta. No se unelma toteutui nopeammin, kuin arvasinkaan! Tähän mennessä olen jo pystynyt tanssimaankin muiden mukana tanssinumerossamme (joka tosin jäi suurelle yleisölle esittämättä koronarajoitusten takia). Tuo esitys kuitenkin videoitiin ja se oli ihan haaveideni täyttymys ja olen niin onnellinen ja ylpeä, että siihen pystyin. Kärkitossuilla tanssiminen on niin kivaa - ja haastavaa - ja vähän kivuliastakin. Siis lisää treeniä vaan! 

Kolmannella blogini kirjoituskerralla on melkein viikko vierähtänyt ensimmäisten rivien rustaamisesta! Siis miten ihmeessä tämä on voinut kestää näin kauan? Edellisellä kirjoituskerralla nukahdin näppäimistön päälle, joten se saattaa kertoa yleistilastani tällä hetkellä. Olen nimittäin nukkunut aivan valtavia tuntimääriä ja hyvä juttuhan se on siinä mielessä, että elimistö antaa nukkua. Joulun herkkuja olen sulatellut taloyhtiön kuntosalilla ja sanonpa vaan, että on aikas kivasti varusteltu sali. Miten helppoa onkaan treenivaatteet päällä vain kipittää kellariin ja ei tarvitse kuluttaa matkoihin aikaa. Paluu ruotuun ja herkuttomaan aikaan vähän kirpaisi, mutta kunhan kaivan fitnessmoodin taas päälle, niin kyllä se siitä. Aika pienillä kaloreilla on menty jo jonkin aikaan ja hiilaritkin on tiputettu jo alemmas. Kunto tulee olemaan keväällä rapsakka ja edessä ovat tiukat kuukaudet, vaan eipäs se haittaa. Tällä dieetillä on tosin ollut harvinaisen usein hakusessa kisa-asenne, varmaan juurikin liiallisen muun ohjelman vuoksi. Ehkä se tulee tuolta pikapuoliin ja sytyttää fitness-auroran liekkeihin. Sitä odotellessa treenaan, kävelen, syön ja tanssin sekä harjoittelen poseerauksia. Kevätauringon myötä kisalavalla kipittää entistä ehompi Aurora!

Joulukuisin terkuin, Aurora