Tasan kolme vuotta näpyttelin suuren jännityksen vallassa viimeisiä rivejä ihan ensimmäiseen blogitekstiini. Oli se jännittävää seurata, josko joku sivuilleni eksyisi. Kyllä vain ja ensimmäinen sadan sivunäytön ylitys tuntui ihan uskomattomalta. Tarkoitukseni oli kirjoitella tällaisen fitnesstyttösen matkasta vain kisakevääseen 2017, mutta niinpä se Aurora onni on saanut kuukausi toisen jälkeen jatkoa. Tällä hetkellä sivunäytöt ovat kuukaudessa reilusti yli 1000 ja mikäs sen onnellisemmaksi voikaan tehdä; rakastan blogini kirjoittamista ja minulla on lukijoita, joille sitä kirjoittaa! Näkisittepä kiitollisen hymyni tällä hetkellä! Melkein pitäisi juhlajätskit kaivaa pakastimesta, vai mitä? Tänään alkoivat työt, mutta eipäs haittaa. On nimittäin tämä kesäaika kulunut syöden, nukkuen ja treenaten. Juuri niin kuin suunnittelin. Siinä ohessa olen toki viettänyt aikaa rakkaideni ja ystävieni kera ja pientä kotimaan matkailuakin olen harrastanut. Kuluneen kesän aikana on suustani kuulunut harvinaisia repliikkejä viitaten ohjelmattomuuteen ja kiireettömyyteen. Siis mitä ihmettä? Onko duracellauroran patterit simahtaneet lopullisesti vai yltiöpäinen herkkumäärä saanut laiskottelupossukan esiin? Ei suinkaan! Otin vain kiinni elämän tarjoamasta mahdollisuudesta. Olen tänä kesänä ollut harvinaisen paljon kotona itsekseni. Lukiolaismuruni on ollut paljon menossa ja minulla on ensimmäistä kertaa lähes kahdeksaantoista vuoteen ollut aikaa vain itselleni. On ollut vain Aurora - siis kuka itse asiassa on Aurora? Ja mitä Auroralle kuuluu? Mitä Aurora haluaa elämältä ja mitä halusi silloin joskus...kauan sitten? On ollut hassun haikea tunne. Tämä kesä on ollut tärkeää matkaa itseeni ja antanut uudenlaisen levollisuuden mieleeni ja samalla äärimmäisen tyhjyyden tunteen. Suuren rakkauden kaverina kulkee aina pelko sen menettämisestä. Toisaalta Radio Deissä todettiin juuri tänään, että suuressa Rakkaudessa ei ole pelkoa. Joten päätän opetella olemaan pelkäämättä ja murehtimatta, kyllä ne siivet kantavat ja Taivaan Isä suojelee. Siinäpä se, uskaltaa luottaa ja antaa siten rakkauden kasvaa täydeksi. Levollisuus? Sekin on Auroran sydämessä ja siitä johtuen tuntuu, että saattaa olla hetkeksi energiaa töihinkin ja mikä tärkeintä, olen erittäin luova ja idearikas tällä hetkellä. Jopa niin, että olen tehnyt syksyn työsuunnitelmiakin jo kesän aikana valmiiksi. Jipii! Tämän balanssin kun saisin säilytettyä. Taitaa kuitenkin arki taas vyöryä päälle hyökyaallon lailla ja haudata alleen kesän kauniit luovuuskukat. Paitsi jos en annakaan sen olla ilkimys, vaan teen siitä kiltin kultapossun täynnä onnen pirskahduksia? Hei ei saa nauraa! Juuri lomalta palanneena saa vielä uskoa ihmeisiin...

Olen tänä kesänä lukenut myös paljon, lähinnä ravintotietouteen liittyvää kirjallisuutta. Syö rasvaa, älä syö rasvaa, syö hiilareita, ei hiilareita...toinen toistaan vakuuttavampia näkökulmia. Löytyikö tyhjentävä vastaus? No ei, mutta Aurora kun on elävä ihmiskoe, niin iltapäivän riisikakut (juup, styroksi on hyvää...) vaihdoin hyviä rasvoja täynnä olevaan siemenleipään. Päälle banaaninsiivuja, sitäkin vain puolikas kokonaisen sijaan. Ideana oli vähentää nopeasti insuliinia nostavia hiilihydraatteja ja varmistaa hyvän rasvan määrä. Toki vanhana kalorivelhona olen näistäkin ravintoarvot laskenut, ei sitä ihan pellossa eletä! Sämpylät leivon itse pelkästä kaurasta ja kevyttuotteet ja makeutusaineet ovat saaneet jäädä ne vähäisetkin. Noin pääsääntöisesti ainakin. Ja miten tämä on vaikuttanut? Vatsani tykkää, erittäin paljon. Jotain tein siis oikein. Ja jos Aurora ei ole ehtinyt siemenleipää pyöräyttää ja styroksilaatat ovat jälleen hiipineet banaanisiivujen alle useammankin kerran, sen kyllä huomaa. Tosin treenaava ihminen kuluttaa paljon ja hänen elimistönsä sietää nopeita hiilihydraatteja eri tavalla, elimistön insuliinitaso ei nouse niin voimakkaasti. Fitnessruokavaliossahan on perinteisesti pidetty kilpailukauden ulkopuolella hiilihydraatit korkealla ja rasvat noin grammassa painokiloa kohden. Näin kunto säilyy siistinä ja työmäärä dieetillä kohtuullisena. Jatkanen sillä linjalla siis, mutta pienin rasvaviilauksin. Hiilareista kun puhutaan, niin kasviksista suositellaan maan päällä kasvavia, kuten kesäkurpitsaa, kaaleja ja sieniä. Maan alla olevia pitäisi nauttia kohtuullisemmin tärkkelysmäärän vuoksi. Näiden ruokakirjojen kautta minusta ja lukiolaismurustani on tullut oikein sokerihaukkoja. Arvatkaa, tykkääkö lähipiirimme. Se pakettien syynäys ja tietävä katse. Moni ruoka on kun on huomaamatta sokerilla kyllästettyä niiden lisäaineiden lisäksi. Se vain piilotetaan moninaisten nimien taakse. Mutta ei stressiä hei! Jos pyrkii pienin askelin mahdollisimman puhtaaseen ruokaan ja vaivautuu seisomaan hellan ääressä, niin voi oikein hyvällä omallatunnolla heittäytyä aina välillä herkkulandiaan ja pakastepizzojen paratiisiin. Paratiisista puheen ollen, käväisin todellisessa euforiakeitaassa M-Bakeryn kakkubuffetissa Tampereen Kauppahallissa. Vaikka syön suht vähän makiaa, niin suussa sulavat kakunpalat periaatteella syö niin paljon, että napa rouskuu eivät saa Auroraa kieltäytymään. Noup! Kuusi palaa meni helposti. Toki olin vetänyt kovan treenin alle ja näin tuli todistettua se, että kovaa treenaava kestää jopa näin rajut insuliininousut. Ja kummallisinta oli se, että aineenvaihdunta sai siivet. Tällaisen setin voi kerran vuodessa nauttia tai kerran vuodenajassa tai kerran kuussa tai - no jos edes kerran vielä ennen dieetin alkua? Haluaako joku toinen kakkuahmatti kaverikseni? 

Nyt on aika kuitenkin hieman siistiä kuntoa ja jättää muutamaksi viikoksi kaikki ylimääräinen ruokavaliosta pois. Ajattelin mennä muutaman syksyllä kisaavan kaunottaren kanssa Fitnessurheiluliiton järjestämiin harjoituskisoihin Vierumäellä elokuussa. Tilaisuudessa saa palautetta poseerauksistaan ja esiintymisestä, se olisi tärkeää tietoa minulle ensi kevättä silmällä pitäen. Toki olen tällainen pehmoisen lihaksikas fitnesstyttönen tällä hetkellä, mutta se on vain terveyden merkki. Riittävästi polttoainetta tietää lisää lihasta ja lihas polttaa rasvaa ja kulutus kasvaa. Se on minun taktiikkani tällä offilla. Niin ottaisinko sen juhlajäätelön pakastimesta? Taidan ottaa sen sijaan kunnon iltapalan ja jätän herkkuhetken yhteiseen iltaan lukiolaismuruni kanssa, kunhan tuon joskus saan kotiin kanssani. Jätskin kera nautimme jakson vanhaa kunnon Lemmenlaivaa tai uutta lempparisarjaamme Crownia. Arjen pieniä iloja, niistä koostuu Auroran onni.

Kauniissa elokuisessa illassa teille haliterkkuja lähettää Aurora 

(ja nämä halit on höystetty runsailla kissankarvoille, sillä näppäimistöllä lepää nuoren kissamiehen supertuuhea häntä...)