Elämä kuljettaa meitä kaikkia välillä myrskyihin ja silloin punnitaan meidän todelliset voimavaramme. Mistä löydämme valon ja vahvuuden jatkaa tietämme eteenpäin, vaikka edessä ei näkyisi kuin karikkoja ja loputonta taistelua? Miten löydämme uskon siihen, että jonain päivänä saamme taas purjehtia poutapilvien alla? Tämän sankaritarinan myötä aloitan blogissani uuden juttusarjan, jossa kerron selviytyjien tarinoita. Nämä olkoon meille vahvistukseksi ja voimaksi silloin, kun itse olemme myrskyjen keskellä. 

Tiina Ikävalkon tie on kulkenut Body fitness-mestaruudesta äärirankkoihin syöpähoitoihin ja niiden jälkeen uuteen, valoisampaan päivään. Tutustuin tähän Wonder Womaniin keväällä 2017 valmistautuessamme ensimmäisiin kisoihimme. Kuinka fitnessharrastus auttoi syöpätaisteluissa ja millä keinoilla Tiina selvisi elämänsä rankimmista kuukausista? 

On huhtikuun 22. päivä vuonna 2017 ja Helsingin Kulttuuritalon lavalla tuulettaa pokaali kädessä tuore Body Fitness masters 45-sarjan suomen mestari. Tiina Ikävalko on heti ensimmäisissä kisoissaan saavuttanut unelmansa voitosta.

Miltä sinusta tuolla hetkellä tuntui?

💜 Olin tuolla hetkellä täysin yllättynyt voitostani ja tuo hetki tuntuu vieläkin aivan uskomattomalta! Nautin kilpailutilanteesta täysillä ja yleisön kannustushuudot saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin ihoani. Olin saanut tutustua kisamatkani aikana moneen uuteen, ihanaan ihmiseen, kuten tiimisiskoihini Minna Hottiin, Laura Laineeseen ja sinuun sekä tiimini valmentajiin Janka Lehikoiseen ja Ville Loihurantaan. Puhumattakaan omasta valmentajastani Elina Matilaisesta. Olin saanut kokea todella hienon elämänvaiheen ja varmaan juuri tuosta syystä en kisatilanteessa jännittänytkään. 

Millaisen tien olit kulkenut ennen tuota voitokasta hetkeä? Kuinka pitkään olit treenannut ja mitä kaikkea projekti vaati?

💜Aloitin päämäärätietoisen valmentautumisen kisoihin 3 vuotta aiemmin Elinan tekemien tarkkojen treeni- ja ruokavalio-ohjelmien myötä. Ensin oli tarkoitus katsoa, mihin rahkeet riittävät, mutta kisaprepin edistyessä tuli realistiseksi myös finaalipaikka. Kipinä kisaamiseen oli minulla olemassa jo aiemman kestävyysurheilutaustani myötä. Kisakeväänä kävin myös säännöllisesti Suski Mantilan ja Jutta Valtosen poseeraustreeneissä. Tarkkaan suunniteltu valmistautuminen takasi sen, että pystyin nauttimaan kisamatkasta loppuun asti tiukasta dieetistä huolimatta. 

Huikea kilpailudebyyttisi sai jatkoa, kun pääsit vielä edustamaan Suomea EM-kisoihin Santa Susannaan Espanjaan. Mitä tuo edustuspaikka sinulle merkitsi? Millaiset suunnitelmat sinulla oli kilpailu-urasi jatkon suhteen?

💜Suomen edustaminen oli suuri kunnia ja jälleen uusi hieno kokemus. Sijoitukseni oli 11. Reissu oli todella hauska upeassa porukassa ja olin jo tuolloin päättänyt jatkaa kilpailu-uraani keväällä 2019 välivuoden jälkeen.

Polullesi oli kuitenkin säädetty suurempia haasteita. Huhtikuussa 2018 taistelusi käytiin aivan toisilla areenoilla. Mitä tapahtui?

💜Marraskuussa 2017 aloin tuntea epämääräisiä oireita ja joulukuun alussa kävin lääkärissä. Mitään ei löytynyt, joten työnsin koko asian mielestäni, kunnes helmikuussa sain kammottavan kipukohtauksen. Se kuitenkin meni ohi ja jatkoin elämääni entiseen malliin, kunnen miesystäväni Tuomas lopulta pakotti minut tutkimuksiin. Selvisi, että kipukohtauksen takana oli revennyt syöpäkasvain! Silloin muistin voittoni jälkeen lehteen antamani haastattelun viimeiset sanat; jatkan kilpailemista, jos vain pysyn terveenä.

Elämäsi kääntyi hetkessä päälaelleen ja arjen rutiinit muuttuivat täysin. Millaisia ajatuksia kävit läpi ensishokista selvittyäsi?

💜Minua tutki yhteensä 15 eri lääkäriä js tilanne oli kaikkien mielestä eriskummallinen. Diagnoosit vaihtelivat kuoleman tuomiosta hyvänlaatuiseen kasvaimeen ja tämä epätietoisuus oli hyvin raskasta. Pahimpana aikana katselin pöydän ääressä iltapalalla istuvaa lastani ja mietin, mahdanko nähdä hänen kasvavan aikuiseksi. Lopulta diagnoosiksi varmistui erittäin harvinainen pahanlaatuinen kasvain, joka on siinä mielessä kiltti kumppani, että kasvaa hitaasti eikä lähetä etäpesäkkeitä - mutta toisaalta on ärhäkkä uusiutumaan vaikka 30 vuoden päästä. Koskaan en siis ole siltä turvassa. Tapauksia on vuositasolla vähän ja hoitokin on siksi keskitetty Helsinkiin. Oli todella raskasta kertoa tästä tilanteesta läheisilleen.

Millä tavalla sinun sairauttasi hoidettiin? Mitä kaikkea jouduit käymään läpi nujertaaksesi syövän?

💜Kasvaimeni saatiin kokonaan pois 5.4.2018 tehdyssä pitkäkestoisessa leikkauksessa. Kasvain oli kuitenkin ehtinyt revetä ja siksi piti varmistaa, että jokainen syöpäsolu saadaan varmasti hengiltä. Niinpä 8.5.2018 aloitettiin Helsingin syöpäsairaalassa monen kuukauden sytostaattihoidot, jotka olivat kuulemma raskaimmat, mitä HUS:ssa on tarjolla. Onneksi olin treenannut itseni niin hyvään kuntoon kevään 2019 kisoja silmällä pitäen, että kestin nuo hoidot. Ja hurjat hoidot olivatkin: kolmen solumyrkyn yhdistelmä suoneen 21 vrk:n sykleissä, 5 peräkkäistä päivää 6 tuntia kerrallaan ja sen jälkeen vielä kahden seuraavan viikon tiistaina. Näitä syklejä tuli kaikkiaan kuusi, joten hoidot kestivät syyskuuhun asti.

Viime kesän me muut saimme nauttia helteestä, mutta sinun elämäsi oli kaukana nautinnosta. Miten nuo hoidot vaikuttivat vointiisi ja miten ihmeessä sait voimaa taistella hetkestä toiseen?

💜Pahimmillaan olo oli kuin Tuntemattoman sotilaan Lehdolla, joka makaa kuolettavasti haavoittuneena ja huutaa: "Tähdätkää alemmas, ettekö te saa henkeä pois...!".Joka ikinen karva kulmia ja ripsiä myöten lähti, kynnet irtosivat ja hermovaurioiden takia jalkapohjat ja kädet olivat niin kipeät, että en pystynyt kävelemään, enkä myöskään tarttumaan mihinkään. Hellekesä ei auttanut pahoinvoiintiin ja tukalaan oloon, vaikka niitä varsin tehokkaasti yritettiin lääkitä. Hoitojen loppuvaiheessa ilmastoimattoman sairaalan osasto oli kuin sauna ja oloni oli niin hirveä, että itkin! Syöpäosaston hoitajat ovat kyllä ihan supernaisia. He tekevät raskasta työtä vaativissa olosuhteissa suurella sydämellä! Ja erityiskiitoksen ansaitsee rakkaani Tuomas, joka kuljetti minua hoitoihin ja välillä melkein kantoi selässään, kun minun voimani loppuivat.

Millä tavalla fitnessharrastuksestasi oli hyötyä taistelussasi syöpää vastaan?

💜Se, miten hyvin nuo infernaaliset hoidot kestin, herätti suurta ihmetystä. Siitä saan kiittää kovaa kuntoani. Kävin hoitojenkin aikana salilla, toki treenien intensiteetti oli enemmän satujumppaa, mutta henkisesti se antoi minulle paljon. Se oli kuin ankkuri, joka piti minut kiinni elämässä ja muistutti, että on muutakin, kuin päivästä toiseen tiputettavat solumyrkyt. Valmentajani Elina teki minulle saliohjelman, niin että pystyin sitä toteuttamaan, minua rohkaisten ja kuunnellen. Helsingissä ollessani rakkaani Tuomas kannusti minua kerta toisensa jälkeen mukaansa salille, vaikka kiukkuni sairautta kohtaan purkautuikin raivonpuuskina häntä kohtaan. Mutta treenien jälkeen tuntui aina, että elämä voittaa sittenkin! Sain voimaharjoittelusta apua myös hormonaaliseen aineenvaihduntaan. Se lisää testosteronin eritystä jonkin verran myös naisilla ja tuo hormoni on yksi tärkeimpiä yleisessä hyvinvoinnissa, jaksamisessa ja jopa kudosvaurioiden paranemisessa. Kaikki seikkoja, joilla on merkitystä pitkän sytostaattikuurin aikana.

Mikä taistelussasi oli rankinta ja mikä oli vaikeinta hyväksyä?

💜Raskainta oli suru ja huoli, jonka jouduin tuottamaan läheisilleni. Olisin heidät mieluusti tältä säästänyt. Vaikeinta oli hyväksyä se, että sairastuin. Minä, terveellisten elämäntapojen malliesimerkki!

Sinä selvisit läpi äärettömän rankasta elämänvaiheesta. Mitä haluaisit sanoa heille, jotka tällä hetkellä syystä tai toisesta seisovat suuren tuntemattoman edessä ja yrittävät löytää edes hitusen elämänjanoa pystyäkseen jatkamaan?

💜Toivoa ei koskaan saa menettää ja ihmismieli on siitä kummallinen, että toivon kipinät onnistuu löytämään varsin pienistä ja muille ehkä merkityksettömistä asioista. Ja neuvoisin puhumaan, vaikka asia onkin raskas, sillä se keventää omaa taakkaa. Sain asiasta avoimesti puhuttuani valtavasti tsemppiviestejä ja tukea ystäviltä läheltä ja kaukaa. Ne kannattelivat minua vaikeina hetkinä. Omille rakkaille ja läheisille saa näyttää heikkoutensa, aina ei tarvitse olla vahva. Mutta toisaalta myös uhriutuminen ja surkuttelu ei auta eteenpäin! Verestäni mitattavat taudin uusiutumista osoittavat merkkiaineet ovat osoittaneet hieman kohoamisen merkkejä, mutta aion edelleen olla toiveikas ja taistella, mikäli syöpä päättää uusiutua!

Olet pystynyt palaamaan takaisin työhösi käsikirurgina, mutta hoidot jättivät elimistöösi jälkensä hermovaurioiden myötä. Tällä hetkellä elämäsi on palannut entisiin uomiinsa, vai onko? Mistä asioista kumpuaa onnellisuutesi tänä päivänä?

💜Jostain luin, että ihminen ei ymmärrä mitä hänellä on, ennen kuin on menettämässä sen. Niin minullekin kävi. Jollain tavalla näen kaiken nyt selvemmin, kuin ennen sairastumistani: mitkä asiat ja ihmiset ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, ketkä pysyivät rinnallani läpi vaikean ajan, mistä saan iloa ja tekee minut onnelliseksi. Näen myös, mikä on turhaa painolastia. Olen oppinut arvostamaan yksinkertaisia asioita ja tavallista arkea, niin kliseiseltä, kuin se kuulostaakin, ihan vain siksi, että saan elää. Kun päivääni mahtuu lyhyitä hetkiä ilman kipua tai treeni kulkee tai saan olla rakkaan tyttäreni Lauran tai äitini seurassa, en voisi olla onnellisempi! Enkä voi koskaan sanoin kuvata sitä rakkautta ja kiitollisuutta, mitä tunnen elämäni miestä Tuomasta kohtaan, kun hän ihan ensimmäisestä tietokonekuvauksesta asti kulki koko pitkän ja raskaan matkan vierelläni koskaan valittamatta, koskaan näyttämättä minulle pelkoaan tai väsymystään ja oli tukenani.

Kiitos, Tiina, että jaoit kanssamme tämän uskomattoman kokemuksen. Kun rukoilin puolestasi, näin meidät ajatuksissani taistelemassa suurena rintamana puolestasi. Ja sinä sankarinainen johtamassa joukkoja täynnä valoa ja taistelutahtoa! Tulet olemaan minulle ja monelle muulle esikuvana silloin, kun tekisi mieli valittaa pienistä tai antaa periksi. Ajattelen silloin sinun antamaasi esimerkkiä, rakas ystäväni Wonder Woman💜.

Heinäkuussa 2019 

Lämmöllä, Aurora