Vähän on jo malttamaton olo Auroralla ja kaikista ihanista herkuista on talletettu suloinen muisto mielen sopukoihin talvipäiviä lämmittämään. Erityissijan herkkumuistoissani saavat teinimuruni leipomat taivaallisen ihanat korvapuustit💜. Ne laitoin välittömästi kisojen jälkeiselle herkkulistalle! Huomenna 6.11. saakin Auroran laardijengi kunnon shokin dieetin ja uuden treeniohjelman myötä. Ai että tulee "kivaa"! Kalorit tiputetaan kerralla lukemiin 2300 kcal ja treenejä on raskailla viikoilla 5+juoksulenkki ja kevyellä viikolla 4+juoksulenkki. Raskaalla viikolla tehdään koko kroppa läpi ja extratreenissä vielä kertaalleen kaikki lihasryhmät. Aamuaerobisia saan tehdä toistaiseksi vain kaksi, onpa sitten jotain lisättävää talven mittaan. Ihanaa! Saan taas kaivaa oranssin ruokavaliovihon esiin, itse asiassa teinimuruni koristeli sen jo viime kisakaudella minulle valmiiksi. On jotenkin aika siistiä tehdä taas tarkat suunnitelmat siitä, mitä syö ja laskea kaikki annokset kalorintarkasti😁. Hieman jo punastun, kun kuvittelen itseni kahvilassa kyselemässä epäileväisesti kalorikaverien määrää. Voi rakkaani, koittakaa kestää! Eihän tämä kestä kuin puoli vuotta😂. Teen siitä palkaksi herkullisia fitnessleivonnaisia; maistuvat kuulemma...no, terveellisiltä. Jep, niissä asusteleekin vain kilttejä kalorikavereita! 

Nopeasti meni tämä kisojen jälkeinen aika. Ihan tyytyväinen olen tuloksiin, lihasta on tullut sinne mihin pitikin. Tämä kuva tosin ei tee oikeutta työni tuloksille, nämä kuvat näyttävät olevan minulle blogimaailman haasteellisin puoli😂. Olen katsellut keväisiä kuviani ja onpas jännä, kuinka vaikeaa ihmisen on hahmottaa omaa kokoaan. Kuvittelin itseni paljon isommaksi, kuin todellisuudessa olin ja se on kyllä tärkeää pitää mielessä tulevana talvenakin. Olisi niin tärkeää pitää itsestään sellaisena kuin on, eikä vetää hermoja muutamasta nestehöttöisestä kohdasta ja jenkkakahvanpoikasesta. Kun on yrittänyt tehdä parhaansa, se riittää. Tässä suorituskeskeisessä maailmassa, jossa vertailu toisiin on somen kautta jatkuvaa, on armeliaisuus itseään kohtaan arvokas pääoma. Sitä harjoittelen minäkin. Olen niin kiitollinen siitä, että kroppani toimii ja pystyn liikkumaan. Sain kaiken tämän katoavaisuudesta hyvän muistutuksen, kun onnistuin saamaan kroppani totaalijumiin yli viikoksi. Ai olinko venytellyt? No tuota...vähän. Ja mikä olikaan tulos; liikeradat vääristyivät ja tilanne paheni entisestään. Kyllä Auroraa sisuunnutti moinen, varsinkin kun oli itse aiheutettua. Eipäs siinä muu auttanut, kuin helliä kroppaansa palauttavilla viikoilla ja jättää hetkeksi huiskimiset isoilla painoilla. Nöyryys auttoi. Nyt Aurora onkin treeneissä ihan pitelemätön. 

Tulossa ovat aikas kiintoisat viikot, sillä dieetit eivät kuulemma ole toistensa kopioita. Ainakin aika tulee asettamaan omat haasteensa, sillä lähiviikot ovat työrintamalla aika jäätävät ja pari muutakin juttuja on järkättävänä. Kivoja juttuja toki, mutta Aurorallakin on vain 24 tuntia käytössä. Haaveilen tekeväni treenejä aamuisin, mutta se tietää heräämistä usein jo klo 4.40. Pikku Aurora painaakin päänsä kyllä sitten jo ennen kymppiä tyynyyn. Stressipeikkoa en silti ajatellut päästää tekemään pesäänsä elämääni. Ai mutta tänäänhän on offkauden viimeinen päivä ja mikäs ääni tuolta pakastimesta kuuluukaan? Ettei vaan olisi pakastettuna teinimurun tekemä korvapuusti, joka vienosti kuiskailee nimeäni. Haluaisi ressukka varmaan pois kylmästä lämpimään, siis pian talviunille menevän Auroraherkkupossun hellään huomaan. Lähdenpä tästä siis pullanpelastustehtäviin😎.

Pullantuoksuisin terkuin, Aurora