Istun valkoisessa rakkaassa nojatuolissani, kietoutuneena lämpöiseen peittooni turvassa ulkona paukkuvalta pakkaselta. Maailma ympärillämme kuohuu ja edessämme on - jälleen kerran - haasteiden talvi sähkökriiseineen kaikkineen. Minulla taasen on takana yksi elämäni upeimmista vuosista. On tapahtunut niin paljon, että kestää hetken sulatella kaikkea tätä. Vuosi alkoi vähemmän kivoissa merkeissä koronan kourissa, mutta sekin antoi minulle lopulta hyvin tarpeellista pakkolepoa. Sen johdosta kevään kisapreppiin tuli kolmen viikon viive ja sijoitus ei ollut ihan toivomani. Mutta kokemusta rikkaampana matkasin kohti syksyä ja seikkailuja, joista en ollut osannut edes haaveilla. Ja siinä välillä oli yksi elämäni parhaimmista ja onnellisimmista hetkistä, kun sain sanoa "tahdon" rakkaalle Jounilleni. On muuten ollut niin upeaa elää tätä rouvan elämää!

Syksyn kisojen suhteen olin pitkään skeptinen ja kuvittelin kisakunnon jäävän keskeneräiseksi. Auroran olkapäillä kun istuskeli vuorotellen fitness- ja antifitnessotus, jotka toivat kisapreppiin aika epävarman olon. Mutta kroppani olikin yllättävän kiltti ja ymmärsi luovuttaa ylimääräisiä rasvojaan pois niin, että olin Korean MM-kisoissa mukavan rapsakassa kunnossa. Olen todella pitkään vaeltanut kohti kireämpää kuntoa ja ihmetellen ja ihaillen katsellut heitä, jotka lihassäikeet loistaen esiintyvät lavalla. Kuvittelin, että minun pehmeyteen taipuvainen vartaloni ei siihen tilaan koskaan pääsisi kovasta treenistä huolimatta. Toisin kävi ja sain loistaa elämäni parhaassa kunnossa MM-kisalavalla ja itse asiassa tein siellä myös parhaimman lavaesiintymiseni tähän asti. Tuloksena oli 4.sija todella kovatasoisessa porukassa. Vaikka pianoni päällä hehkuvat Vantaan kultapokaali ja Korean kisadiplomit, niin tämä kaikki tuntuu edelleen ihan epätodelliselta. Matka Etelä-Korean MM-kisoihin oli omakustanteinen ja kustannukset nousivat moneen tuhanteen, niin se matka oli joka euron arvoinen. Taivaallinen rahakirstun vartija on pitänyt minusta ihmeellisesti huolen ja kyllä sitä jonain päivänä nuo kisavelatkin kuitatuksi tulevat. Sain matkalla monia ihania fitnessystäviä, joiden kanssa saamme vielä vanhainkodissakin muistella tätä uskomatonta seikkailua Koreaan. Muistoihin tallentuivat mm. alati muuttuvat järjestelyt, vakuumikanat, onni kananmunien löytymisestä paikallisessa kaupassa, tavallisten kauppojen puute, pitkät kisapäivät ja edustustehtävät kisaprepin keskellä, vähäinen unimäärä. Ja kaiken tämän säädön vastapainona upeat maisemat, hieno kisahotelli, loistelias kisalava, puhtaus ja supertekniset vessat...Ikimuistoista oli myös kokonainen täytekakku, jonka kolmen kisasiskoni kanssa nautimme - toki alkupalaksi olimme syöneet hampurilaisaterian ja jäätelöä. Kun näiden jälkeen palasimme kisapaikalle, menimme tietenkin buffaan syömään, koska oli - tietenkin jo - nälkä. Sitä ei ihan heti uskoisi, kuinka paljon pieneen fitnekseen mahtuu kisojen jälkeen ruokaa. Se on muuten aivan huippu hetki, kun pitkän dieetin jälkeen saa hetken nauttia ihan mitä haluaa. Tämä vapaus oli todella tarpeeseen Korean reissun paluupäivänä, kun jäätävän univelan jäytäminä vietimme 13 tuntia Incheon lentokentällä. Toki kassini pohjalla oli vielä viimeiset keitetyt kananmunat, liiskaversiona tosin ja megamaissikakkuja ja riisiä. No ei niin namia, mutta nekin söin pois, koska ei ruokahävikkiä missään olosuhteissa. Aikanaan sitten istahdin koneeseen ja Pohjoisnavan yli liidellen pääsin kunnialla kotiin tuolta ihmeelliseltä seikkailulta. Olen niin kiitollinen Herralleni Hänen suojeluksestaan. Olen myös suuresti kiitollinen kaikille rakkailleni ja ystävilleni, jotka tuitte minua monin eri tavoin tällä matkalla. Olette korvaamattomia ja rakkaita!

Kisojen jälkeen olisi ollut mukava viettää rentoa aikaa ja vähän lomaillakin. Eipä ollut siihen mahdollisuutta ja nyt onkin sitten menty sata lasissa viikkoja. Monta projektia työssä ja vapaa-ajalla ovat vieneet jokaisen liikenevän tunnin ja johonkin väliin olen treenannutkin. Ai nukkunut - no ei nyt sentään sellaista luksusta ole arkeen mahtunut. Ja tiedän, se on todella tyhmää ja vaarallista sekä tekee treenien tehon ihan tyhjäksi, kun ei lepää. Lupaan nyt parantaa tapani ja nukkua tästä lähin kutakuinkin tarpeeksi. Panostin nimittäin syksyllä kunnon yöuniin ja sen todella huomasi kehossaan. Puhumattakaan mielen maailmasta. Siis unta Auroralle ja sen jälkeen vasta muita juttuja.

Pian on ihana joulun aika ja joululoma. Fiilistelen, nautiskelen ja lepään ja sitten alkaakin jo uusi vuosi 2023. Ja arvatkaapas mitä se tuo tullessaan? No aivan, uusi dieettihän se siellä kolkuttelee nurkan takana. Siispä siihen asti oi herkkuset kaikki kaapeistain tulkaa tänne Auroran luo! Ja kauppojen tiskeiltä tuoreet leivät ja täytetyt patongit! Ja kaikki ihanat buffetpöydät suorastaan huutavat nimeäni. Siispä nyt nautin, täysin sydämin - ja massuin!

Suloista ja siunattua joulun aikaa & onnea vuodelle 2023 

toivottaa Aurora