Tässä kuvassa voi aistia helpotuksen ja vapauden tunteen, aivan selvästikin Aurora on  lomatunnelmissa. Mutta tähän olotilaan päästiin vasta hiljattain. Jos tämän kesän kuulumisia kysyy, niin vastaus on yksi sana: muutto. Se pitää sisällään sananmukaisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja toisaalta sanoinkuvaamattomia onnen tunteita. Tämä muuttoprojekti on ollut monella tavoin käänteentekevä ja tämän myötä päättyi myös tärkeä ajanjakso elämässäni. Toivon, että tämän tekstini myötä teistä moni saa kipinän käydä tavaroitaan läpi jo ennen kuin se on aivan pakollista. Viisasta olisi myös miettiä omia kulutustottumuksiaan ennen tavaravuoriin hautautumista. Olen jo useana kesänä käynyt varastoani läpi ja mielestäni paljosta luopunutkin ja erheellisesti kuvittelin sen näkyvän pienempänä työmääränä nyt. Vaan eipä arvannut Aurora, että on todellakin olemassa tavaroiden käänteinen musta aukko. Se on sama paikka, johon hukkuu moni tärkeä esine  ja joka seireenin lailla houkuttelee meidät ostamaan uuden tilalle. Sen sijaan kun on aika tyhjentää asunto muuton alta, se sylkee kaiken varastoimansa rojun tulivuoren lailla kidastaan ja voin kertoa, että sille vyörylle ei loppua sitten näykään.

Verkkokalvoilleni on piirtynyt hetki, kun olohuoneemme on vielä täynnä pehmoja ja monia "tärkeitä" laatikoita ja avainten palautukseen on vain tunteja. Tuossa vaiheessa tavaraa oli roudattu lastikaupalla kiertoon, ainakin yhden yksiön verran. Ja silti sitä riitti...Jotenkin onnistuimme saamaan rakkaan kotimme tyhjäksi, tyttäreni kanssa kiittämään ja hyvästelemään sen (14 vuotta on pitkä aika) ja miettimään seuraavaa siirtoa. Nimittäin aulatilaa, jossa oli vielä runsaasti kamakasoja odottelemassa uutta sijoituspaikkaa. Kello näytti siinä kohtaa puolta yötä ja jaloista ja käsistä oli jo aikoja sitten hävinnyt tunto. Jotenkin lukiolaismuruni kanssa selvisimme, tosin käteni ovat tuon urakan jäljiltä edelleen jumissa ja puutuilevat. Ehkä se siitä palautuu ajan myötä. Hengähdin muutaman päivän ja urakoimme vielä varastoprojektin. Yhtä hurjaa sekin. Kysynpä vaan itseltäni, että olenko tehnyt aikanaan muuta kuin shopannut jälkikasvulleni vaatteita? Niitä oli VALTAVA määrä! Onneksi niistä monet löysivät uuden käyttäjän taloyhtiöstämme ja muutamaa muistojen aarretta lukuunottamatta lähtivät loput kiertoon - aivan kuten monet muutkin tavarani. Kauniita, ehjiä tavaroita, joille ei enää ole tilaa tai käyttöä. Karsintaa ei todellakaan ollut helppo tehdä, mutta kun alkuun pääsi, se sujui sutjakasti. Jokaisen autolastillisen kohdalla tuntui, kuin painolastia selässäni olisi kevennetty.

Tuntuu uskomattomalta, että vuosikymmenien "pitäisi tuokin käydä läpi"-projekti on nyt tehty. Koko maallinen omaisuuteni on hallittavassa mittakaavassa ja sitäkin aion vielä tässä konmarittaa, kun voimat palaavat. Ja arvatkaapa, tekeekö tämän jälkeen mieli kirppareille tai shoppaamaan? Niinpä, entinen shoppailuhullu on saanut tavara-allergian! Se on tavallaan hyvä tunne, sillä siitä syntyy vielä monta elämää yksinkertaistavaa oivallusta. On toki yksi asia, jota en ollut kovin valmis karsimaan, nimittäin kenkäni. Niille raivasin laatikoissaan tilan vaatehuoneestani. Kai sitä sentään yksi pahe sallitaan tavaroissakin? Nyt kun koti on järjestyksessä, oletan tulevan syksyn olevan helpompi ja selkeämpi. Sitä paitsi uusi kotini on kaikin puolin täydellinen. Se on juuri sopiva minulle, kolmelle coonille ja yhdelle kakadulle. Vastaisuudessa mietin tarkkaan, mitä ja minkä laatuista hankin. Kun jotakin uutta tulee ovesta sisään, pitäisi jotain vanhaa myös lähteä ulos. Teissä on monia, jotka miettivät minun laillani varaston, autotallin, vinttien tai kaappien raivaamista. Älä mieti enää, tee se nyt. Jokainen "turha" tavara, josta luovut, antaa sinulle voimaa. Mikä parasta, se saattaa olla jollekin toiselle arjen aarre. Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että jouduin nyt tämän urakan selvittämään. Lämmin kiitokseni vielä kerran teille kaikille, jotka autoitte! Ilman teitä en olisi nyt näissä leppoisissa tunnelmissa.

Onhan tällä ponnistuksella ollut vaikutuksensa myös fysiikkaani, sen käsien puutumisen lisäksi. Treenasin loistavasti muuttoon asti ja jotenkin kuvittelin jatkavani samaa tahtia jossain muuton ohessa. No ei ihan mennyt niin. Muutto samassa talossa tarkoitti tavaroiden roudaamista ja paikoilleen laittamista aamusta iltaan. Yöunet ja syömiset olivat mitä sattuu, väsymys oli ääretön. Viisas valmentajani Minna Hotti määräsi minut kevennetyille viikoille ja vasta tästä viikosta lähtien olen tehnyt treenejä taas normaalisti. Olen tänä kesänä syönyt niin paljon antifitnessruokaa, että enpä voi sanoa viihtyväni kehossani tällä hetkellä. Se tuntuu pehmeältä, väsyneeltä ja nesteiseltä ja kaipaa nyt hyvää huoltoa ulkoisesti ja sisäisesti. Kyllä se siitä, kunhan saan takaisin arjen rutiinit. Ennen kaikkea se kaipaa kokonaisvaltaista lepoa. Ehkäpä tämä pakollinen irtiotto fitnesskuplasta on ollut vain hyväksi. On silti aika palata ruotuun ja siistiä kunto ennen uuden dieetin alkua. Syksyn myötä jatkan myös balettiharrastustani Tampereen balettiopistolla. Päätinkin käydä nyt kolme kertaa viikossa, sillä haluan kehittyä tälläkin saralla ja jonain päivänä tanssia kärkitossuillakin. En malta odottaa tuntien alkua ja toivon mukaan saamme tanssia koko vuoden lähiopetuksessa. Päätavoitteeni on kuitenkin kevään 2022 Fitness Classic-kisat ja kaikki tekeminen määräytyy tuon tavoitteen mukaan. On tärkeää tiedostaa se, että en voi keskittyä kaikkeen täysillä, vaan jotakin on välillä pakko jättää vähemmälle. Olen kilpaurheilija ja sen mukaisesti haluan myös elää. Tuo Auroran olkapäällä istuva yllyttäjä on siis saatava välillä hiljaiseksi ja annettava Auroran levätä uusien projektien sijaan. Voi kuinka monessa blogissani olenkaan tätä suunnitellut...ja vain ajoittain onnistunut. Onneksi aina voi yrittää uudestaan!

Pian alkaa työt ja arjen myllerrys. Sen keskellä ammennan voimaa seesteisestä kodistani ja tietenkin kiitän Herraani hänen ihmeellisistä lahjoistaan elämässäni. Siihen voimaan turvaan edelleen, nautin lomapäivistä ja vedän henkeä. Suuntaan ajatukseni hurjan muuton muistoista kesän upeimpiin hetkiin, kuten lukiolaismuruni yo-juhliin ja moniin auringon & rakkauden täyteisiin tapahtumiin. Talletan ne päällimmäiseksi aineettomaan aarrearkkuuni ja nostan katseeni uusien mahdollisuuksien syksyyn.

Suloista loppukesää toivotellen, Aurora