20171008_144651-1.jpg

Terveisiä Nordic Fitness Exposta Lahdesta! Takana on antoisa päivä rakastamani lajin parissa. Sain jakaa kisatunnelmia rakkaani kanssa ja tapasinpa päivän mittaan myös monta ystävääni lajin parista. Oli erittäin antoisaa seurata body fitnesskisoja näin yleisön näkökulmasta ja kerätä ideoita omaan esiintymiseen ensi keväänä. On todella tärkeää, että ottaa heti lavan haltuun ja napsauttaa poseeraukset kerrasta paikoilleen. Oli myös ilo huomata, että omat suosikit olivat tuomarienkin suosikkeja eli se, mitä itsestäänkin haluaisi irti, on ihan oikeaan suuntaan. Voi kuinka upealta näytänkään ensi huhtikuussa; muhkeat olkapäät, leveä selkä, reisien mahtavat lihakset kuoriutuneet laardien alta, piukan pyöreät pakarat ja tiukoista treeneistä on todisteena täydelliset vatsapalat...niin ja ne täydelliset poset ja esiintyminen...ja rapsakka kunto. No okei, hieman täytyy vielä hioa, ennen kuin Auroran vaaleanpunaisesta unelmasta tulee totta. Joten tiputtaudun pilvilinnastani ja suuntaan katseet vaikkapa ensi sunnuntaihin 15.10. Silloin on nimittäin paluu @letic Pro Teamiin Lahteen ja Janka Lehikoisen, Riitta Koukkarin ja Ville Loihurannan hyvään huomaan. Jätän nykyisen valmentajani Sari Papusen ja kiitän häntä hyvästä työstä. Ihan kuin olisi itsensä kanssa tehnyt töitä😂. Onpa hauskaa laittaa aivot narikkaan ja jatkaa uuteen kisakauteen oikeiden valmentajien hyppysissä💪💖.

Kaiken kaikkiaan syksy on alkanut oikein mukavasti; treenit sujuvat ja arjen jutut on toistaiseksi saanut sovitettua kohdilleen. Mutta työelämässä, siis opettajan työssä, olen useasti kokenut riittämättömyyden tunnetta. Uusi opetussuunnitelma asettaa meidät niin monien eri haasteiden eteen, että eivät tunnit päivässä riittäisi, jos niihin kaikkiin vastaisi. Pitää uudistaa arviointia ja suunnitella opiskelua monialaisesti ja käyttää monipuolisesti tietoteknisiä välineitä ja kaiken tämän päälle tulee aina uusia hoidettavia asioita ja vastattavia kyselyitä ja toki edelleen on olemassa se kaikki perustyö, mikä on tähänkin asti tehty. Väittäisin, että Auroraope on tehokas, mutta silti iskee välillä avuton olo. Oppilaatkin ovat kyseenalaistaneet monien muutosten ja projektien tarkoituksenmukaisuuden. Ihan niin kuin treenaamisessa, oikoteitä ei ole olemassa ja tulosta saavutetaan vain tekemällä perusjutut hyvin. Sen jälkeen voi hifistellä erikoistekniikoilla. Itse olen treeneissäni vasta tänä kesänä oppinut saamaan maksimitehon liikkeisiin. Se vaati aikaa ja harjoitusta. Opettajana olen monessa asiassa aika vanhanaikainen. En haluaisi luopua liitutaulusta (eikä oppilaatkaan😎) ja kyselen sanatkin usein kirjallisesti, koska silloin ne tulee treenattua ja sittenpä kelpaa tehdä suullisia harjoituksia, kun on sanoja,joilla kommunikoida. Vaan ehkä tässäkin-kuten treeneissä-pitää seurata kehittymistä ja tehdä sen mukaan tarvittavat muutokset. Tässä tarvitsee Aurora viisautta, sillä työstressi ja kisoihin valmistautuminen eivät sovi yhteen. Uskon kuitenkin, että fitnessharrastukseni myötä olen oppinut huolehtimaan jaksamisestani paremmin ja käyttämään pienetkin latautumisen hetket hyväkseni.

Mielessä siis kangastelee jo marraskuussa alkava uusi dieettikausi ja kisakausi. Odotan sitä jo kovasti, sillä siinä on jotakin puhdistavaa ja hienoa. Saa ihan luvalla riisua elämästä kaiken ylimääräisen härdellin ja keskittyä treeneihin, syömiseen (siihen vähäiseenkin) ja lepoon. Tuolla ajalla on myös hengellinen merkitys, yhteys Yläkertaan on askeettisemman arjen myötä tavallista vilkkaampi. Vaan vielä on Aurora-herkkupossulla aikaa vedellä herkkuja ja elellä hetki rennommin. Unelmissa olisi syödä Pyynikin näkötornin munkki, Hesburger-ateria ja tuore korvapuusti😉. Näistä haaveilin viime dieetillä, mutta vielä eivät ole Auroran masuun päätyneet. Eikä ole tarviskaan, sillä suurin nautintoni on yhä edelleen kaurapuuro voisimällä. Taitaa Auroralla olla tämä fitnessasenne jo selkäytimessä😃. Tosin teinimuruni tekemästä jätskiannoksesta en kyllä kieltäytyisi - runsaalla kermavaahdolla, kiitos😉!

Herkuista haaveilevin terkuin, Aurora