maanantai, 4. kesäkuu 2018

Unelmaherkkuja ja uusia tuulia

IMG-20180521-WA0000-1.jpg

Tässäpä teinimuruni valitsema kuva; äiti Bremenissä kassi täynnä kakkuja ja sitä myöten törröttävät kylkiluut kohtapuoliin muisto vaan. Hyvä valinta, sillä tämä kertoo kutakuinkin tarkkaan viime viikkojen puuhista. Olen ollut hieman armollisempi itselleni näiden kisojen jälkeen ja suonut itselleni monta makeaa hetkeä läheisteni kanssa. Välipäivinä olen sitten pitänyt kalorimääriä maltillisempana, ettei ihan pääse herkkupossu hullaantumaan. Omia kuviaan katsoessa muistaa todellisuuden ja sen, kuinka tärkeää on nyt palautua. Auroran jäätelönhimoisen kropan pettymykseksi tarkoitus ei kuitenkaan ole päivittäin sokeroida itseänsä. Mutta oi, myönnetään: viikko Saksassa työmatkalla herkkupöytien ääressä ja dieettipeikko viisusti piilotettuna, teki erittäin hyvää.💜

Saksan jälkeen olikin paluu ruotuun ja kuten lupasin, Aurora aloittelee nyt luomuelämää. Ja lisäaineetkin saavat huutia. En ole aikaisemmin pahemmin jaksanut pakkauksien kylkiä syynätä muuten, kuin kalorimielessä. Paljon olen toki syönyt itsevalmistettua ruokaa ja välttänyt valmiita safkoja. Mutta kylläpä sitä muutettavaa riittää silti. Aloitin aamiaisesta, jossa muutin kaurahiutaleet luomuversioon ja mehukeiton teen tästä eteenpäin itse. Kahvina on Watsakahvi, matalahappoinen ikisuosikkini ja rasvattoman raejuuston olen toistaiseksi pitänyt entisellään. Syön puuron voisilmällä, ennen se oli kevytlevite Lätta, nyt lisäaineeton Oivariini, vähärasvaisempi versio siitä. Leivän päälle teen välillä margariinin sijaan rahkasta ja yrteistä levitteen, hyvä ja terveellisempi versio😎. Suuri rakkauteni mantelimaito on kuulemma mahdollista valmistaa itse, sitä testaan seuraavaksi. Kasviksissa ostan luomua, jos mahdollista tai kotimaista satoa. Vähän iskee kyllä välillä pihiys, mutta pienin askelin eteenpäin. Eiköhän parempaan ruokaan sijoitettu raha ennen pitkään ole ihan järkiratkaisu. Sitten jos tili tyhjenee, niin syödään enemmän luomukaurapuuroa😹. Oho, aika paljon on Aurora jo muutoksia tehnyt! Ennen en vilkaissutkaan luomuun, tuijotin vain hintaa ja nyt on koko ajan luomututka päällä. Aikas kiinnostavaa itse asiassa tämä uusi maailma. Monet lukijoistani ovat jo kauan olleet valistuneita luomun ja lisäaineiden suhteen, mutta minä elin opiskeluaikani roiskeläppäpizzoilla ja makaronilla ja kasvikset eivät minulle juuri maistuneet. Ja tälläkin hetkellä olen aika nirso. Iki-inhokilleni tomaatille yritin taannoin antaa mahdollisuuden. Marssin ylpeänä kolmen tomaattini kanssa kassalle, vähän ihmettelin niiden korkeahkoa hintaa ja syykin selvisi - olin punninnut ne valkosipulin numerolla. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kävin hakemassa niihin oikean hintalapun ja valmistin niistä "herkullisen" salsan. Vaan ei, Auroran ja tomaattien kemiat eivät sovi yhteen. Eikä kurkun, suolakurkun, punajuuren, vesimelonin...

On Auroralla kuitenkin kasvisbestiksiäkin, kuten kesäkurpitsa, munakoiso, myskikurpitsa, bataatti, paprika - onhan näitä😘. Teinimuruni mukaan ei ole mahdollista lähteä äidin kanssa nopeasti kauppaan, joten varaamme siihen aikaa reilusti ja se on viikkomme yhteinen kokokohta. On ihanaa palata kotiin kassi täynnä hyviä herkkuja. Tällä hetkellä haaveilen pienestä arkkupakastimesta, johon voisin säilöä marjoja ja omppuja talven varalle. Voisin niitä marjastajaystäviltäni mieluusti nimittäin ostaa, nyt kun tätä luomuelämää elelen. Toki itsekin voin metsään mennä, mutta miksi riistää toisilta iloa😏! Minä voin sen sijaan tehdä niistä herkkuja, kuten Auroran omppupiirasta:

20g rasvaa sulatettuna tai vaikka kookosöljyä, 1 muna, 200g rahkaa, puoli desiä kaurajauhoja, 1tl leivinjauhoja, 3-4dl kaurahiutaleita

Kaikki ainekset sekaisin ja taputtele piirasvuokaan. Päälle omenia, mustikoita tmv. Joskus laitan pohjalle vaniljakastiketta ja sitten täytteet. Paista 25 minuuttia 200 astetta. Makeutta voi laittaa halutessaan, mutta minun makunystyilleni toimii näinkin. Omppuihin sopii inkivääri tai kardemumma kanelin maustekaveriksi aivan ihanasti!

Tänään saan fiilistellä ekaa lomapäivää ja kesän missiona on treenien ja rakkaiden kanssa chillailun lisäksi siivoaminen. Tavoitteeni on päästä ylimääräisestä tavarasta eroon, kuten isoksi kasvaneen muruni vauvavaatteista. Tai tuiki tärkeistä papereista, kuten lääkiksen pääsykoematskusta. Jos sen unelman päästäisin lopullisesti menemään, sillä uusia on tullut ja tulee. Pidän sen, mikä tuo iloa ja sitä kautta uudistun ja saan energiaa arkeen. Mutta jotain on hauska jättääkin, kuten Laihisleidit-vihko vuodelta 2006. Terkkuja vaan Sanelle, Sanna H:lle ja Minna P:lle. Silloin oltiin asian ytimessä: muuten yritettiin laihtua, mutta kun tavattiin, niin herkuteltiin oikein perusteellisesti😂. Muistinkin juuri, että minua odottaa rakkailtani pikku tuliainen kauppareissulta. Antifitnessluomuminimunkki. 

Noin.Hyvää oli💜.

Terkuin sokerisuu Aurora

 

lauantai, 28. huhtikuu 2018

9/21 - Voittajafiiliksellä

Wz89UBmiIJhH_8A0Ym70DVcBrFPB8cRiNgZJ-rii

Viikko on kulunut siitä, kun vuoden mittainen pitkäjänteinen työskentely sai kruununsa Kultsan lavalla. Ennen lavalle menoa oloni oli hyvin rentoutunut, mieli rukouksessa hiljentynyt, lihakset sopivasti pumpissa ja kroppa hyrräsi tyytyväisyyttään saatuaan vihdoin hiilarikamunsa takaisin. Kaikki oli niin hyvin, että epäilin jo tässä olevan fitnesskoiran haudattuna. Mutta eipä ollut ei, kaikki meni ihan oikeasti tosi putkeen. Rakkaitteni, ystävieni, sali- ja työkavereideni ja upean tiimini kannustus kantoivat minua läpi kisaprojektin. Sanat eivät riitä kuvaamaan kiitollisuuttani teitä kohtaan💖! Kaikki muutkin yksityiskohdat onnistuivat; kisavärin kävin ottamassa la-aamuna Nina Tannerilla, häikäisevän kampauksen ja meikin teki Laura Ahokas Blend Beautylta ja säihkyvät kynnet oli loihtinut Marija Kivimäki Privacy Nailsilta. Nämä piinkovat ammattilaiset saivat oloni itsevarmaksi ja säkenöiväksi, se on ensiarvoisen tärkeää. Siitä tuhannet kiitokset myös heille💕! Tämän kaiken johdosta ylitin itseni lavalla. Pääsin eliminaatiokierrokselta jatkoon ja kaiken kruununa vieläpä toiseen vertailuun sijoittuen lopullisissa tuloksissa yhdeksänneksi😁. Kilpailijattaret olivat todella kovassa kunnossa, joten kyllä saa Aurora olla todella tyytyväinen sijoitukseensa. Olen onnellinen siitä, että tehty työ näkyi myös lavalla ja pystyin antamaan itsestäni kaiken. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja tuleviin vuosiin. Tällä hetkellä olen hyvin seesteisellä mielellä, treenimotivaatio on huipussaan ja tiedän pystyväni vaikka mihin. Edelleen kuitenkin kilpailen ennen kaikkea itseni kanssa ja sen kisan tuloksena toivoisin vuoden päästä näkevän terveen, onnellisen ja lihaksikkaamman Auroran💪😃, mielellään myös pikkuisen rapsakammankin. Mutta nähtäväksi jää, miten auliisti kroppani toimii ja lihaksiaan kasvattaa ja rasvojaan luovuttaa. Sitä kaveria kun ei voi pakottaa. Annan sille kuitenkin ensin vähän lepoa, niin jospa se sitten jatkaisi yhteistyötä entiseen malliin!

Vähän olen ajatellut uusia kuvioitakin ravitsemuksen suhteen kokeilla ja tästä blogista saatte jatkossa lukea, miten projekti etenee. Yritän siirtyä kesäkuusta lähtien mahdollisimman puhtaaseen ja käsittelemättömään ruokaan. Niin vähän lisäaineita, kuin mahdollista ja luomutuotteita, jos mahdollista. Ja leipä mielellään juureen tehtyä. Tavoitteena on pitää aineenvaihdunta hyvin käynnissä ja jos tällä konstilla saisi nuo jalatkin pysymään vähärasvaisempina, niin ois kyllä vaivan väärti. Ennakko-oletukseni on, että luomuelämä on kallista ja haasteellista. Senhän näkee kokeilemalla, joten ei muuta kuin uusia haasteita kohti. Ja laittakaapa vinkkejä tähän luomuauroran uuteen eloon liittyen😎. Luomun lisäksi olen ottamassa ruokavaliooni myös isommaksi osaksi hirssin, toistaiseksi puuron muodossa. Hirssiuunipuuro on muuten aikas herkkua ja helppo valmistaa. Kaurahiutaleita voi vähän lisätä kaveriksi. Ohjeita löytyy netistä ja saa näppärästi isomman satsin kerralla. Hirssi edistää ruuansulatusta ja jos elimistö pystyy tehokkaasti käyttämään saamansa ravintoaineet, niin pysyy olotila hyvänä ja paino kurissa. 

Nyt on kuitenkin auvoisa toukokuu, joka on herkutteluhetkiä pullollaan. Ihan ei vielä Aurora muista, että siirryttiin offkaudelle. Olisitte nähneet teinimurun syyttävän katseen, kun vaistomaisesti kieltäydyin herkkupalasta. Auts ja auts...Onneksi sain anteeksi ja söin kiltisti tarjotun namin😉. Kyllä se on niin, että teinimuru tietää, mitä fitnessäiti tarvitsee. Rakkaani oli nimittäin tilannut kisapäivän illaksi Porin Sarpilta suuresti rakastamiani sammakkoleivoksia💖. Voi sitä onnen ja autuuden määrää, kuin sain 21.4. fitnesshampaani upottaa tuohon maukkaaseen lapsuusajan herkkuun! Ilta-aurinko paistoi suloisesti vanhan kenkätehtaan keittiöön, jossa viisi onnellista juhlistivat täydellistä kisapäivää. Auroran onni💜. 



maanantai, 2. huhtikuu 2018

Viimeistelyä ja virtapiikkejä

20180331_132611.jpg

Nyt voi Aurora sanoa olevansa tyytyväinen työnsä tuloksiin. Viime vuoden kisapaino on saavutettu ja vointi on loistava. Poseerauksetkin olen saanut vihdoin paremmaksi, vaikka itku meinasi välillä tulla niidenkin kanssa. Kun oivalsin rentouden merkityksen, niin johan alkoi homma toimia. Tavoite oli saada paino alemmaksi, kuin viime vuonna ja lisää lihaksia ja kireämmäksi koko paketti. Vielä on kolme viikkoa aikaa ja sinä aikana tapahtuu todella paljon. Se, kuinka rapsakka sitä Kultsalla on, riippuu viimeisen viikon viimeistelyistä. Jos onnistun ylirasittamaan itseni, ihanainen neste kerääntyy ihan väärään paikkaan ja tulos ei ole todellakaan ideaali. Valmentajani Riitta Koukkari tähdensikin minulle, että nämä viikot on oikeasti otettava mahdollisimman rennosti. Tekee treenit ja ihan pakolliset työt, mutta villakoirat saavat jäädä tekemään nurkkiin pentuja ja kevätauringon herjauksille likaisista ikkunoista kannattaa vain nauraa makeasti. Vaikka on energinen olo, keho tarvitsee tässä kohtaa oikeaa lepoa - muuten kroppa ei ehkä otakaan seuraavaa dieettiä vastaan. Siispä tein tänään viisaan päätöksen ja olen kotosalla ihan koko päivän, illan tuomasmessua lukuunottamatta. Pyrin olemaan paikoillani, lukien ja kirjoittaen, vain chillaillen. Kauhean haastavaa😉.

Olen tämän dieetin aikana yrittänyt tehdä työtä myös mielen maailmassa. Kuten aiemmin on tullut esille, tämä on minulle myös hengellinen matka ja yhteys Yläkertaan on valoni ja voimani. Kun ajatukset harhautuvat liikaa vaakalukemiin ja kalorilaskelmiin, yritän palauttaa mieleni siihen, mikä on olennaista. Tietysti tässä kohtaa kisamatkaani on tärkeää keskittyä tekemiseensä, koska tässä on kuitenkin oma terveys vaakalaudalla ja sillä, miten asiat nyt tekee, on iso merkitys. Minulle on sanottu, että pian saat taas syödä ja elää vapaasti. Täytyy todeta, että on toki kiva päästä jakamaan herkutteluhetkiä rakkaiden kanssa, mutta muuten jatkan kyllä ihan entiseen malliin. Syön terveellisesti ja riittävästi ja treenaan tavoitteellisesti, silloin jaksan paljon kaikkea muutakin. Mutta ensin siis - toivon mukaan - saan monta visiittiä 21.4. Kulttuuritalon lavalle. Sarjassani Body fitness masters-45 on 24 kovaa kilpailijaa, joista valitaan ensin 15 jatkoon ja finaaliin heistä vielä 6. Tänä vuonna finaalikuusikko pääsee kisaamaan illemmalla myös yleisessä sarjassa. Auroran pitää siis loistaa ensi hetkestä lähtien😎. Viime vuonna jalat löivät lavalla loukkua siihen malliin, että ajattelin kolinatärinän kantautuvan takariville asti. Tänä vuonna on vähemmän pehmusteitakin, joten olisi syytä kroppaseni olla ihan rennosti vaan tuomarien edessä💪😉. Sepä onnistuu sillä, että treenaan vielä jäätävät määrät poseerauksia ihmisten edessä. Näyttää oudolta, mutta ihan sama. Jos en pysty kuntoani esittelemään parhaalla mahdollisella tavalla, niin jää kyllä sijoitukset haaveeksi. Joten rakkaat työkaverini ja salikaverini, voitte pyytää minua tekemään poseeraukset koska vaan ja missä vaan, niin ne teen😂. Eipä sitten enää jänskätä tositilanteessa. Missähän kaikkialla joudunkaan tulevina viikkoina posettamaan...

Kun elelee tässä dieettifitnesskuplassa, niin on ensiarvoisen tärkeää, että saa jakaa fiiliksiään jonkun kanssa, joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella. Haluankin esittää erityiskiitoksen rakkaalle äidilleni, joka on antanut minulle aina korvaamattoman tukensa ja kuuntelevan korvansa. Olet minulle niin äärettömän rakas ja tärkeä💖. Ja rakkain olet sinä, teinimuruni - kiitos, että jaksat äidin jatkuvaa kalorileikkiä💕. Toivottavasti pystyn olemaan samalla tavoin myös itse tukena, paitsi äidilleni, myös muille läheisilleni. Rakas teinimuruni, broidiseni ja oma kultani sekä muu korvaamaton tukijoukkoni; kolmen viikon päästä kaivetaan pakastimesta vaahterasiirappijätskiä ja teinimurun tekemään herkkukakkua, nautitaan tuoreesta leivästä ja briestä ja tortilloista...ja jättimäisistä kaurapuuroannoksista💕. Yhdessä. Oranssi dieettivihko laatikossaan ensi vuotta odottaen...

Lepopäivän terveisin, Aurora

lauantai, 3. maaliskuu 2018

Hiilarien venytystä ja protskupäiviä

20180303_110505-1.jpg

On tämä fitnesskuplassa elo ajoittain aika hupaisaa. Käväisin tässä yhtenä päivänä veljelläni, vihreä kylmäkassi tuttuun tapaan kannossa. Muut jo olivat päiväkaffeen kanssa naposteltavansa nauttineet, kun minä olin vasta saamassa omia herkkujani pöytään. Olin valmistanut itselleni valkuaisvaahtoa, tilkalla kaloritonta makusiirappia maustettuna ja suolapalaksi vaahdotetulle kananmunapohjalle valmistetun kalkkunajuustominipizzan. Olen viime aikoina aika monet valkuaiset vaahdottanut, sanonpa vaan sen. Vaan oliko vaihtoehtoja, kun pääosa päivän hiilareista menee tällä hetkellä aamu- ja iltapuuroannoksiin. Vielä uppoaa kananmuna poikineen muutaman viikon ajan. Tämä on niin kiintoisaa, miten Auroran kroppa eri juttuihin reagoi. Välillä tyhjennetään kropan hiilarivarastot ja sitten täytetään ne tankkauspäivänä nopeilla hiilihydraateilla. Se buustaa aineenvaihduntaa kivasti ja Auroran kroppa tykkää. Tällä dieetillä on hiilarit jo nyt tiputettu 60-80 gramman välille päivää kohden. Yksi desi kaurahiutaleita sisältää  reilun 20 g hiilihydraatteja, banaani 22g ja 3 riisikakkua n.15g. Offkaudella hiilihydraattien päivittäinen määrä on reilusti yli 300g. Tänä vuonna kaloreita on nyt jo tiputettu napsakasti; ensi viikolla niitä on "kokonaista" 1500. Paino on nyt niissä lukemissa, joissa oltiin viime dieetillä huhtikuun alussa ja kyllähän kunto on jo rapsakoitunut. Tosin vielä on laardia poltettavaksi, jaloista sitä ilomielin lahjoittaisin pois. Vielä on kuitenkin seitsemän viikkoa aikaa ja monta konstia käyttämättä. Tässä kohtaa tapahtuvat suurimmat muutokset ja kupla Auroran ympärillä pienenee entisestään. Arki täyttyy normijuttujen lisäksi ihanista aamulenkeistä ja posetreeneistä. Poseja stressaan tällä hetkellä eniten. Onneksi olen tavannut salilla supermimmit Elinan ja Katrin, joiden kanssa teemme yhteisposeeraustreenejä. Kivaa ja hyödyllistä. Tällä viikolla kävin moikkaamassa stylistiani Laura Ahokasta, loistavaa antaa kisalookinsa ammattilaisen käsiin. Käväisin myös Lahdessa Janka Lehikoissn ja Riitta Koukkarin tsekkauksessa. Kehitystä on tapahtunut, mutta vielä riittää tehtävää. Olen realisti ja tiedän, että tällä matkalla ei ole oikoteitä. Nyt mennään siihen asti, mihin päästään terveyttä uhraamatta ja ensi vuoteen tehdään sitten taas astetta parempi versio Aurorasta.

Olen saanut viettää hyvin miellyttävän alkuvuoden ja olen siitä kiitollinen. Varmaan siitä syystä olen ollut erittäin energinen, jopa salilla olen saanut vielä lisäillä treenipainoja. Yksi unelmistani toteutui, kun minusta tehtiin Silta-lehteen juttu. Sain tuoda uusia näkökulmia tähän lajiin ja sen ohella artikkelissa oli myös henge!linen aspekti. Päivittäiseen elämääni kuuluu olennaisimpana osana Taivasyhteys, se on perustana kaikelle tekemiselleni. Kuten teinimuruni sanoo, olen ärsyttävän positiivinen ja energinen...mutta varoituksen sananen lähiviikoille; Auroralta saattaapi napsahtaa aikas suoriakin kommentteja. Siitä on jo hieman saatu osviittaa ja tiedättekö, se ei oikeastaan ole huono asia. Olen yleensä aika kiltti ja sovitteleva ja suoraan sanoen inhoan riitaa. Joskus on kuitenkin hyvä tuulettaa tunteita ja sanoa mitä ajattelee. Niin kuin nyt; Aurora on ihan järjettömän onnellinen ja tyytyväinen!!! Tulipas sanottua😁💖.

Kevätaurinkoisin terkuin, Aurora

perjantai, 2. helmikuu 2018

Kiristyy - vai kiristyykö?

20180129_184646.jpg

Sanotaan, että toinen dieetti on ihan erilainen kuin ensimmäinen. Ihmettelin aiemmin, että miten muka? Eikös se kroppakulta samalla tavalla napsauttele kilot alas ja sillä siisti. Juu ei, nyt on nälkäkin ja paino ei tosiaankaan tipu riittävästi, vaikka mitä kikkakolmosia tehdään. Vaipuisin jo epätoivoon, mutta onneksi mittarina ovat muutkin apuvälineet, kuten mittanauha ja peili. Ne kertovat totuuden ja kun tutkii viime talven merkintöjä, niin ihan samassa tilanteessa oltiin helmikuun lopussa ihan prikulleen saman painon kohdalla. Ehkä se kroppa sittenkin on systemaattinen. Odottelen innolla joka aamu sitä kolmen kilon yhtäkkistä pudotusta, joka viime keväänä minut iloisesti yllätti. Ja on se paino toki nytkin alaspäin mennyt, mutta ihan liian hitaasti ja kärsivällisyys ei kuulu Auroran hyveisiin. Siispä nyt tarvitaan mielen hallintaa ja ajatusten suuntaamista muualle, sillä elämä on muutakin kuin kaloreiden laskemista ja painon tuijottelua. Tästä itseäni aika ajoin muistutan, sillä helposti elämä tässä kisasuoralla pyörii vain Auroran itsensä ympärillä. Ei saisi. Toisaalta tämä on jo tuttua ja ei turhista panikoi. Nälkä on vain ohimenevä feikkitunne, käyttäköön kroppa armas nyt niitä vararavintojaan!

Tällä viikolla sain viettää 45-vuotissyntymäpäiviäni ja nauttia taivaallisen ihanasta Spidermankakusta, jonka rakas teinimuruni minulle loihti. Tuli tehtyä samalla hiilarirasvatankkauskin...ja vedettyä lopppuviikko pikkuhiilareilla. Jännä, kuinka elimistö noita pikkukavereita halajaa, kun tietää niiden määrän olevan rajoitettu. Vähäkalorisempi olikin sitten teinimurun toinen yllätys; upea ruusukimppu ja pehmonalle💜. Olen niin onnellinen rakkaistani ja kiitollinen Jumalalle tästä kaikesta elämäni rikkaudesta! 

20180130_165402-1.jpg

Vuoden aluksi asetin tavoitteeksi saada arjen hallintaan ja riittävästi lepoa. Olen siinä onnistunutkin ja sen huomaa kaikin tavoin mielialassa ja jaksamisessa. Mutta se vaatii paljon ennakointia ja monen asian karsimista. Iltamenot on jätettävä ja illat rauhoitettava viikolla ihan täysin ja viikon ruuat on tehtävä ja punnittava sunnuntaina etukäteen. Onhan siinä oma hommansa, mutta eipä tarvitse sitten viikolla muuta kuin treenata, käydä töissä, nukkua ja syödä. Tietenkin myös viettää aikaa teinimurun kanssa ja hoidella kissakatraamme. Otin alkuvuodesta itseäni niskasti kiinni ja aloitin säännölliset poseeraustreenit. Teen kerralla kisa-asennot joka suuntaan 20 kertaa kävelyineen kaikkineen. Saatan ehkä hieman olla huvittava näky, kun hymyillen vedän kierroksen toisensa jälkeen ja kuvittelen joka kerran olevani matkalla voittoon. Ei huomaa mistään, että Auroran joululukemista oli mentaalivalmennuksen kirja😊. Kun käyn kisatilannetta mieleni sopukoissa läpi,  saan ehkä jännityspeikon nitistettyä. 20180202_164241.jpg

Joku saattaa pitää poseeraustreeniä turhamaisena, mutta se on välttämätön osa tätä lajia. Jos ei osaa tuoda lavalla parhaita puoliaan esiin ja esitellä hyvin työnsä tuloksia, niin on turha haaveilla kärkisijoista. Viime kerralla jännitin niin, että polvet tuntuivat lyövän loukkua. Ei kiva. Enkä halua kokea sitä uudelleen. Vain pikkuperhoset lepattamaan masun pohjaan riisikakkujen kaveriksi. Tällä hetkellä treenejä on viisi viikossa ja kolme aamuaerobista. Kaksi viikkoa on raskasta settiä toiminnallisen hiitin kera ja kolmas viikko on selkeästi palautusviikko. Olosuhteet ovat optimaaliset, jos pystyn tästä rytmistä pitämään kiinni. Vaikutan siihen, mihin voin vaikuttaa ja muuten vaan luotan kaiken Luojaan ja seuraan jännityksellä, mitä tästä kuoriutuu. Onhan tämä vaativa laji, mutta ihan mielettömän kivaa. Ihan pian saa ihastella vuoden työn tuloksia ja olla joka tapauksessa itseensä tyytyväinen. Ja mikä parasta; rakkaani ja ystäväni saavat sen jälkeen Auroran taas hetkeksi ihan kokonaan itselleen. Mutta vain hetkeksi, sillä vielä on monta fitnessunelmaa toteuttamatta😉. 

Talviterveisin, Aurora