lauantai, 27. tammikuu 2024

Täysi 10!

Espanja%203.jpg

Täytän ensi viikolla 51 vuotta ja takanani on yksi elämäni hienoimmista vuosista. Alkuvuoden kruunasivat Supersankariteemaiset 50v-syntymäpäiväni ja tammikuussa ilmestynyt Askel-lehden monisivuinen artikkeli minusta, jossa hienosti tuotiin esille elämäni tärkeitä arvoja ja kirjoitettiin artikkelissa myös fitnessurheilusta ja liikunnan merkityksestä elämässä. Vuosi jatkui fitnesskisoilla keväällä sekä syksyllä ja aikamoisen kisaputken kruunasivat marraskuiset MM-kisat Espanjassa Santa Susannassa. Kisa oli minulle kahdestoista ja pitkälle on tosiaan tultu kevään 2017 ensimmäisistä fitnesskilpailuista. Matka oli kaikin puolin niin täydellinen, että saan siitä voimia vielä pitkään. Aloitin jokaisen aamuni kävelyllä meren rannalla ja joka aamu meri näytti minulle erilaiset kasvonsa. Se oli niin kiehtovaa ja mieltä rauhoittavaa, minun sieluni rauhan maisema todellakin. Huonetoverinikin oli mitä parhain; Elin Liewendahl Ahvenanmaalta ja meillä oli ratkiriemukkaita hetkiä runsaasti tuon viikon aikana. Kaikki oli niin leppoisaa ja sujuvaa yhteiselossamme ja se ei ole itsestäänselvyys viimeisinä kisadieetin päivinä, kun kisajännitys kasvaa ja pitkä dieetti alkaa tuntua. Ja hotellimme oli aivan huikea sekä koko Suomen maajoukkue huoltajineen superkivaa porukkaa. Kaikki järjestelyt toimivat hienosti ja voin todellakin todeta matkani olleen täysi 10. Myös sijoitus (jaettu 11.sija) oli todella hyvä, sen verran kovakuntoisia olivat kisakumppanit sarjassani. Espanjan matkan kruunasi parin päivän visiitti Barcelonaan. Lumoava kaupunki, hieno tunnelma ja mukavat espanjalaiset. Matkalla sain myös useaan otteeseen vain ottaa rennosti, se on harvinaista herkkua muuten niin kiireisen arkeni keskellä. Akut ladattuina selvisinkin sitten hyvin loppuvuoden työurakoista ja vapaa-ajan vastuista Tampereen Tuomasmessussa. Treenienkin suhteen riitti energiaa ja intoa niin, että pidin kisojen jälkeisen treenitauon vasta joulun jälkeen. Siihen asti sali ja tankoilu täyttivät viikkoni. Olen tästä kaikesta suuresti kiitollinen Taivaan Iskälle.

Tärkeitä asioita on myös tapahtunut rakkaimpieni elämässä ja olen ylpeydellä seurannut lapseni kasvua aikuiseksi. Hänen viisautensa vetää minut usein sanattomaksi ja on saanut minut miettimään monia asioita aivan uudesta näkökulmasta. Lapsi opettaa vanhempiaan, niin se on. Aarteeni on valmistunut jo ammattiinkin, perustanut yrityksen (meripapunen.com) ja on nykyään myös Vihreissä todella aktiivinen. Olen hänen myötään päässyt mukaan Pekka Haaviston kampanjatunnelmiin ja sitä on ollut kiintoisa seurata. Olin itse 1990-luvulla mukana Liberaalisessa Kansanpuolueessa erilaisissa tehtävissä ja Eurovaaleissa ja kunnallisvaaleissakin olin ehdokkaana. Siihen vuosikymmeneen liittyi monta kiintoisaa kokemusta, mutta politiikkaa en niiden vuosien jälkeen ole enää akiivisesti seurannut. Tästä taustastani ei perheeni nuorella poliitikon alulla juuri ollut  tietoa, kun hän itse aktivoitui politiikkaan. On siis todella hienoa, että nyt on yllättäen uuden sukupolven vuoro! Jännittäviä hetkiä on tiedossa monella saralla lapseni elämässä ja onhan tämä presidenttikisakin jännittävä. Minusta on tärkeää, että Suomen presidentti ymmärtää aidosti ja arvostaa Suomen kansan monimuotoisuutta ja tekee työtä yhdenvertaisemman maamme rakentamiseksi. Me tarvitsemme meitä yhdistävän keulakuvan, joka luo ympärilleen lämpöä ja inhimillisyyttä. Itse yritän työssäni kohdella oppilaita tasapuolisesti ja muistaa ennemminkin kehua kuin moittia. Niin helposti huomio kiinnittyy kovaa ääntä pitäviin tai aktiivisesti osallistuviin, hiljaiset puurtajat jäävät aivan liian vähälle huomiolle. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi taustastaan ja teoistaan huolimatta. Tämä on helppo todeta, mutta kaikkihan me olemme jossain määrin ennakkoluulojemme vankeja. Tärkeää on kuitenkin sydämen halu katsoa asioita eri näkökulmasta. Olen kasvanut hyvin erilaisessa maailmassa, kuin lapseni ja hän kyllä usein hämmästelee hieman pölyttyneitä ajatuksiani. Minä taasen saatan ihmetellä nuoren idealismia ja siitäpä kehkeytyykin hyvä keskustelu, jossa syntyy parhaimmillaan jotain uutta ja tuoretta. Ja näin me pienin askelin muutamme maailmaa.

Mitä tulee minun kisasuunnitelmiini, niin pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt viettää kisataukoa tämän vuoden ja palaan kisalavoille keväällä 2025. Nyt on aika hyvin palvelleen kroppani levätä ja palautua kunnolla pitkän kisaputken jälkeen. En toki lepää laakereillani, vaan treenaan entistä kovemmin neljä kertaa viikossa salilla. Nyt on se aika, kun tehdään lihasta ja saa latoa kunnolla rautaa kehiin. Salin lisäksi jatkan kerran viikossa baletissa ja sokerina pohjalla olen kaksi kertaa viikossa tankotanssin valmennusryhmässä Studio Movella. Tankotanssia olen harrastanut viime kesästä lähtien ja se on kyllä vienyt minut kiehtovassa haastavuudessa mukanaan. Täytyy myöntää, että hieman on ajatuksissani - ja valmentajieni Sini-Susannan ja Henriikan kanssa puheidenkin tasolla - kilpaileminen myös tässä lajissa. Saapa nähdä mihin tämä rakas kehoni taipuu. Uskallusta uuteen tankotanssi minulta vaatii ja siitähän minä pidän - ja tavoitteellisesta treenaamisesta. Ja elämästä. Juuri näin kun se nyt on.

Tsemppiterkkuja talveen toivottaen Aurora

tiistai, 12. syyskuu 2023

Lujuutta ja lempeyttä

20230813_141604.jpg

Kello pirahtaa puoli kuudelta aamulla ja vartin päästä olen jo kipittämässä aamuisella kävelylenkilläni uuteen päivään heräävässä kotikaupungissani. Syksy on jo asettunut tukevalla otteella aamun varhaisiin hetkiin, vaikka kesäisistä tunnelmista on vielä päivisin saanutkin nauttia. Minä tosin saan syksyn viileän kirpakoista päivistä voimaa ja oloni on paljon energisempi kuin kesällä. Tosin nyt dieetin ollessa pitkällä joudun latomaan päälleni aikamoisen määrän vaatetta. Ympärilläni kesäpaidoissaan kulkevat ihmiset tuntuvat elävän jossain toisessa aikaportaalissa - tai sitten minä elän. Kisapreppi on siis selvästikin loppusuoralla. Reilun kolmen viikon päästä on Nordic Fitness Expo Lahdessa ja marraskuun alussa olisi MM-kisat Espanjassa legendaarisessa Santa Susannassa. Näiden kisojen jälkeen minulla olisi 12 kilpailua kisattuna ja onpahan siinä vierähtänyt kisatessa viimeiset kaksi vuotta ihan putkeen. Ensimmäiset kilpailuni olivat keväällä 2017, sitten 2018, 2019, 2020 syksy ja 2021 kevät ja syksy. Tänä vuonna tulisi myös kevät ja syksy, joten onhan siinä lihasta kasvatettu, poseerauksia harjoiteltu ja kaloreita laskettu kiitettävä määrä. On ollut kyllä upea taival ja kunhan annan rakkaan kroppani vähän lepäillä tämän rutistuksen jälkeen, niin kyllä ne kisalavat ensi vuoden jälkeen taas kutsuvat. Elämästähän ei koskaan tiedä, mitä se eteen heittää, mutta minulle on paljon luontevampaa treenata, kun on selkeä tavoite. Tämän olen huomannut tankotanssinkin suhteen, siinäkin halusin säännölliset harjoitusajat ja selkeän päämäärän. Niin, siinäkin voi tosiaan kisata ja sain juuri eilen valmentajaltani lainaksi kirjan tankotanssikisojen säännöistä ja pakollisista liikesarjoista. Siis ihan vain muuten tutustun... Rivien välistä lienee luettavissa, että olen uppoutumassa koko ajan syvemmälle tankotanssin maailmaan. Löydän siellä itsestäni ihan uusia puolia ja vahvuuksia ja joudun myös kohtaamaan pelkojani. Koulun liikuntatunneilla voimistelu oli minulle kauhistus ja parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen en ole käsilläseisontaa yrittänyt. Viime torstaina uskaltauduin valmentajan taustatuella sitä treenaamaan ja maanantaina vähän lisää - ja ymmärsin, että kenties vielä jonain päivänä pystyn siihenkin. Se olisi jotain aivan uskomatonta minun mielestäni! Nyt täytyy tosin ottaa riittävän rauhallisesti ja antaa minikaloreilla elävälle keholleni armoa. Annan sille tällä hetkellä myös paljon lepoa kaiken raskaan treenin vastapainoksi. Huomaattekos, että olen oppinut jotakin tässä vuosien varrella?

Syksy on alkanut työrintamalla aikas mukavasti ja vaikka opetustunteja ja oppilaita on paljon, niin saan heistä myös paljon energiaa tällä hetkellä. Minulla on tänä syksynä ollut monta työpäivää niin, että kaikki on ollut ihan täydellistä. Toisenlaisiakin aikoja olen kokenut ja joskus on tehnyt mieli purskahtaa itkuun työstä johtuvat voimattomuuden ja riittämättömyyden edessä. Mutta tänä syksynä oppilaani ovat olleet erityisen reippaita, aktiivisia, taitavia ja luokassa on ollut monesti aivan täydellinen työrauha. Saan viikon aikana monta halausta pienemmiltä oppilailtani ja isommilta ystävällisen hymyn ja ihanaa on, kun saan jakaa heidän kanssaan kuulumisia. Niin tärkeitä kohtaamisen hetkiä. Nyt huomaan myös, kuinka äärettömän kuluttavaa on opettaa ryhmiä, joissa on paljon rauhattomuutta ja kaikki energia menee kurinpitoon. Vaikka haasteita on, olen kuitenkin ollut hieman hämilläni tiedotusvälineiden mustamaalauksesta koulujen suhteen. Meillä on suurin osa oppilaista aivan huikeita ja koulun henkilökunta kokonaisuudessaan tekee paljon töitä yhteisten pelisääntöjen ja työrauhan eteen. Tämä tosiasia tuntuu unohtuneen, kun otsikoihin nostetaan kouluissa tapahtuvat välikohtaukset. Toisaalta haluan myös todeta, että tällä hetkellä on kyllä havaittavissa myös uudenlaista rauhattomuutta ja siihen ei löydy vain yhtä syypäätä. Ajatelkaapa kuinka vaativassa maailmassa lapsemme ja nuoremme elävät! Lehtien otsikot huutavat sotaa, luonnonmullistuksia ja uutta pandemia-aaltoa tai hallituksen kaavailemia tiukennuksia heikompien toimeentuloon. Negatiivisilta uutisilta ei voi välttyä. Ympäröivä maailma on täynnä vertailua ja mikään ei tunnu olevan riittävästi. Pelko elämän romahtamisesta itsestä riippumattomista syistä voi olla konkreettisesti läsnä vaikkapa läheisten työttömyyden tai sairauden kautta. Tämän kaiken keskellä pitäisi kasvaa ja kasvattaa tasapainoiseksi elämään luottavaksi aikuiseksi. Aikamoinen haastehan se on, meidän kaikkien yhteinen haaste. Me aikuiset voisimme miettiä sitä, mitä ja miten lapsillemme ja nuorillemme kommentoimme. Voisimme nostaa esiin positiivisia asioita negatiivisten sijaan. Jospa olisimme päivittelemättä maailman kauhuskenaarioita ja sen sijaan miettisimme, mitä mukavaa maailma tänään meille tarjoaa. Pelaisimmeko vaikka yhden erän Kimbleä  lapsemme kanssa tai lähdettäisiinkö yhdessä kävelylle? Tai katsotaan vaikka yhdessä leffa ja valmistetaan sen kylkeen hyvää syötävää. Voi olla, että aina tämä positiivisuus ei saa vastakaikua mutta sehän ei ole meiltä pois? Olemme kylväneet hyvän mielen siemenen ja se kantaa kyllä aikanaan hedelmää.

Kuten olen kirjoittanut aiemmin, aamuuni kuuluu aina pieni Raamatun lukuhetki. Minua on tänä syksynä erityisesti puhutellut kehotus lempeyteen. Eräs oppilaani kirjoitti viime keväänä ihanasti, että minusta on jäänyt mieleen erityisesti lempeyteni. Se ajatus lämmitti sydäntäni ja sellainen haluaisin muille ollakin. Asiat kun voi ilmaista myös ystävällisesti ja rauhallisesti, mutta kuitenkin lempeän lujasti. Rajathan pitää olla, ne luovat meille turvaa. Opettelin kesällä hidasta elämää ja sillä periaatteella olen jatkanut myös tähän syksyyn. Saisinpa jatkaakin samaan mallin, rauha mielessäni ja teoissani. Voi olla, että seuraavan blogitekstin sävy on rauhallisuudesta kaukana, on tässä Aurorassa tarvittaessa aikamoisen pippurinenkin puoli. Ja olen välillä oikea vastarannan kiiski, sen tietää pitkämielinen valmentajani Minna Hotti. Onneksi Minnakin on sitkeä ja onnistuu minut aina taitavasti vakuuttamaan, että hänen ehdotuksessaan on ideaa. Pian nähdään, mihin tuloksiin yhteistyömme tänä syksynä kisalavoilla kantaa.

Rakas maailmanmatkaajani Meri on korvaamaton tsemppari kisamatkallani niin monin tavoin ja en voi kylliksi kiittää häntä siitä kaikesta, mitä hän on minulle antanut ja siitä perspektiivistä, mitä hän maailmaani antaa. Myös rakas aviomieheni ja äitini ovat korvaamaton tukiverkkoni, he ovat jaksaneet vuodesta toiseen tukea unelmiani ja kannustaa taipaleellani. Kuten myös muu perheeni ja ystäväni. Niin tärkeitä olette te kaikki lukuisat tsemppaajani eri elämäni yhteyksissä! Toivon tuovani myös teidän elämäänne inspiraatiota ja voivani rohkaista teitä toteuttamaan omia unelmianne.

Valon ja ilon säteitä syksyyn toivottaen 

Aurora

 

 

 

 

torstai, 6. heinäkuu 2023

Katse menneisyyteen - ja sitten tulevaisuuteen

Hein%C3%A4kuu%202023.jpg

Kesäillan valo siivilöityy hurmaavasti puiden lehvästöjen välistä, ilma on ihanan raikas ja kotini lämpötilakaan ei enää yllä hellelukemiin. Oloni on virkeä, vaikka illan tankotanssitreeni taas asetti haastetta kropalleni ja mustelmat muhivat jo mukavalla mallilla eri puolilla tottumatonta kehoani. Mutta on se niin kivaa, minun uusi harrastukseni! Siinä saan viedä taitoni ja uskallukseni ihan uudelle tasolle ja oppia uutta. Niin huippua! Toki jatkan vanhojakin harrastuksiani, mutta tanssitunteja en harmi kyllä pysty ottamaan niin montaa kuin haluaisin. Menevät treenit päällekkäin. Onneksi viime vuoden sain tanssia sydämeni kyllyydestä ja olin niin onnellinen, kun sain osallistua kolmeen eri esitykseen Teija Suovan tanssikoulun kevätnäytöksessä.Olihan siinä koreografioissa muistettavaa ja treenattavaa, vaan niin sanoin kuvaamattoman hienoa! Siksi on todella harmi, jos en voi kaikkia näitä tanssilajeja jatkaa tänä vuonna. Vaan ehkä sitten taas jossain kohtaa ja ehkäpä on järkevää olla haalimatta liikaa. Järki? Mikähän se mahtaa olla - ei tunnu aina ihan minun päässäni asustavan, kun uudesta asiasta innostun. Nyt on kuitenkin hetki vielä rennompaa ennen syksyn aikataulutettua arkea.

Edellisestä blogistani on tosiaankin vierähtänyt aikaa eikä siihen ole sen kummempaa syytä. Elämässäni tapahtui kuluneen talven aikana niin paljon ja tuntui, että on aika antaa tämän blogiprojektin hetken hautua. Täytin tammikuussa 50 vuotta ja sen myötä tietenkin tulee katsoneeksi elettyä elämää myös taaksepäin ja toisaalta unelmoi tulevienkin vuosikymmeniensä seikkailuista. Keräsin synttärijuhliani varten kasaan minuun liittyneet lehtileikkeet vuosikymmenien varrelta ja sepäs olikin kiintoisa aikamatka. Ihan ensimmäisen kerran olen ollut lehden kuvissa isäni kanssa Porin torilla syömässä jäätelöä, ikää minulla taisi olla 3 vuotta. Tosin sitä lehtileikettä en valitettavasti saanut käsiini, se on jossain äitini arkistoissa. Seuraavat lehtileikkeet liittyivätkin sitten toimintaani Liberaalisessa kansanpuolueessa1990-luvulla. Olin monenlaisissa puolueen tehtävissä mukana vuosikymmenen ajan ja mm. eurovaaleissa ehdokkaana. Tämä harrastus jäi kuitenkin lapseni syntymän myötä ja uusia kiinnostuksen kohteita tuli perhe-elämän ja opettajan työn kautta. Ennen fitnessharrastukseeni liittyviä lehtijuttuja sain olla mukana ystäväni Kristiinan kanssa Moro-lehden artikkelissa, jossa hienostoladyiksi sonnustautuneina kiertelimme arvioimassa Tampereen kahviloita. Olen myös ollut Silta-lehdessä kertomassa opettajan työstä etäopetusaikana ja sen lisäksi fitnessharrastukseeni ja uskoon liittyen minusta on tehty laajat artikkelit Silta- ja Askellehteen. Olen niistä hyvin kiitollinen, sillä pääsin kertomaan minulle tärkeistä asioista ja siitä, millaista on olla uskovainen ihminen ja kuitenkin harrastaa lajia, jossa keho ja ulkonäkö on keskiössä. Tuossa Askel-lehden 2/2023 jutussa korostin mun muassa sitä, että pienikin askel elämänmuutoksessa vie eteenpäin. Tuon jutun kuvat ovat aivat ihanat, koska niissä on esillä myös rakas kissamme Miksu. 50-vuotias Aurora voi todeta niin monen unelman käyneen toteen, että en elämältä voi enempää pyytää. Tai jos sen verran saan pyytää, että saisin pysyä henkisesti ja fyysisesti niin terveenä, että pystyn mahdollisimman pitkään tekemään samoja juttuja kuin nyt. Rukoilen myös, että rakkaani ja ystäväni saisivat olla elinvoimaisina pitkään ja että he myös saisivat rohkeutta toteuttaa unelmiaan. Monet ovat jo niin tehneetkin.

Tätä kirjoittaessani takana on muutama upea kesälomaviikko täynnänsä hienoja elämyksiä ja rentoa elämää. Kisadieetti loisti poissaolollaan ja hieman uhkarohkeasti olin sitä ajattelematta. Nautin vaan ravintoloissa syömisestä ja rakkaiden kanssa herkutteluhetkistä. Olin optimistisesti ajatellut, että paino kyllä pysyy ok lukemissa, kun treenaan ja kävelen paljon. Kun maanantai 3.7. koitti, epäilin vaakani kettuilevan minulle tai jonkun kissoista painavan tassullaan lisäkiloja puntariin. Vaan ei, tosiasiat oli hyväksyttävä. Nyt sitten mennäänkin elämäni kovinta dieettiä 1400 keskikaloreilla. Viime yön nälkä oli jo lupaava - tai siis laskin tunteja aamuun, että pääsee syömään. Vaan olipahan se vaakakin jo tähän aamuun mennessä tajunnut, että siistimpiä lukemia olisi syytä alkaa näyttämään. Jipii! Olen siis toiveikas realisti ja luotan siihen, että hurja määrä aamuaerobisia offilla on buustannut aineenvaihduntaani ja tiukempikinttuisena saisin kisalavalle kivuta. Niin ja se uusi harrastukseni on varmasti todella ratkaiseva tässä kiristelyprojektissa - ainakin toivoisin niin. Osallistun Lahdessa Nordic Fitness Expossa kolmeen kisaan, nimittäin body fitness +168 cm SM-kisa, masters +50 MM-karsinta ja Nordic cup. Pääkisani ovat sunnuntaina 8.10. messulavalla, jonne pääsee katsomaan 20 euron messulipun hinnalla. Se on ihan huippua! Nyt pääsevät kaveritkin halutessaan kannustamaan ja mukaan kivaan messutunnelmaan pulittamatta itseään vararikkoon. Minulle on sitä paitsi hyvin mieluinen paikka kisata messulavalla lähellä yleisöä. Saan siitä voimaa!

Juuri tällä hetkellä seuraan kiinnostuneena - ja jännittyneenä - aarteeni seikkailua interraililla. Tuo uskomattoman rohkea rakas lapseni on maailmalla toteuttamassa unelmiaan. Se tekee minut niin onnelliseksi! Ja rukouksin kannan häntä joka päivä, kuten montaa muutakin ihmistä. Minähän uskon vahvasti esirukouksen voimaan, se vie aikaa vain hetken ja sen vaikutus on suunnaton. Lapseni seikkaillessa maailmalla minä elän hidasta elämää ja itseäni kuunnellen kerään energiaa tulevaan syksyyn. Voi olla, että vietän tulevat viikot jossain määrin erakoituneena tai saatan olla hyvinkin sosiaalinen. Joka tapauksessa teen vain sen, mikä antaa voimaa ja mielenrauhaa. Päiviini ei myöskään kuulu aikataulut ja herätyskellon olemassaoloa en edes muista. Harvinaista - mutta niin tarpeellista minulle.

Syksyn myötä sitten laitan taas Supersarin viitan harteille ja kurvaan sopivalla vauhdilla arjen autobaanalle.

Kiireettömiä kesäpäiviä toivotellen Aurora

torstai, 15. joulukuu 2022

Seikkailuja ja suuria unelmia

FFH_1032.jpg

Istun valkoisessa rakkaassa nojatuolissani, kietoutuneena lämpöiseen peittooni turvassa ulkona paukkuvalta pakkaselta. Maailma ympärillämme kuohuu ja edessämme on - jälleen kerran - haasteiden talvi sähkökriiseineen kaikkineen. Minulla taasen on takana yksi elämäni upeimmista vuosista. On tapahtunut niin paljon, että kestää hetken sulatella kaikkea tätä. Vuosi alkoi vähemmän kivoissa merkeissä koronan kourissa, mutta sekin antoi minulle lopulta hyvin tarpeellista pakkolepoa. Sen johdosta kevään kisapreppiin tuli kolmen viikon viive ja sijoitus ei ollut ihan toivomani. Mutta kokemusta rikkaampana matkasin kohti syksyä ja seikkailuja, joista en ollut osannut edes haaveilla. Ja siinä välillä oli yksi elämäni parhaimmista ja onnellisimmista hetkistä, kun sain sanoa "tahdon" rakkaalle Jounilleni. On muuten ollut niin upeaa elää tätä rouvan elämää!

Syksyn kisojen suhteen olin pitkään skeptinen ja kuvittelin kisakunnon jäävän keskeneräiseksi. Auroran olkapäillä kun istuskeli vuorotellen fitness- ja antifitnessotus, jotka toivat kisapreppiin aika epävarman olon. Mutta kroppani olikin yllättävän kiltti ja ymmärsi luovuttaa ylimääräisiä rasvojaan pois niin, että olin Korean MM-kisoissa mukavan rapsakassa kunnossa. Olen todella pitkään vaeltanut kohti kireämpää kuntoa ja ihmetellen ja ihaillen katsellut heitä, jotka lihassäikeet loistaen esiintyvät lavalla. Kuvittelin, että minun pehmeyteen taipuvainen vartaloni ei siihen tilaan koskaan pääsisi kovasta treenistä huolimatta. Toisin kävi ja sain loistaa elämäni parhaassa kunnossa MM-kisalavalla ja itse asiassa tein siellä myös parhaimman lavaesiintymiseni tähän asti. Tuloksena oli 4.sija todella kovatasoisessa porukassa. Vaikka pianoni päällä hehkuvat Vantaan kultapokaali ja Korean kisadiplomit, niin tämä kaikki tuntuu edelleen ihan epätodelliselta. Matka Etelä-Korean MM-kisoihin oli omakustanteinen ja kustannukset nousivat moneen tuhanteen, niin se matka oli joka euron arvoinen. Taivaallinen rahakirstun vartija on pitänyt minusta ihmeellisesti huolen ja kyllä sitä jonain päivänä nuo kisavelatkin kuitatuksi tulevat. Sain matkalla monia ihania fitnessystäviä, joiden kanssa saamme vielä vanhainkodissakin muistella tätä uskomatonta seikkailua Koreaan. Muistoihin tallentuivat mm. alati muuttuvat järjestelyt, vakuumikanat, onni kananmunien löytymisestä paikallisessa kaupassa, tavallisten kauppojen puute, pitkät kisapäivät ja edustustehtävät kisaprepin keskellä, vähäinen unimäärä. Ja kaiken tämän säädön vastapainona upeat maisemat, hieno kisahotelli, loistelias kisalava, puhtaus ja supertekniset vessat...Ikimuistoista oli myös kokonainen täytekakku, jonka kolmen kisasiskoni kanssa nautimme - toki alkupalaksi olimme syöneet hampurilaisaterian ja jäätelöä. Kun näiden jälkeen palasimme kisapaikalle, menimme tietenkin buffaan syömään, koska oli - tietenkin jo - nälkä. Sitä ei ihan heti uskoisi, kuinka paljon pieneen fitnekseen mahtuu kisojen jälkeen ruokaa. Se on muuten aivan huippu hetki, kun pitkän dieetin jälkeen saa hetken nauttia ihan mitä haluaa. Tämä vapaus oli todella tarpeeseen Korean reissun paluupäivänä, kun jäätävän univelan jäytäminä vietimme 13 tuntia Incheon lentokentällä. Toki kassini pohjalla oli vielä viimeiset keitetyt kananmunat, liiskaversiona tosin ja megamaissikakkuja ja riisiä. No ei niin namia, mutta nekin söin pois, koska ei ruokahävikkiä missään olosuhteissa. Aikanaan sitten istahdin koneeseen ja Pohjoisnavan yli liidellen pääsin kunnialla kotiin tuolta ihmeelliseltä seikkailulta. Olen niin kiitollinen Herralleni Hänen suojeluksestaan. Olen myös suuresti kiitollinen kaikille rakkailleni ja ystävilleni, jotka tuitte minua monin eri tavoin tällä matkalla. Olette korvaamattomia ja rakkaita!

Kisojen jälkeen olisi ollut mukava viettää rentoa aikaa ja vähän lomaillakin. Eipä ollut siihen mahdollisuutta ja nyt onkin sitten menty sata lasissa viikkoja. Monta projektia työssä ja vapaa-ajalla ovat vieneet jokaisen liikenevän tunnin ja johonkin väliin olen treenannutkin. Ai nukkunut - no ei nyt sentään sellaista luksusta ole arkeen mahtunut. Ja tiedän, se on todella tyhmää ja vaarallista sekä tekee treenien tehon ihan tyhjäksi, kun ei lepää. Lupaan nyt parantaa tapani ja nukkua tästä lähin kutakuinkin tarpeeksi. Panostin nimittäin syksyllä kunnon yöuniin ja sen todella huomasi kehossaan. Puhumattakaan mielen maailmasta. Siis unta Auroralle ja sen jälkeen vasta muita juttuja.

Pian on ihana joulun aika ja joululoma. Fiilistelen, nautiskelen ja lepään ja sitten alkaakin jo uusi vuosi 2023. Ja arvatkaapas mitä se tuo tullessaan? No aivan, uusi dieettihän se siellä kolkuttelee nurkan takana. Siispä siihen asti oi herkkuset kaikki kaapeistain tulkaa tänne Auroran luo! Ja kauppojen tiskeiltä tuoreet leivät ja täytetyt patongit! Ja kaikki ihanat buffetpöydät suorastaan huutavat nimeäni. Siispä nyt nautin, täysin sydämin - ja massuin!

Suloista ja siunattua joulun aikaa & onnea vuodelle 2023 

toivottaa Aurora

keskiviikko, 21. syyskuu 2022

Unelmien syksy

Vantaakuva%201.jpg

Tämä hetki kuvassa on yksi elämäni onnellisimmista ja tämä vuosi on näköjään erityisen siunattu, koska sain jo kesällä kokea täydellisen rakkauden huumaavan hetken vihkialttarilla! Toki mikään näistä hetkistä ei ole tullut itsestään, vaan taustalla on monenlaista panostusta. Tämän kuvan on tuottanut AM PoseFlow ja sen on ottanut Mika Ankkuri Photography. Nautiskelen tässä Vantaa Fitness Cupin lavalla finaalikävelystä. Olihan se jännittävä hetki, kun en kisaurallani ole montaa kertaa päässyt finaalikävelyäni esittämään. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tärinä ei näkynyt ehkä kuin puoleen katsomoon asti. Enpä olisi uskonut, että kotvasen päästä tästä saan kokea hetken, jonka olen aiemmin elänyt vain unelmissani. Niissä toki sitten useampaankin kertaan. Olen tsempannut itseäni kotiposeeraustreeneissäni seisomallaa ikään kuin palkintojenjaossa odottamassa kumpi kisaajista yltää voittajaksi. Tein jopa äänitallenteen, jossa minut julistetaan voittajaksi. Se tsemppasi minua eteenpäin, kun usko itseen loppui. Kyllä useinkin tuntui suorastaan mahdottomalta saada joskus kokea voitonhuumaa. Mutta se tapahtui! Täytyy tosin lisätä, että aikamoinen määrä rukouksia on myös lähtenyt tuonne Yläkertaan - aina tosin loppukaneetilla "tapahtukoon sinun tahtosi". 

Kesän häähumu ja elämän kisoja paljon tärkeämmät asiat pitivät minut kiireisenä ja kisadieetti kulki keskinkertaisesti jossakin humuilun ohessa. Kunto ei oikeastaan kauheasti edennyt, mutta ei mennyt huonommaksikaan ja paino pysyi järkevissä lukemissa. Olin silti viimeiseen asti skeptinen syksyn kisajuttujen onnistumisen suhteen, mutta arjen rutiinien myötä muuttui myös kisapreppi selkeämmäksi ja tulosta alkoi syntyä. Treenit pyörivät tietenkin koko ajan täysillä ja painot pysyivät nousujohteisina, tanssitreenejäkin alkoi taas 4 kertaa viikossa. Kun Vantaan kisaviikko saapui, tankkailin maltillisesti ja fiilis oli oikeastaan jopa toiveikas. Toki dieettipäälle tyypillisesti näin itseni jossain kohtaa kovin isona ja nesteisenä : ). Onneksi rakas opiskelijamuruni kertoi minulle fitnessfaktat; olet äiti ihan luuta ja nahkaa, sun halaaminenkin sattuu. Ja sulla on lihaksia! Niin sitten kisaperjantai koitti ja kunto vain tiivistyi päivän aikana, joten ei meinannut malttaa nukkua, kun niin odotti kisaamista. Kannatti odottaa, sillä se hetki, kun lavalla on enää kaksi kilpailijaa ja minut julistetaan voittajaksi, oli niin täydellistä. Ja juuri sellaista, kuin olin kuvitellut! Juuri siksi pystyin nauttimaan tuosta hetkestä joka solullani ja sen muisto kantaa minua vielä monen vaikean hetken läpi. Onnistumisen tunne ison uurastuksen palkkioksi! Tämän Body Fitness Masters +45 cupkisan voitto toi minulle edustuspaikan Suomen joukkueeseen MM-kisoihin Etelä-Koreaan! On todella pitkäaikainen unelmani pukea Suomen joukkueen edustusasu päälle ja päästä kilpailemaan maailmalle rakkaan maamme edustajana. Se on suuri kunnia!

Yksi pieni mutka tosin tässä matkassa on ja siinä tarvitsisin teiltä vinkkejä, rakkaat lukijani. Nimittäin tämä matka on omakustanteinen, koska liitollemme ei tietenkään ole mahdollista maksaa kaikkien kisaajien hunajaisen kalliita lentoja. Kisat ovat Etelä-Koreassa Yeongjun kaupungissa 18.- 23.10.2022. Onneksi kisat osuvat syyslomalle, niin ei tarvitse juurikaan ottaa virkavapaata. Mutta lennot maksavat 1500-2000 euroa ja sen lisäksi tulee vielä kisamaksu. Aika iso summa maksaa yhdelle opettajattarelle. Olisiko kenelläkään vinkkiä yrityksestä, joka voisi minua hieman sponsoroida lentolippujen suhteen? Pienistäkin summista on paljon apua. Vastineeksi voisin olla käytettävissä yritykselle mallina mainoskuvissa tai sopivalla tavalla tuoda yritystä esiin blogissani tai Instagramissani. Tuo mallijuttu tietenkin houkuttaisi kovasti, koska sekin on yksi ikihaaveistani ja siitä olisi iloa ja hyötyä kummallekin osapuolelle. Olen kiitollinen kaikista ideoista, varsinkin kuin aikataulu on erittäin nopsakka. Lentoliput pitää jo kohtapuoliin hankkia ja lyödä lukkoon kaikki käytännön asiat. Minulle voi lähettää asiaan liittyen sähköpostia osoitteeseen [email protected]. On muuten vielä vähän tottumista uuteen nimeeni Sari Papunen-Asumaniemi ja ihan kaikkiin instansseihin en sitä vielä ole saanut päivitettyä. Siksi tuo s-postikin on tuolla lyhyellä nimiversiolla. Ihan muuten tiedoksi, että naimisissa oleminen on ihana olotila, terveiset vaan rakkaalle aviomiehelleni Jounille!

Nordic Fitness Expo Lahdessa 7.10.2022 on minun seuraava tavoitteeni ja viime viikonlopun kisojen jälkeiset herkkuhetket ovat muisto vain. Kyllä muuten maistui taivaalliselta leipä ja jäätelö - niin ja salmiakkikarkit. Muutaman viikon päästä saan antaa kropalleni hetken ansaittua lepoa ennen kevään kisakautta. Ihanaa fiilistellä joulua ilman dieettipeikkoa keikkumassa olkapäällä. Aion käydä paljon ulkona syömässä ja nauttia kotona leivotusta Auroran ruisleivästäni. Leipomista muutenkin olen kovasti kaivannut tässä syksyn hulinassa. Viime joulun alla tulleet Koko Suomi leipoo joulun-erikoisjaksot ovat muuten katsottavissa MTV-palvelusta. Oli kyllä hienoa päästä legendaariseen ohjelmaan mukaan tekemään joulujaksoa, niistä vieläpä ihan ensimmäistä.

Nyt siis jännityksellä odotan, miten matkajärjestelyt etenevät ja mitä minun tieni varrelle on tuo Taivaan Iskä suunnitellut. Leppoisalla asenteella, rukouksin ja luottamuksella mennään eteenpäin. Tärkeää on myös rakkaitteni, ystävieni ja tuttavieni tuki ja kannustus sekä loistava valmentaja Minna Hotti & Team FitFire ja muut tahot, jotka ovat rakentamassa kisakokonaisuuttani, kuten ripsiteknikkoni Marija Kivimäki (Privacy Nails) ja kisaväristäni vastaava Nina Tanner. Tästä hetkestä on haaveiltu, tähän kuntoon on tähdätty ja nyt on aika elää unelmaansa todeksi. Kiitollisuudella uuteen päivään heräten ja hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan luottaen. Siinä on minun voimani lähde!

Kisaterveisin, Aurora