maanantai, 2. huhtikuu 2018

Viimeistelyä ja virtapiikkejä

20180331_132611.jpg

Nyt voi Aurora sanoa olevansa tyytyväinen työnsä tuloksiin. Viime vuoden kisapaino on saavutettu ja vointi on loistava. Poseerauksetkin olen saanut vihdoin paremmaksi, vaikka itku meinasi välillä tulla niidenkin kanssa. Kun oivalsin rentouden merkityksen, niin johan alkoi homma toimia. Tavoite oli saada paino alemmaksi, kuin viime vuonna ja lisää lihaksia ja kireämmäksi koko paketti. Vielä on kolme viikkoa aikaa ja sinä aikana tapahtuu todella paljon. Se, kuinka rapsakka sitä Kultsalla on, riippuu viimeisen viikon viimeistelyistä. Jos onnistun ylirasittamaan itseni, ihanainen neste kerääntyy ihan väärään paikkaan ja tulos ei ole todellakaan ideaali. Valmentajani Riitta Koukkari tähdensikin minulle, että nämä viikot on oikeasti otettava mahdollisimman rennosti. Tekee treenit ja ihan pakolliset työt, mutta villakoirat saavat jäädä tekemään nurkkiin pentuja ja kevätauringon herjauksille likaisista ikkunoista kannattaa vain nauraa makeasti. Vaikka on energinen olo, keho tarvitsee tässä kohtaa oikeaa lepoa - muuten kroppa ei ehkä otakaan seuraavaa dieettiä vastaan. Siispä tein tänään viisaan päätöksen ja olen kotosalla ihan koko päivän, illan tuomasmessua lukuunottamatta. Pyrin olemaan paikoillani, lukien ja kirjoittaen, vain chillaillen. Kauhean haastavaa😉.

Olen tämän dieetin aikana yrittänyt tehdä työtä myös mielen maailmassa. Kuten aiemmin on tullut esille, tämä on minulle myös hengellinen matka ja yhteys Yläkertaan on valoni ja voimani. Kun ajatukset harhautuvat liikaa vaakalukemiin ja kalorilaskelmiin, yritän palauttaa mieleni siihen, mikä on olennaista. Tietysti tässä kohtaa kisamatkaani on tärkeää keskittyä tekemiseensä, koska tässä on kuitenkin oma terveys vaakalaudalla ja sillä, miten asiat nyt tekee, on iso merkitys. Minulle on sanottu, että pian saat taas syödä ja elää vapaasti. Täytyy todeta, että on toki kiva päästä jakamaan herkutteluhetkiä rakkaiden kanssa, mutta muuten jatkan kyllä ihan entiseen malliin. Syön terveellisesti ja riittävästi ja treenaan tavoitteellisesti, silloin jaksan paljon kaikkea muutakin. Mutta ensin siis - toivon mukaan - saan monta visiittiä 21.4. Kulttuuritalon lavalle. Sarjassani Body fitness masters-45 on 24 kovaa kilpailijaa, joista valitaan ensin 15 jatkoon ja finaaliin heistä vielä 6. Tänä vuonna finaalikuusikko pääsee kisaamaan illemmalla myös yleisessä sarjassa. Auroran pitää siis loistaa ensi hetkestä lähtien😎. Viime vuonna jalat löivät lavalla loukkua siihen malliin, että ajattelin kolinatärinän kantautuvan takariville asti. Tänä vuonna on vähemmän pehmusteitakin, joten olisi syytä kroppaseni olla ihan rennosti vaan tuomarien edessä💪😉. Sepä onnistuu sillä, että treenaan vielä jäätävät määrät poseerauksia ihmisten edessä. Näyttää oudolta, mutta ihan sama. Jos en pysty kuntoani esittelemään parhaalla mahdollisella tavalla, niin jää kyllä sijoitukset haaveeksi. Joten rakkaat työkaverini ja salikaverini, voitte pyytää minua tekemään poseeraukset koska vaan ja missä vaan, niin ne teen😂. Eipä sitten enää jänskätä tositilanteessa. Missähän kaikkialla joudunkaan tulevina viikkoina posettamaan...

Kun elelee tässä dieettifitnesskuplassa, niin on ensiarvoisen tärkeää, että saa jakaa fiiliksiään jonkun kanssa, joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella. Haluankin esittää erityiskiitoksen rakkaalle äidilleni, joka on antanut minulle aina korvaamattoman tukensa ja kuuntelevan korvansa. Olet minulle niin äärettömän rakas ja tärkeä💖. Ja rakkain olet sinä, teinimuruni - kiitos, että jaksat äidin jatkuvaa kalorileikkiä💕. Toivottavasti pystyn olemaan samalla tavoin myös itse tukena, paitsi äidilleni, myös muille läheisilleni. Rakas teinimuruni, broidiseni ja oma kultani sekä muu korvaamaton tukijoukkoni; kolmen viikon päästä kaivetaan pakastimesta vaahterasiirappijätskiä ja teinimurun tekemään herkkukakkua, nautitaan tuoreesta leivästä ja briestä ja tortilloista...ja jättimäisistä kaurapuuroannoksista💕. Yhdessä. Oranssi dieettivihko laatikossaan ensi vuotta odottaen...

Lepopäivän terveisin, Aurora

lauantai, 3. maaliskuu 2018

Hiilarien venytystä ja protskupäiviä

20180303_110505-1.jpg

On tämä fitnesskuplassa elo ajoittain aika hupaisaa. Käväisin tässä yhtenä päivänä veljelläni, vihreä kylmäkassi tuttuun tapaan kannossa. Muut jo olivat päiväkaffeen kanssa naposteltavansa nauttineet, kun minä olin vasta saamassa omia herkkujani pöytään. Olin valmistanut itselleni valkuaisvaahtoa, tilkalla kaloritonta makusiirappia maustettuna ja suolapalaksi vaahdotetulle kananmunapohjalle valmistetun kalkkunajuustominipizzan. Olen viime aikoina aika monet valkuaiset vaahdottanut, sanonpa vaan sen. Vaan oliko vaihtoehtoja, kun pääosa päivän hiilareista menee tällä hetkellä aamu- ja iltapuuroannoksiin. Vielä uppoaa kananmuna poikineen muutaman viikon ajan. Tämä on niin kiintoisaa, miten Auroran kroppa eri juttuihin reagoi. Välillä tyhjennetään kropan hiilarivarastot ja sitten täytetään ne tankkauspäivänä nopeilla hiilihydraateilla. Se buustaa aineenvaihduntaa kivasti ja Auroran kroppa tykkää. Tällä dieetillä on hiilarit jo nyt tiputettu 60-80 gramman välille päivää kohden. Yksi desi kaurahiutaleita sisältää  reilun 20 g hiilihydraatteja, banaani 22g ja 3 riisikakkua n.15g. Offkaudella hiilihydraattien päivittäinen määrä on reilusti yli 300g. Tänä vuonna kaloreita on nyt jo tiputettu napsakasti; ensi viikolla niitä on "kokonaista" 1500. Paino on nyt niissä lukemissa, joissa oltiin viime dieetillä huhtikuun alussa ja kyllähän kunto on jo rapsakoitunut. Tosin vielä on laardia poltettavaksi, jaloista sitä ilomielin lahjoittaisin pois. Vielä on kuitenkin seitsemän viikkoa aikaa ja monta konstia käyttämättä. Tässä kohtaa tapahtuvat suurimmat muutokset ja kupla Auroran ympärillä pienenee entisestään. Arki täyttyy normijuttujen lisäksi ihanista aamulenkeistä ja posetreeneistä. Poseja stressaan tällä hetkellä eniten. Onneksi olen tavannut salilla supermimmit Elinan ja Katrin, joiden kanssa teemme yhteisposeeraustreenejä. Kivaa ja hyödyllistä. Tällä viikolla kävin moikkaamassa stylistiani Laura Ahokasta, loistavaa antaa kisalookinsa ammattilaisen käsiin. Käväisin myös Lahdessa Janka Lehikoissn ja Riitta Koukkarin tsekkauksessa. Kehitystä on tapahtunut, mutta vielä riittää tehtävää. Olen realisti ja tiedän, että tällä matkalla ei ole oikoteitä. Nyt mennään siihen asti, mihin päästään terveyttä uhraamatta ja ensi vuoteen tehdään sitten taas astetta parempi versio Aurorasta.

Olen saanut viettää hyvin miellyttävän alkuvuoden ja olen siitä kiitollinen. Varmaan siitä syystä olen ollut erittäin energinen, jopa salilla olen saanut vielä lisäillä treenipainoja. Yksi unelmistani toteutui, kun minusta tehtiin Silta-lehteen juttu. Sain tuoda uusia näkökulmia tähän lajiin ja sen ohella artikkelissa oli myös henge!linen aspekti. Päivittäiseen elämääni kuuluu olennaisimpana osana Taivasyhteys, se on perustana kaikelle tekemiselleni. Kuten teinimuruni sanoo, olen ärsyttävän positiivinen ja energinen...mutta varoituksen sananen lähiviikoille; Auroralta saattaapi napsahtaa aikas suoriakin kommentteja. Siitä on jo hieman saatu osviittaa ja tiedättekö, se ei oikeastaan ole huono asia. Olen yleensä aika kiltti ja sovitteleva ja suoraan sanoen inhoan riitaa. Joskus on kuitenkin hyvä tuulettaa tunteita ja sanoa mitä ajattelee. Niin kuin nyt; Aurora on ihan järjettömän onnellinen ja tyytyväinen!!! Tulipas sanottua😁💖.

Kevätaurinkoisin terkuin, Aurora

perjantai, 2. helmikuu 2018

Kiristyy - vai kiristyykö?

20180129_184646.jpg

Sanotaan, että toinen dieetti on ihan erilainen kuin ensimmäinen. Ihmettelin aiemmin, että miten muka? Eikös se kroppakulta samalla tavalla napsauttele kilot alas ja sillä siisti. Juu ei, nyt on nälkäkin ja paino ei tosiaankaan tipu riittävästi, vaikka mitä kikkakolmosia tehdään. Vaipuisin jo epätoivoon, mutta onneksi mittarina ovat muutkin apuvälineet, kuten mittanauha ja peili. Ne kertovat totuuden ja kun tutkii viime talven merkintöjä, niin ihan samassa tilanteessa oltiin helmikuun lopussa ihan prikulleen saman painon kohdalla. Ehkä se kroppa sittenkin on systemaattinen. Odottelen innolla joka aamu sitä kolmen kilon yhtäkkistä pudotusta, joka viime keväänä minut iloisesti yllätti. Ja on se paino toki nytkin alaspäin mennyt, mutta ihan liian hitaasti ja kärsivällisyys ei kuulu Auroran hyveisiin. Siispä nyt tarvitaan mielen hallintaa ja ajatusten suuntaamista muualle, sillä elämä on muutakin kuin kaloreiden laskemista ja painon tuijottelua. Tästä itseäni aika ajoin muistutan, sillä helposti elämä tässä kisasuoralla pyörii vain Auroran itsensä ympärillä. Ei saisi. Toisaalta tämä on jo tuttua ja ei turhista panikoi. Nälkä on vain ohimenevä feikkitunne, käyttäköön kroppa armas nyt niitä vararavintojaan!

Tällä viikolla sain viettää 45-vuotissyntymäpäiviäni ja nauttia taivaallisen ihanasta Spidermankakusta, jonka rakas teinimuruni minulle loihti. Tuli tehtyä samalla hiilarirasvatankkauskin...ja vedettyä lopppuviikko pikkuhiilareilla. Jännä, kuinka elimistö noita pikkukavereita halajaa, kun tietää niiden määrän olevan rajoitettu. Vähäkalorisempi olikin sitten teinimurun toinen yllätys; upea ruusukimppu ja pehmonalle💜. Olen niin onnellinen rakkaistani ja kiitollinen Jumalalle tästä kaikesta elämäni rikkaudesta! 

20180130_165402-1.jpg

Vuoden aluksi asetin tavoitteeksi saada arjen hallintaan ja riittävästi lepoa. Olen siinä onnistunutkin ja sen huomaa kaikin tavoin mielialassa ja jaksamisessa. Mutta se vaatii paljon ennakointia ja monen asian karsimista. Iltamenot on jätettävä ja illat rauhoitettava viikolla ihan täysin ja viikon ruuat on tehtävä ja punnittava sunnuntaina etukäteen. Onhan siinä oma hommansa, mutta eipä tarvitse sitten viikolla muuta kuin treenata, käydä töissä, nukkua ja syödä. Tietenkin myös viettää aikaa teinimurun kanssa ja hoidella kissakatraamme. Otin alkuvuodesta itseäni niskasti kiinni ja aloitin säännölliset poseeraustreenit. Teen kerralla kisa-asennot joka suuntaan 20 kertaa kävelyineen kaikkineen. Saatan ehkä hieman olla huvittava näky, kun hymyillen vedän kierroksen toisensa jälkeen ja kuvittelen joka kerran olevani matkalla voittoon. Ei huomaa mistään, että Auroran joululukemista oli mentaalivalmennuksen kirja😊. Kun käyn kisatilannetta mieleni sopukoissa läpi,  saan ehkä jännityspeikon nitistettyä. 20180202_164241.jpg

Joku saattaa pitää poseeraustreeniä turhamaisena, mutta se on välttämätön osa tätä lajia. Jos ei osaa tuoda lavalla parhaita puoliaan esiin ja esitellä hyvin työnsä tuloksia, niin on turha haaveilla kärkisijoista. Viime kerralla jännitin niin, että polvet tuntuivat lyövän loukkua. Ei kiva. Enkä halua kokea sitä uudelleen. Vain pikkuperhoset lepattamaan masun pohjaan riisikakkujen kaveriksi. Tällä hetkellä treenejä on viisi viikossa ja kolme aamuaerobista. Kaksi viikkoa on raskasta settiä toiminnallisen hiitin kera ja kolmas viikko on selkeästi palautusviikko. Olosuhteet ovat optimaaliset, jos pystyn tästä rytmistä pitämään kiinni. Vaikutan siihen, mihin voin vaikuttaa ja muuten vaan luotan kaiken Luojaan ja seuraan jännityksellä, mitä tästä kuoriutuu. Onhan tämä vaativa laji, mutta ihan mielettömän kivaa. Ihan pian saa ihastella vuoden työn tuloksia ja olla joka tapauksessa itseensä tyytyväinen. Ja mikä parasta; rakkaani ja ystäväni saavat sen jälkeen Auroran taas hetkeksi ihan kokonaan itselleen. Mutta vain hetkeksi, sillä vielä on monta fitnessunelmaa toteuttamatta😉. 

Talviterveisin, Aurora

tiistai, 2. tammikuu 2018

Alkuhankaluuksia

20180102_113016.jpg

Uuden vuoden alkutahdeilla voi hykerrellä tyytyväisyydestä, sillä viime vuosi oli yksi elämäni upeimmista. Erityisen kiitollinen olen siitä, että rakkailleni kuuluu myös hyvää ja asiat ovat kaikin puolin hienosti. Elämän tuiskuissakin aikanaan taivaltaneena tiedän, että näistä ajoista ammennetaan voimaa vielä pitkään. Ei loppuvuosi kuitenkaan ihan helppo ollut, vaan joululomalle jäi harvinaisen uupunut Aurora. Oli ollut aivan liikaa puuhaa ja asioita, jotka oli hoidettava. Syyslukukausi oli kaikkine projekteineen koulumaailmassa vaativa ja levon tarpeessa olivat kaikki oppilaita myöten. Kaiken puuhan keskellä tein tietenkin kuuliaisesti jokaisen treenin ja kalorikamujakin tiputettiin mukavampien painolukemien toivossa. Vaan tippuiko paino? No ylläri, ylläri; eipä tietenkään! Epäilenkin, että vaakaan on piiloutunut karvakorvainen kiusankappalehirviö, joka vaan naureskelee joka-aamuiselle punnitusseremonialleni😠. Vähän on turhautumista pukannut, kun kaikkensa tekee ja tulosta ei tule. Mutta eihän se kropparessu mikään kone ole ja duracellpupun on turha kuvitella saavansa tulosta aikaan. Kyllä se lepo vaan on ihan ehdoton, Aurorallekin.

Nyt on sitten loman myötä levätty ja nautittu kiireettömyydestä. Treeneissäkin on saanut olla ilman aikatauluja ja onpa aika huomattava ero treenitehoissa ja olotilassa ylipäänsä. Kun on arjen oravanpyörässä ja tehtävälista on loputon, ei edes huomaa olevansa väsynyt. Kuvittelee, että on ihan normaalia nukkua 6 tuntia yössä ja olla koko ajan valmiustilassa. Ei muuten ole hyvä juttu. Energinen olen ollut koko ajan ja pirteäkin, mutta hermot ja hermosto ovat olleet todella kireällä. Eipä ole enää😁. Ei ole ihme, jos ajautuu ylikuntoon, kun yrittää suoriutua aivan kaikesta. Ensi viikolla se arki taas alkaa, joten mikä neuvoksi, Aurora? Vastaus on pieni itsekkyys ja hyvä suunnittelu sekä rentoutumisen taito. 21.4. asti viikkorytmini on kutakuinkin niin, että tultuani neljän jälkeen kotiin vietän päivän tärkeimmän hetken teinimuruni kanssa kuulumiset vaihtaen ja yhdessä ruokaillen. Pienen levon jälkeen menen klo 18-20 salille, mukaan luettuna poseeraustreenit. Sitten suihku, ruokaa, kodinhoitoa ja eväiden laittoa. Kympiltä pitää olla jo nukkumassa, jotta jaksaa nousta klo 5.45 aamuaerobiselle. Koko viikon ohjelmassa on 5 saliteeniä, hiit-juoksulenkki tai tavallinen lenkki ja 3-5 aamuaerobista. Ja 20 minuutin poseeraustreenit joka päivä. Ja sitten se säntillinen syöminen, tietenkin. Myös venyttely ja kehonhuolto pitää muistaa💜.Jep, onhan sitä puuhaa, mutta tämä on kilpaurheilua ja kun jaksaa panostaa muutaman kuukauden, niin sitten saa taas rakas kroppa ansaitusti levätä vuoden loppuun asti. Näin olen sen rakkailleni ja ystävilleni perustellut; tämä on yksi vaihe ja se vaatii tiettyjä valintoja elämässä sillä hetkellä. Kiitos, että jaksatte kanssani myös tämän vaiheen💜. 

Pitäkää huolta itsestänne ja vaalikaa unelmianne. Tehkää asioita, jotka rauhoittavat mieltä ja antavat energiaa elämään. Pienikin pysähtyminen mukavien asioiden äärellä katkaisee arjen aherruksen ja rentouttaa aivoja. Asetunkin nyt teinimuruni hemmoteltavaksi hiusten harjaukseen ja yhteiseen iltahetkeen. Parasta on, että huomenna meillä on ihan ohjelmaton päivä ja sellaisena sen aion pitääkin. Ainakin melkein - taitaa salin kutsu olla minulle liian vastustamaton😎.

Kiireetöntä alkuvuotta toivottelee Aurora

sunnuntai, 3. joulukuu 2017

Miltä näyttää?

20171203_094541-1.jpg

Pitäisiköhän kysyä teinimurulta apua näiden kuvien ottamisessa? On nimittäin pikkustressi Auroralle joka lauantai tapahtuva kuvaussessio, jossa yritän epätoivoisesti raportoida valmentajilleni kuntoni rapsakoitumista. Yritän saada puhelimeni viriteltyä niin, että näkyisi edes puoli Auroraa ja hätistellä pörröiset linssiluteet jaloista. Sitten ajastin päälle ja nopeasti poset päälle hymyineen. Arvannette, että jälki ei ehkä ihan ole priimaa😂. Siinä sitten Riitta ja Janka yrittävät rakeisten kuvien ja ei-tippuneiden painolukemien perusteella tehdä viisaita päätöksiä. Haasteellista tämä etävalmennus. Tohtisinkohan toivoa joulupukilta uutta puhelinta, jossa on loistava kamera ja ääretön muistitila? Olenhan ollut tooosi kiltti tyttö! No ainakin semikiltti, kyllä sillä nyt pitäisi puhelin irrota lahjaboxiin😎.

Neljä viikkoa on menty dieettiä, kaloreita 2300 edelleen siis ihan mukava määrä. Nyt syön eri kalorimääriä eri päivinä, jotta kroppa saisi lisäbuustia. Mutta arvatkaapa, ymmärsikö Auroran kroppamuru sitä vinkkiä? No ei todellakaan, vaan pitää itsepintaisesti kiinni kiloista. Toki peili kertoo, että tulosta on tullut. Alkavat höttökahvat olla muisto vaan ja teinimuru toteaa, että äidin luut ne vaan kolisee. Ja eilen, kun piti pikkujouluihin sonnustautua, niin hameessani olisi ollut 1,5 Auroran tila. Joten huishais vaakalukemat ja uskon peiliä - paitsi etten pysty. Valmentajani laittoi tavoitteeksi 57kg ja sen saavuttamiseksi painon pitää tippua N.Y.T. 

Ihan säikähdin, kun isäni kertoi jouluun olevan kolme viikkoa. Toki olen joulufiilareissa rypenyt jo pitkään, mutta siinä kolmessa viikossa pitäisi saada ihmeitä aikaan. Olen muuten oppinut antamaan stressipeikolle köniin. Hah, sen karvapää yritti tälläkin viikolla sujahtaa auvoisaan elooni. Se rikkoi, rontti, autoni takalasin sähköjärjestelmääkin ja yritti kiusata. Mutta niin ne vaan asiat järjestyivät monen ihanan ihmisen avustuksella ja Aurora on levännyt ja tyyni. Menen pian hakemaan lisää seesteisyyttä Tuomasmessusta ja illalla vielä juhlitaan teinimurun nimppareita. Hyvällä fiiliksellä uuteen viikkoon ja treeneihin. Jospa kuitenkin jo varmuuden vuoksi laskisin pienemmät ruokamäärät valmiiksi. Arvatkaapas, miksi haluaisin painoni alas ennen joulua? Aivan! Herkkulista jouluaatolle on jo laadinnan alla😊. 

Toivon teille suloisia levon hetkiä joulukiireiden keskelle!

Voimahalaus ja ystävällinen sana arjessa auttavat meitä jaksamaan💜.

Lämpimin terkuin, Aurora