keskiviikko, 21. syyskuu 2022

Unelmien syksy

Vantaakuva%201.jpg

Tämä hetki kuvassa on yksi elämäni onnellisimmista ja tämä vuosi on näköjään erityisen siunattu, koska sain jo kesällä kokea täydellisen rakkauden huumaavan hetken vihkialttarilla! Toki mikään näistä hetkistä ei ole tullut itsestään, vaan taustalla on monenlaista panostusta. Tämän kuvan on tuottanut AM PoseFlow ja sen on ottanut Mika Ankkuri Photography. Nautiskelen tässä Vantaa Fitness Cupin lavalla finaalikävelystä. Olihan se jännittävä hetki, kun en kisaurallani ole montaa kertaa päässyt finaalikävelyäni esittämään. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tärinä ei näkynyt ehkä kuin puoleen katsomoon asti. Enpä olisi uskonut, että kotvasen päästä tästä saan kokea hetken, jonka olen aiemmin elänyt vain unelmissani. Niissä toki sitten useampaankin kertaan. Olen tsempannut itseäni kotiposeeraustreeneissäni seisomallaa ikään kuin palkintojenjaossa odottamassa kumpi kisaajista yltää voittajaksi. Tein jopa äänitallenteen, jossa minut julistetaan voittajaksi. Se tsemppasi minua eteenpäin, kun usko itseen loppui. Kyllä useinkin tuntui suorastaan mahdottomalta saada joskus kokea voitonhuumaa. Mutta se tapahtui! Täytyy tosin lisätä, että aikamoinen määrä rukouksia on myös lähtenyt tuonne Yläkertaan - aina tosin loppukaneetilla "tapahtukoon sinun tahtosi". 

Kesän häähumu ja elämän kisoja paljon tärkeämmät asiat pitivät minut kiireisenä ja kisadieetti kulki keskinkertaisesti jossakin humuilun ohessa. Kunto ei oikeastaan kauheasti edennyt, mutta ei mennyt huonommaksikaan ja paino pysyi järkevissä lukemissa. Olin silti viimeiseen asti skeptinen syksyn kisajuttujen onnistumisen suhteen, mutta arjen rutiinien myötä muuttui myös kisapreppi selkeämmäksi ja tulosta alkoi syntyä. Treenit pyörivät tietenkin koko ajan täysillä ja painot pysyivät nousujohteisina, tanssitreenejäkin alkoi taas 4 kertaa viikossa. Kun Vantaan kisaviikko saapui, tankkailin maltillisesti ja fiilis oli oikeastaan jopa toiveikas. Toki dieettipäälle tyypillisesti näin itseni jossain kohtaa kovin isona ja nesteisenä : ). Onneksi rakas opiskelijamuruni kertoi minulle fitnessfaktat; olet äiti ihan luuta ja nahkaa, sun halaaminenkin sattuu. Ja sulla on lihaksia! Niin sitten kisaperjantai koitti ja kunto vain tiivistyi päivän aikana, joten ei meinannut malttaa nukkua, kun niin odotti kisaamista. Kannatti odottaa, sillä se hetki, kun lavalla on enää kaksi kilpailijaa ja minut julistetaan voittajaksi, oli niin täydellistä. Ja juuri sellaista, kuin olin kuvitellut! Juuri siksi pystyin nauttimaan tuosta hetkestä joka solullani ja sen muisto kantaa minua vielä monen vaikean hetken läpi. Onnistumisen tunne ison uurastuksen palkkioksi! Tämän Body Fitness Masters +45 cupkisan voitto toi minulle edustuspaikan Suomen joukkueeseen MM-kisoihin Etelä-Koreaan! On todella pitkäaikainen unelmani pukea Suomen joukkueen edustusasu päälle ja päästä kilpailemaan maailmalle rakkaan maamme edustajana. Se on suuri kunnia!

Yksi pieni mutka tosin tässä matkassa on ja siinä tarvitsisin teiltä vinkkejä, rakkaat lukijani. Nimittäin tämä matka on omakustanteinen, koska liitollemme ei tietenkään ole mahdollista maksaa kaikkien kisaajien hunajaisen kalliita lentoja. Kisat ovat Etelä-Koreassa Yeongjun kaupungissa 18.- 23.10.2022. Onneksi kisat osuvat syyslomalle, niin ei tarvitse juurikaan ottaa virkavapaata. Mutta lennot maksavat 1500-2000 euroa ja sen lisäksi tulee vielä kisamaksu. Aika iso summa maksaa yhdelle opettajattarelle. Olisiko kenelläkään vinkkiä yrityksestä, joka voisi minua hieman sponsoroida lentolippujen suhteen? Pienistäkin summista on paljon apua. Vastineeksi voisin olla käytettävissä yritykselle mallina mainoskuvissa tai sopivalla tavalla tuoda yritystä esiin blogissani tai Instagramissani. Tuo mallijuttu tietenkin houkuttaisi kovasti, koska sekin on yksi ikihaaveistani ja siitä olisi iloa ja hyötyä kummallekin osapuolelle. Olen kiitollinen kaikista ideoista, varsinkin kuin aikataulu on erittäin nopsakka. Lentoliput pitää jo kohtapuoliin hankkia ja lyödä lukkoon kaikki käytännön asiat. Minulle voi lähettää asiaan liittyen sähköpostia osoitteeseen [email protected] On muuten vielä vähän tottumista uuteen nimeeni Sari Papunen-Asumaniemi ja ihan kaikkiin instansseihin en sitä vielä ole saanut päivitettyä. Siksi tuo s-postikin on tuolla lyhyellä nimiversiolla. Ihan muuten tiedoksi, että naimisissa oleminen on ihana olotila, terveiset vaan rakkaalle aviomiehelleni Jounille!

Nordic Fitness Expo Lahdessa 7.10.2022 on minun seuraava tavoitteeni ja viime viikonlopun kisojen jälkeiset herkkuhetket ovat muisto vain. Kyllä muuten maistui taivaalliselta leipä ja jäätelö - niin ja salmiakkikarkit. Muutaman viikon päästä saan antaa kropalleni hetken ansaittua lepoa ennen kevään kisakautta. Ihanaa fiilistellä joulua ilman dieettipeikkoa keikkumassa olkapäällä. Aion käydä paljon ulkona syömässä ja nauttia kotona leivotusta Auroran ruisleivästäni. Leipomista muutenkin olen kovasti kaivannut tässä syksyn hulinassa. Viime joulun alla tulleet Koko Suomi leipoo joulun-erikoisjaksot ovat muuten katsottavissa MTV-palvelusta. Oli kyllä hienoa päästä legendaariseen ohjelmaan mukaan tekemään joulujaksoa, niistä vieläpä ihan ensimmäistä.

Nyt siis jännityksellä odotan, miten matkajärjestelyt etenevät ja mitä minun tieni varrelle on tuo Taivaan Iskä suunnitellut. Leppoisalla asenteella, rukouksin ja luottamuksella mennään eteenpäin. Tärkeää on myös rakkaitteni, ystävieni ja tuttavieni tuki ja kannustus sekä loistava valmentaja Minna Hotti & Team FitFire ja muut tahot, jotka ovat rakentamassa kisakokonaisuuttani, kuten ripsiteknikkoni Marija Kivimäki (Privacy Nails) ja kisaväristäni vastaava Nina Tanner. Tästä hetkestä on haaveiltu, tähän kuntoon on tähdätty ja nyt on aika elää unelmaansa todeksi. Kiitollisuudella uuteen päivään heräten ja hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan luottaen. Siinä on minun voimani lähde!

Kisaterveisin, Aurora

 

 

 

 

 

 

sunnuntai, 10. heinäkuu 2022

Valkeaa unelmaa

 

Sari%20potretti1.jpg

Auroran elämä on valkoista unelmaa ja ruusuilla tanssimista! Yksi elämäni upeimmista ja ihmeellisimmistä hetkistä oli 2.7.2022, kun sain astua avioliittoon rakkaani kanssa. Tuo hetki Tampereen Tuomiokirkon alttarilla oli niin taivaallinen ja täynnä rakkautta, että se tulee olemaan ikuinen voimanlähteeni sydämeni sopukoissa. Sellaisia hetkiä osuu ihmiselämään vain hyvin harvoin ja on onnea ymmärtää niiden arvo ja osata nauttia niistä joka solullaan. Meidät vihki sydämellinen Kim Rantala ja hänen meille pitämänsä hieno puhe jää voimasanoiksi avioliittomme päiviin. Meidän hääpäivämme oli kaikin puolin täydellinen ja kaikki meni suunnitellusti. Arvostan sitä todella suuresti ja pidän valtavana rukousvastauksena, kun ottaa huomioon korona-aikojen asettamat haasteet monille suunnitelmille. Juhliemme puitteet Finlaysonin palatsin Vihreässä salongissa olivat mitä huikeimmat ja saimme toivomamme elegantin ja tyylikkään hääjuhlan rakkaittemme ja ystäviemme kanssa. Toki Suomen kesäsää muisti meitä sekä sateella että helteellä, mutta siitäkin selvittiin viuhkojen ja vesipullojen voimalla. Sadekuurotkin osuivat juuri sopiviin kohtiin. Hääkuvaajamme Riitta Koukkari ikuisti päivän aikana fantastisesti juhlapäivän eri tilanteet aina morsiamen valmisteluista häätanssiin. Aivan huikeita kuvia ja tunnelmia! Voin todella lämpimästi suositella Riittaa, kun tarvitsette kuvaajaa, jolla on näkemystä ja kuvattavaa inspiroiva ote kuvaustilanteessa.

Haluan tässä yhteydessä kiittää koko sydämestäni upeaa ja tehokasta morsiustiimiäni Meriä, Catya, Kristiinaa ja Päiviä. Meri oli kaasoni ja teki monen muun asian ohella mm. ohjelmalehtiset ja stilisoi häidemme teemakuvana käytetyn ruusun. Tuo ruusun kuva oli siitä kimpusta, jonka mieheni antoi minulle kosiessaan minua vuosi sitten pääsiäisenä. Caty otti vastaan ilmoittautumiset ja hoiti monet käytännön asiat tarjoiluiden ja järjestelyjen suhteen. Kristiina oli häidemme ohjelmavastaava, juontaja ja piti meille ikimuistoisen puheen. Päivi loihti satumaisen upean morsiuskimppuni ja organisoi tilaisuuden kukkakoristeiden toteutuksen. Päivi myös kutsui meille häälahjana esiintymään Miskantti-kuorolaisiaan. Kiitos myös Elinalle ja Timolle, jotka lauloivat kirkossa upean dueton "Can you feel the love tonight". Se oli meille ihana häälahja! Ja kiitokset Tuomakselle ja Heidille, jotka hoitivat hääautomme koristuksineen ja kiitokset myös bestman Tonille. Kiitokset myös rakkaille perheillemme ja ystävillemme, jotka jakoivat ja jakavat kanssamme nämä ikimuistoiset rakkauden hetket. 

Nyt kun vihdoin tietokoneeni uskaltautui kaivautua esiin piiloistaan ilman pelkoa töiden teosta, niin onpa mukavaa kirjoitella teille pitkästä aikaa! Tässä blogissa keskityn nyt enemmän hääjuttuihin, mutta seuraava blogipäivitys - hyvin pian, lupaan sen - kertoilee enemmän fitnesskuulumisia kevään kisoista ja tulevista suunnitelmista. Sen verran kuitenkin totean, että hääkuvia katsellessa Aurora hykertelee tyytyväisyyttä, koska onpas omiin silmiin kunto kohdillaan! Se tarkoittaa siis juuri sopivaa pehmeyttä, ettei sulaudu liikaa Tuomiokirkon freskoihin ja sulhanen kipitä pakosalle. Hääpäivä on kaikille hetki, jolloin haluaa näyttää kauneimmalta elämässään ja halusin kieltämättä, että minussa näkyisi juuri sopivasti myös elämäntapani. Onnistuin siinä ja olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen kehossani juuri nyt. Se on levollisessa ja elinvoimaisessa tilassa ja rakkaus antaa siihen vielä oman lisäsäihkeensä. Tästä pitää nyt nauttia ja ennen kaikkea pitää syksyn kiireiden myötä huolta, että se balanssi myös säilyy.

Haluan jakaa teille häihini liittyen yhden projektin, josta olen erityisen ylpeä ja onnellinen sen onnistumisesta. Se on nimittäin hääpukuni, jonka olen itse ommellut. Vaan eipä ollut valmiita kaavoja eikä kuvaa eikä kangastakaan ostettu kaupasta suoraan pakalta. Kuvan alla kerron enemmän tästä kiintoisasta ompeluseikkailusta.

Sari%20kirkko1.jpg

Häähumuun kuuluu olennaisena osana visiitit hääpukuliikkeisiin ja kävimme kaasoni Merin kanssa jo viime syksynä katsastamassa tarjontaa. "Say Yes to the dress" on pitkään ollut lemppariohjelmiamme, joten olihan se hienoa tuollaisia hetkiä kokea nyt itsekin. Yksi puku sai kaason jopa liikuttumaan, joten se oli hyvä alku. Vaan minun haaveissani oli halterneck-puku ja kapea malli, eipäs ollutkaan ihan helppoa sellaista löytää. Kun vielä budjettiin teki suurehkon loven hunajaiset eläinlääkärilaskut, niin mieleni sopukoissa alkoi itää ajatus ommella puku omin kätösin. Olen aikanaan tehnyt 1700-luvun tyylisen vanhojen päivän pukuni itse ja muutenkin paljon varsinkin nuoruudessani ommellut, joten projekti ei tuntunut mahdottomalta. Alkusysäyksen tälle projektille antoi erään hääpuvun käyttämätön laahusosio, jonka ostin viidellä eurolla ylöjärveläisestä vahinkotavaraliikkeestä. Se koostui kahdesta isosta kaarrokkeen mallisesta palasta upeaa morsiussatiinia. Ne ratkoin erilleen ja totesin, että kyllähän tästä sopivasti sovitellen saattaisi puku syntyä. Tuumasta toimeen ja kaavoja suunnittelemaan ja kangasta mallinuken päälle asettelemaan. Ompelin ensin yläosan erikseen, koska sen istuvuus oli säädettävä kohdilleen ihan viime metreillä. Yhdistin sen sitten vasta alaosaan, jonka vyötäröön kiinnitin pitsikankaan reunuksesta kaitaleen. Vielä satiinivyökaitale päälle ja näin sain yhdistettyä osat kauniiksi kokonaisuudeksi. Puvun alaosa oli myös hyvin kiintoisa kuositella, koska kaarrettu halkio asettuu sivuun ja oma operaationsa oli saada halkio yhdistymään kauniisti takasivukappaleeseen ja siitä laskeutuvasti laahukseksi. Jännittävä osuus oli myös siinä saanko kankaan riittämään suunnittelemaani alaosaan. Riittihän se, se oli taivaassa näköjään tarkkaan laskettu tämäkin! Löysin muuten tuon pitsikankaankin poistopakasta, sekin viisi euroa metri. Aika johdatettua settiä jälleen, sanon minä. Puvun koristeiksi ompelin hopeisia glitterhelmiä ja ennakkosuunnitelmista poiketen pitäydyin vain yhdenlaisissa koristeissa. Emme sulhaseni kanssa tienneet toistemme asuista mitään ennen kuin kohtasimme kirkon käytävällä. Ei ollut siis ennalta suunniteltua, että kummankin puvuissa oli koristuksena hopeaisia pisteitä. Sovimme siis täydellisesti yhteen myös asujemme puolesta! 

Oli kyllä huikea tunne, kun kirjaili viimeisiä koristeita pukuunsa ja sai sen pukea päälleen kaikkine asusteineen. Täytyy sanoa, että siinä kohtaa taisi muutama liikutuksen kyynel vierähtää. Suurella rakkaudella tehty puku, jonka arvo ei lepää rahassa vaan tehdyssä työssä. Puvun materiaalit eivät tulleet kaikkineen maksamaan kuin noin 50 euroa, sillä vuorikankaatkin löysin edullisesti kilohinnalla. Erityisen hienoa oli myös se, että puku on erittäin mukava päällä ja laahuksen kanssa liikkuminen oli vaivatonta. Tämän aarteen kaikkine työvaiheineen talletan symbolina rakkaudestamme ja siitä, että pienistä unelman aluista saattaa hyvinkin kasvaa jotain suurta ja kaunista.

Näissä tunnelmissa on hyvä vielä lomailla hetki ennen syksyn hulinoita.

Suloisia kesäpäiviä toivotellen, Aurora 

perjantai, 4. maaliskuu 2022

Karanteenia ja kisakiristelyä

20220304_205515.jpg

Uskokaa tai älkää, olen oppinut ottamaan rennosti ja lepäämään! Ja sen lisäksi saan aikani riittämään yllättävän moneen asiaan ja olen saanut myös työhöni aivan uuden buustin ja suunnitelmallisuuden. Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät, että tämä ei ole elämässäni ollut itsestäänselvyys ja olen paininut alituisen kiireen ja stressin kanssa riittävän useasti. Mikäs sen Auroran nyt sitten näin on uusille raiteille saanut? Ja kuinkas stressipeikostakin on - ainakin tällä hetkellä - vain karvainen hännäntupsu näkyvissä? Ihan kokonaan se ei muille maille ole muuttanut, mutta eipä ole tarviskaan. Syy tähän uuteen otteeseen on mikäpäs muu kuin koronakaranteeni. Kävi nimittäin niin harvinaisesti, että minä superterve fitnessduracell onnistuin itseeni tuossa vuoden vaihteessa kyseisen virusjulkkiksen saamaan. Onneksi aikas lievänä, mutta sen johdosta tuli 10 pv karanteeni ja treenitaukoa 3 viikkoa. Olin jo tuota karanteenia ennen elellyt harvinaisen kotikeskeistä elämää ja siihen päälle vielä lisää ihan täyttä kotielämää, niin onhan se minunlaiselleni ikiliikkujalle aika erikoinen tilanne.

Niin sitten heräsin aamu toisensa jälkeen uuteen kiireettömään päivään ilman mitään suorittamisen pakkoa ja menemisten ja tulemisten ja tekemisten loputonta listaa. Oli se metka fiilis. Ja mitä se herättikään minussa; aivan uuden luovuuden ja ideoinnin tason. Vietin yhtäkkiä tietokoneella tuntikausia suunnitellen opetustani ja laittaen tulevan arkeni aikatauluja järjestykseen. Lepäsin myös aina kun siltä tuntui ja ihan vain olin paikallani. Tuon karanteenin jälkeen alkoikin sitten täysi hulina, mutta sinnekin tajusin nyt jättää eri tavoin lepohetkiä ja jopa kieltäytyä joistakin asioista. Siis wau! Eikä se ollutkaan keneltäkään pois, vaan jaksoin paljon paremmin töissäkin, Ja on sanomattakin selvää, että kaikki ennalta tehty valmistelu kantaa nyt hedelmää. En tosin tiedä, kuinka paljon oppilaani arvostivat sitä, että lätkäisin heille heti vuoden alkajaisiksi koko kevään suunnitelman asenteella "eikös näytäkin kivan tehokkaalta ja monipuoliselta teidän kevät!".

Tehokkuudessani toki muistan sen, että oikeasti tämän päivän nuoret ovat aika kovilla ja koronan ja levottoman maailmantilanteen aiheuttama jatkuva epävarmuus ei herkälle mielelle hyvää tee. Muistetaan siis me aikuiset pitää silmät ja korvat auki lähinuoriemme suhteen ja kysellä välillä, mitä kuuluu. Tai vaan viedä heidät hetkeksi irti arjesta ja suorittamisesta. Sillä suorituksia ja vaatimuksia tuntuu tuo nuortenkin maailma olevan pullollaan. Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen päivän kerrallaan voimme pelastaa pienillä hyvän mielen teoilla.

Karanteenin aikana pohdin paljon myös kisaprojektiani ja usko kisakunnon saavuttamiseen alkoi rapista. Olin juuri herkutellut antaumuksella monta päivää joulun aikaan ja kaikki tietävät, kuinka vaikeaa on vain olla kotona ja syödä silti säntillisesti. Toki sen tein, koska olen niin päättänyt, mutta mieli ei ollut kyllä yhtään kisaorientoitunut ja lähinnä ahdisti. Kaikki kuitenkin muuttui, kun valmentajani palautti mieleeni valttikorttini ja tsemppasi minua ihan urakalla. Kun vielä pääsin takaisin kunnolla treenien ja tanssin pariin, niin eipäs ollut enää hätäpäivää. Oli kuitenkin tärkeää tutkailla fiiliksiään, koska tätä lajia ei voi tehdä väkisin. Se vaatii paljon työtä niin monella elämän osa-alueella, että hampaat irvessä siinä ei ole mitään mieltä. Tällä hetkellä olen viettämässä viikon täyttä treenitaukoa ja olo on hyvin rentoutunut. Mieli ja kroppa ovat valmiita 7 viikon loppukiriin ennen Fitness Classicia. Minulla on tällä hetkellä 8 treeniä viikossa; 4 salia, 3 balettia ja 1 jazztanssitunti. Pari kävelylenkkiä siihen päälle. Tällä viikolla tippuivat kalorit "hurjiin" 1300 kcal lukemiin ja taas sitä ihmettelee, että millä energialla sitä oikein painaa menemään. Hiilihydraatit tiputettiin pienemmäksi jo aikoja sitten ja aamupuuro & leivät jäivät jo marraskuun alussa. Voisi kuvitella, että kropassa olisi tapahtunut näillä seteillä enemmänkin muutosta, mutta hitaasti tuntuu tuo paino tällä dieetillä tippuvan. Toki tärkein mittari on se, miltä näyttää ja kunto on kyllä kiristynyt suunnitelmien mukaan.

Minulta monesti kysytään, mitä ihmettä syön noin pienillä kaloreilla. No minustahan on tullut taitava kalorienvenyttäjä monen dieetin myötä ja onneksi osaan itse laskea päivän ruokavalioni sisällön, kunhan makromäärät on tiedossa. Niin ne safkat; aamiaiseksi valkuais-paprika-sipulimunakas, rahkaa, marjoja ja kahvia. Välipalaksi päivän mittaan soijajugurttia, kananmuna tai valkuaisia. Lounaaksi sosekeitto, jossa kanaa, porkkanaa, sipulia, inkivääriä ja mausteita (mm.chiliä) ja päivälliseksi salaatti, jossa jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, kanaa (sipulia, paprikaa) ja oliiviöljyä. Joskus lisäksi hieman 3% fetajuustoa. Välipalaksi ja iltapalaksi rahkaa, marjoja, omena ja pähkinöitä sekä lusikallinen maapähkinävoita. Rahkaan laitan hieman proteiinijauhetta, jos päivän proteiinit ovat jäämässä vajaaksi. Hiilihydraatit tulevat siis pääasiassa marjoista ja kasviksista, rasvat pääasiassa pehmeistä rasvanlähteistä. Kummatkin ovat tällä hetkellä aika alhaisissa lukemissa, mutta tämä on tilapäistä ja dieetin loputtua sekä hiilareita että rasvoja tarvitsee elimistö vähintään tuplamäärän. Mutta nyt siis muutama viikko näin. Voisi kuvitella, että sitä on jo tottunut leivättömään elämään...no ei todellakaan! Kuola valuu, kun kuljen paistopisteiden ohi ja kun kerran viikossa huollan oman Aurora-ruisjuureni ja paistan herkullisia ruisleipiä. Että voinette arvata, mitä herkkuihini kuuluu dieetin päätyttyä! On myös välillä aika rasittavaa tuo eväiden jatkuva roudaaminen joka paikkaan. Mutta oma on valinta, siis en valita : ).

Nyt on kuitenkin pään sisällä ihan eri tavoin voittajafiilis, kuin ennen edellisiä kisoja. Jos finaalipaikka ei irtoa, niin se ei ole ainakaan työmäärästä kiinni. Siksi olen tyytyväinen joka tapauksessa, koska olen tehnyt parhaani - ja nautin tällä hetkellä kaikesta tästä tosi paljon! Treenaan poseerauksia päivittäin ja taustalla soi Elastisen Hallussa-biisi. Se on vaan niin mun voimabiisi ja muistan vielä ajan, kun kaiholla katselin videolla esiintyvää armyasuista naista (joka muuten on Janni Hussi) ja mietin, että kunpa joskus voisi itsekin näyttää tuollaiselta fitiltä ja treenata noin. No nythän se on tapahtunut, työtä se vaati ja vaatii edelleen. Tai työ ei ole oikea sana, koska tätä tekee niin mielellään ja se fiilis mielessä ja kehossa treenin jälkeen on ihan parasta. Ja sen vastapainoksi on mahtavaa vaan levätäkin välillä ja ottaa irtiotto salilta ja tanssitreeneistäkin. Nuo tanssitunnit ovat muuten myös ihan huippuja ja antavat ihan erilaisen buustin salille. Tanssi on kyllä hieno liikuntamuoto, suosittelen sitä lämpimästi kaikille! Tanssikamujeni kanssa toteamme usein, että tässä me olemme pitkän iän salaisuuden lähteillä. 

Kaiken tämän fitnesshumun ja arkisen aherruksen keskellä pysähdyn usein muistamaan monia ahdingossa olevia ihmisiä lähellä ja kaukana. Tiedätte, kuinka tärkeää minulle on Jeesus ja usko Häneen. Näinä aikoina moni ristii kätensä ja saa siitä lohtua ja turvaa, vaikka ei haluakaan tuota korkeampaa voimaa Jumalaksi nimetäkään. Kyllä meitä kuullaan ja autetaan, siitä voit olla varma! Aina apu ei tule siinä muodossa ja niin nopeasti, kuin haluaisimme. Se tulee joskus pieninä arjen hetkien helpotuksena ja kokonaiskuvan näemme vasta paljon myöhemmin. Saan kantaa esirukouksissani monia ja olen nähnyt tapahtuvat suuriakin ihmeitä. Vaan pieni suuri ihme on tämä hetki, ei mietitä ja murehdita siis liikaa tulevia. Kyllä se Jumala meitä huomennakin auttaa ja kantaa. Nyt keskityn siis hetkeen ja arkisempiin asioihin, siis nälästä kurnivaan masuuni. Vaiennan sen herkullisella iltapalalla ja suuntaan ajatukset kohti viikonlopun suloisia hetkiä rakkaitteni kanssa.

Rauhaa ja siunausta kevääseen toivottelee Aurora

 

 

tiistai, 28. joulukuu 2021

Valoa ja varjoja

20211108_182938.jpg

Pitkä syksy on kääntymässä sydäntalveen ja joulun loma-aika tuo paljon kaivattua lepoa. Tämä vuosi ja erityisesti tämä syksy on ollut toisaalta huippukiva ja toisaalta kovin rankka. Tällä hetkellä tuntuu, että maailma on täynnä kaikkea raskasta ja koko ajan leijuu yllämme koronan pelko. Pitää olla valmis alati muuttuviin suunnitelmiin ja pidemmän päälle se on kyllä kuluttavaa. Haluaisin oppia olemaan murehtimatta liikoja ja oikeasti elää hetkessä. Jos pystyisi asettamaan itsensä välillä kuplaan, johon eivät ulotu maailman masentavuuden lonkerot. Vain rauhaa ja sitä kautta kokonaisvaltaista elpymistä. Sellaiseen tunnelmointikuplaan ajattelin itseni nyt joulun myötä asettaa, arjen murheet odottakoot ensi viikkoon.

Näin aloitin tätä blogiani kirjoittamaan ennen joulua ja tarkoitukseni oli saada vihdoinkin uutta tekstiä maailmalle ennen joulunpyhiä. Kun tätä blogia ryhdyin vihdoin kirjoittamaan, sain kesken kaiken vielä yhden suru-uutisen lisää ja sen jälkeen tulikin sitten kirjoitustauko. Rakas Jaska-kissamme oli äkillisesti kuollut ja hänen myötään jouduimme luopumaan jo toisesta lemmikistämme tänä syksynä. Muutamaa viikkoa aiemmin löysin suloisen kakadumme Sateen häkistään kuolleena. Raskaita hetkiä ne ovat, sen tietää jokainen lemmikin omistaja. Onnellista on toisaalta  se, että emme joutuneet lemmikkiemme kohdalla käymään läpi pitkää sairastelurumbaa, vaan lähtö tulikin yllättäen. Toisaalta sen aiheuttama shokki ei hetkessä unohdu. Nyt riittää sitten enemmän rapsutusenergiaa jäljelle jääneille karvakamuille : ).

Tällä toisella blogin kirjoitushetkellä on tapaninpäivän myöhäisilta ja takana on todella ihana ja voimaa antanut joulun aika rakkaitteni kanssa. Masukin on pullollaan herkkuja ja mieli on levollinen - vihdoin. Edessä on parin viikon ohjelmoimaton loma. Sen käytän nukkumiseen, treenaamiseen ja itseni huoltamiseen. Ensimmäisellä sijalla listalla on kuitenkin aika rakkaan perheeni kanssa. Ihan parasta : ). Tälle syksylle tyypillistä onkin ollut ääretön puuhakkuus ja tarkkaan aikataulutetut viikot. On ollut aivan fantastisia balettitreenejä ja olen niin suunnattomasti nauttinut sekä tanssi- että salitreeneistä. Sen verran olen balettiin addiktoitunut, että tuntuu tylsältä pitää tanssista joulutaukoa. Todella toivon, että koronarajoitukset eivät kestäisi kahta viikkoa pidempään ja pääsisin palaamaan pian salille ja tanssimaan. Baletti ja tanssi ylipäätään on yksi parhaita tapoja nollata ajatuksiaan. Silloin ei muuta ehdi ajatella ja tunti hujahtaa hetkessä. Salilla ajatuksilla on taipumus harhailla vaikka fokus on itse suorituksessa eli siinä missä pitääkin. Kerroinkin aiemmassa blogissani, että haaveilen kärkitossuista jossain kohtaa vuotta. No se unelma toteutui nopeammin, kuin arvasinkaan! Tähän mennessä olen jo pystynyt tanssimaankin muiden mukana tanssinumerossamme (joka tosin jäi suurelle yleisölle esittämättä koronarajoitusten takia). Tuo esitys kuitenkin videoitiin ja se oli ihan haaveideni täyttymys ja olen niin onnellinen ja ylpeä, että siihen pystyin. Kärkitossuilla tanssiminen on niin kivaa - ja haastavaa - ja vähän kivuliastakin. Siis lisää treeniä vaan! 

Kolmannella blogini kirjoituskerralla on melkein viikko vierähtänyt ensimmäisten rivien rustaamisesta! Siis miten ihmeessä tämä on voinut kestää näin kauan? Edellisellä kirjoituskerralla nukahdin näppäimistön päälle, joten se saattaa kertoa yleistilastani tällä hetkellä. Olen nimittäin nukkunut aivan valtavia tuntimääriä ja hyvä juttuhan se on siinä mielessä, että elimistö antaa nukkua. Joulun herkkuja olen sulatellut taloyhtiön kuntosalilla ja sanonpa vaan, että on aikas kivasti varusteltu sali. Miten helppoa onkaan treenivaatteet päällä vain kipittää kellariin ja ei tarvitse kuluttaa matkoihin aikaa. Paluu ruotuun ja herkuttomaan aikaan vähän kirpaisi, mutta kunhan kaivan fitnessmoodin taas päälle, niin kyllä se siitä. Aika pienillä kaloreilla on menty jo jonkin aikaan ja hiilaritkin on tiputettu jo alemmas. Kunto tulee olemaan keväällä rapsakka ja edessä ovat tiukat kuukaudet, vaan eipäs se haittaa. Tällä dieetillä on tosin ollut harvinaisen usein hakusessa kisa-asenne, varmaan juurikin liiallisen muun ohjelman vuoksi. Ehkä se tulee tuolta pikapuoliin ja sytyttää fitness-auroran liekkeihin. Sitä odotellessa treenaan, kävelen, syön ja tanssin sekä harjoittelen poseerauksia. Kevätauringon myötä kisalavalla kipittää entistä ehompi Aurora!

Joulukuisin terkuin, Aurora


lauantai, 11. syyskuu 2021

Pehmeä muutos

20210819_171125.jpg

Paljon on muuttunut viimeisen vuoden aikana ja oikeastaan vasta nyt alan ymmärtää näiden muutosten merkityksen. Muutokset ovat tapahtuneet pehmeän armollisesti, näin jälkeen päin ajatellen. Tosin kesän muuttoprojekteista toipuminen otti aikansa ja suoraan sanottuna tuo tavarapainajainen, jonka Aurorapieni kävi läpi, jätti jälkensä. Vei myös aikansa, että oikeasti kotiuduin uuteen ihanaan kotiini ja opin olemaan yksin. Olen aina kuvitellut olevani yksineläjätyyppiä, mutta huomasin useasti pyöriväni kotonani jotenkin eksyneenä, vaikka puuhaa olisi ollut yllin kyllin. Tämä lienee luonnollista, sillä olinhan 17 vuotta yksinhuoltajana ja halusin olla tyttäreni käytettävissä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Se oli yksi tärkeä syy siihen, että paljolti kävin aamuisin treenaamassa. En haluannut olla kaikkia iltoja poissa kotoa ja se olikin hyvä päätös. Meillä on aina ollut ja on edelleen aivan huippuhetkiä yhdessä - aivan kuten minulla rakkaan äitini kanssa. Nyt elän elämässäni yli kahteenkymmeneen vuoteen aikaa, jolloin huolehdin vain itsestäni lemmikkieni lisäksi. Arkeni on työtä, treeniä, syömistä ja lepoa. Viikonloppuisin tapaan rakkaitani ja treenien lisäksi valmistaudun uuteen viikkoon ruokaprepin ja kodinhuollon myötä. Tämä on kyllä aikamoista luxuselämää, mutta ehkä saan nyt ihan hyvällä omallatunnolla siitä nauttia. Ja osaan nauttia!

Kuten viime blogissani kerroin, balettiaddiktioni sai minut ottamaan viikkoon kolmannen balettitunnin. Luonteelleni tyypillisenä heittäydyn uusiin haasteisiin täysillä ja tietenkin Auroraballerinan silmissä kiiltää kuva kärkitossuista. Onneksi balettiopettajani Riikka valaa minuun malttia ja kun häneltä luvan saan, niin vakiokauppani Ballerina ja liikunta saa taas innokkaan asiakkaan. Kaikki aikanaan, eipä tässä kiire ole. Olemme balettikaverini Emilian kanssa päättäneet tanssia niin kauan kuin terveyttä riittää eli toivon mukaan toooosi kauan! Ja jotta ei treenit loppuisi viikosta, niin otin vielä yhden jazz/musical dance-tunnin. Opinpa käyttämään kroppaani vielä monipuolisemmin. Ja arvannette, että tämän lisäksi myös salitreeni maistuu tällä hetkellä niin makealta. Kesän syvän notkahduksen jälkeen ei voi olla kuin onnellinen tästä combosta. Kun treeni kulkee, niin kaikki muukin elämä kulkee entistä paremmin. Voi kuinka toivoisinkaan kaikkien ihmisten löytävän liikunnan antaman energian ja oman lajinsa sekä arkeensa sopivan tavan liikkua. Ja onhan elämä täynnä niin monia muitakin energian lähteitä. Itse nautin tällä hetkellä paljon myös hiljaisista hetkistä, viikonlopun somepaastosta, kynttilän palaessa hiljentymisestä ja Taivasyhteydestä. Työssäni on niin valtava määrä ihmiskontakteja, että se vaatii vastapainon. Mutta sanonpa senkin, että saan kyllä työssäni 0.-9. luokkien opettajana tavata niin ihania pieniä ja isoja timantteja. Saan tehdä äärettömän arvokasta työtä lasten ja nuorten opettajana. Se on välillä raskasta, mutta myös täynnä ilon ja innostuksen hetkiä. Miten lämmin tunne tuleekaan, kun näen pikkuoppilaani ja todetaan, että maanantaina on sitten saksan tunti ja hymy leviää pienille kasvoille. Kunpa nuo päättäjät antaisivat meille opettajille rauhan tehdä perustyötämme ilman kaikkea ylimääräistä projektia, raportointia ja milloin mitäkin lisäjuttua toteutettavaksi. Isojen ja heterogeenisten opetusryhmien myötä perustyökin on jo ihan riittävän aikaa vievää ja vaativaa. Opettajan rauhallinen ja stressitön olemus luo hyvinvointia koko luokkaan ja työyhteisöön. Paljon on asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja maailman muutokset ovat asettaneet meidät uusien vaatimusten äärelle. Vaan jos ei isoihin asioihin voi vaikuttaa, vaikutetaan pieniin ja autetaan toisiamme arjessa. Kun maskien peittämät kasvomme toivottavasti lähiaikoina paljastetaan, muistetaan ilahduttaa hymyllä. Tuttuja ja tuntemattomia.

Tanssivasta elämästäni huolimatta en ole todellakaan unohtanut fitnesstä, vaan kevään kisatavoite on kirkkaana mielessä. Valmentajani Minna Hotti teki minulle siistityn ruokavalion ja sillä on nyt menty muutama viikko. Tarkoitus olisi pudotella marraskuun alkuun mennessä muutama kilo niin, että enintään 10kg on tiputettavana kevääksi. Tämä tavoite saavutettaneen, sillä tämän treenimäärän myötä kulutuskin on korkea. Tanssi pureutuu sitä paitsi juurikin ongelmakohtiini eli näkymissä on entistä parempi Aurora huhtikuussa Fitness Classicin lavoilla. Täytyy vaan pitää todella hyvää huolta jaksamisesta ja palautumisesta. Liikunnan lisäksi elämääni kuuluvat myös vastuutehtävät Tampereen Tuomasmessussa ja joskus viikot ovat vähän ylibuukattuja. Tässä täytyy muistaa ihan itse asettaa rajat ja osata myös välillä kieltäytyä. Tehän tiedätte, että se ei ihan ole ollut Auroran vahvuus...

Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoitani sydämellisesti! Edellisellä blogitekstilläni oli 7 viikon aikana 2456 sivunäyttöä. Se on aikamoinen määrä ja tuntuu hyvältä kirjoittaa, kun on joku jolle kirjoittaa. Sitä paitsi rakastan tämän blogin kirjoittamista. Täytyy sanoa, että haaveeni on saada joskus kirjoittaa lehteenkin kolumnia. Mutta toisaalta - sitähän teen nyt jo tämän Auroran onnen myötä. Tämäkin tekee minut onnelliseksi, ehkä se toi sinunkin päivääsi ilon pilkahduksen!

Tanssahtelevin terkuin, Aurora