sunnuntai, 6. tammikuu 2019

Olenko tässä?

20190106_113850.jpg

Kuinka oppisin olemaan läsnä tässä ja nyt? Ei niin, että Aurora on kyllä fyysisesti paikalla, mutta ajatuskuplien määrä pääni yläpuolella on ääretön - vaikka samanaikaisesti minulle jaettaisiin elämän tärkeitä asioita ja uskotaan minun kuuntelevan. Niin uskon minäkin, kunnes huomaan mieleni harhautuneen seuraaviin askareisiini. Huomioni kiinnittyy kenties kissankarvoihin pöytäliinassa, vinossa oleviin jääkaappimagneetteihin, murusiin lattialla-siis ihan tosi tärkeisiin juttuihin. No ei tosiaan! Ja kappas, toista kuunnellessani puhelin oli unohtunut äänelliselle ja wappiryhmän iloinen kilahdus saa minut välittömästi tarttumaan puhelimeen; ehkä se on "tärkeä" työasia klo 20 illalla? Niin ja samalla toki tsekkaan instan ja hupsista, facen messengerpallukkakin on ilmestynyt ruutuun. Ai niin ja olinkos muistanut lisätä ysien suunnitelmaan ne epäsäännölliset verbit, laitankin ne nyt samalla - niin näppärästi saan uudella puhelimella yhdellä napautuksella Wordin auki ja onlinen työmaailmaan. Jipii - nythän voi korjata oppilaiden tuotoksia vaikka keskellä yötä! Niin hetkinen - mitäs se minun lukiolaismuruni juuri äsken minulle sanoi? Kuuntelinko? Ymmärsinkö? Eikö hän olisi ansainnut tämän pienen hetken elämästäni vain itselleen? Ihan itkettää, kun ajattelen, kuinka usein näin käy! Ei saisi käydä. Teinpä siis uudenvuoden lupauksen, että kännykkä menee äänettömälle ja parkkiin tiettyinä hetkinä ja kellonaikoina. Eihän ihminen voi olla koko ajan tavoitettavissa, töissä, jatkuvassa suorittamisen tilassa. Ei voi eikä saa. Ja silti meiltä sitä vaaditaan. Mitäpä jos me pienin askelin ihan itse irrottaisimme itsemme kiireen kahleista. On ihan luvallista sanoa, että nyt en ole läsnä seuraavaan puoleen tuntiin. Juoda kupillinen hyvää kahvia ja ajatella koko maailman olevan vain siinä. Hengittää muutaman kerran syvään ja tiedostaa vaikkapa kahvin suloiset makuvivahteet. Aivan, Aurora on ihan kahvimyllynsä lumoissa. Hehkutan vierailleni Keniakahvin hienostunuttta mustaherukan nyanssia ja silmät innosta kiiluen odotan heidänkin sen huomaavan😀. Kuulemma maistuu hyvältä. Ja jos vielä keittelisin pannukahvit vastajauhetusta, niin olisi lukiolaismurunikin toiveet täytetty. Me ollaan HIEMAN nautiskelijoita...pienet jutut ovat iso onnen lähde💖.

Kyllä tässä pienellä saa pian tullakin toimeen, sillä pääsiäisen kisaviikonloppu lähenee. Päätin osallistua myös sunnuntain yleisen sarjan kisaan ja se vaatii rahallisesti ja henkisesti pieni lisäpanostusta. Se tuo kuitenkin myös kivan lisätsempin kisahypetykseen. Sain ennen joulua jo nyhdettyä kropastani 4 kiloa pois, kelpo dieetin aloitus siis. Joulun herkkulandia toi mukanaan pari kiloa ja pieni tankkaus on luvassa viikon päästä laivareissun merkeissä, mutta sitten karsitaan kalorikamut rankalla kädellä. Aerobiset lisäsin nyt jo ohjelmaan. Tosin tänä talvena ne ovat iltalenkkejä, koska aamut on edelleen omistettu treenaamiselle. Hyvä fiilis ja rauhallinen, hieman on jo innostusperhosia Auroran masussa. Kiva talvi tulossa kaikin puolin💕.

Vielä lopuksi hyvä ja herkullinen reseptini, jolla olen vaimentanut monta herkkuhampaan kolotushetkeä. Piiraassa ei ole lisättyä sokeria, eikä rasvoja. Jos haluaa pientä makeampaa lisuketta, voi lisätä vaikka kauravaniljakastiketta. Toimii hyvin jo ennen paistoa hedelmien alle laitettuna. Alpron vaniljakastike on minun suosikkini, jos herkutella haluan😎. Joskus lisään myös kaloritonta vaahterasiirappikastiketta. Eihän se terveellistä ole lisäaineineen, mutta niin namia😁.

20190106_125354.jpg

💜Sekoita kulhossa purkillinen maitorahkaa, kananmuna, 1tl leivinjauhetta ja 3dl kaurahiutaleita

💜Taputtele pohja piirasvuokaan ja lisää omenat tai vaikkapa luumut, kuten kuvassa sekä mausteet (kaneli, inkivääri)

💖Paista uunin keskitasolla;  200° ja 25 minuuttia

💖Herkuttele hyvällä mielellä hetkestä nauttien!

Lämmöllä, Aurora

 

sunnuntai, 9. joulukuu 2018

Suuria tunteita ja unettomia öitä

IMG-20181208-WA0029-1-1.jpg

Seesteisyys ja tasapaino, miten herkästi ne menettääkään! Kulunut kuukausi on vienyt minut sekä äärettömän väsymyksen, että syntymän ihmeiden äärelle. Maine Coon-kissamme Fiona synnytti 6.11.2018 kaksi suloista pentua. Synnytys tapahtui kuitenkin hieman etuajassa ja pennut olivat aika pieniä. Niinpä ruokin heitä lisämaidolla tiistai-illasta perjantaiaamuun kahden tunnin välein. Lisäksi kävin töissä ja hoidin muutkin arjen askareet. Toisen pennun paino alkoikin mukavasti nousta ja Miksu-poika on tällä hetkellä jo puolikiloinen kisunpoikanen💜. Pienemmän pennun, Hectorin, kohdalla sydämessäni eli toivo hänenkin selviytymisestään. En koskaan unohda yöllisiä hetkiämme; tuo kämmenen kokoinen pentu maitoa ympäri nassuaan ja kova yritys jäädä henkiin. Tai sitä, kuinka kuljetin hänet rintaani vasten painettuna viimeiselle matkalleen. Hector jätti kolmipäiväisen elämänsä aikana sydämeeni ikuisen jäljen ja ikävän. Hectorin elämänlanka oli kuitenkin liian ohut ja nyt hän on kissaenkelinä Pärrin, Karvisen, Missen ja Nestorin kanssa😿💕. Kissat ovat aina olleet minulle rakkaita ja pikkutyttönä toivoin niin usein, että vanhempani toisivat minulle yllätyksenä kissan. Ensimmäisen sisätiloissa viihtyvän kissalemmikkini sain kuitenkin vasta 24-vuotiaana ja sen jälkeen en onneksi ole joutunut kissattomana elämään. 

Tuon unettomien öiden ja stressaavan viikon aikana muistin jälleen, kuinka tärkeää uni on ja kuinka paljon se vaikuttaa mielialaan. Hyvin nukuttu yö auttaa kestämään elämän paineet. Siksi ei ole ihme, että unettomuus elämän kriisitilanteissa vain entisestään pahentaa henkisen jaksamisen tilaa. Kuinka nopeasti unen puute vaikuttaakaan meihin! Muistin myös, kuinka tärkeää ovat arjen rutiinit myllerryksen keskellä. Ruokahetki yksin ja erossa melusta on minulle elinehto. Sitten jaksaa taas. Tuolla viikolla en tietenkään käynyt treenaamassa, ei nyt ihan mahdottomia kropalta sentään vaadita. Seuraavalla viikolla oli vihdoin paluu salille ja oli kyllä niin huippua, tuntui elämässä olevan taas asiat mallillaan. Olen monesti miettinyt, että elämässä voi olla monenlaista haastetta, mutta salilla voin vetäytyä kuplaani ja unohtaa kaiken muun hetkeksi. No tästäkin rääkistä kroppa-rakkaani toipui ja on jopa ollut niin kiltti, että on luopunut muutamasta kilostakin jo. Se on ihan ihme, sillä vuosi sitten paino jumitteli tammikuun loppuun asti. Ihme tämä on siinäkin mielessä, että olen onnistunut pitämään stressin loitolla kaiken keskellä. Tämä kissa-asia ei nimittäin jäänyt ainoaksi mieltä kuormittavaksi asiaksi tässä kuussa. Ehkä syynä hyvään henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen on se, että teen nykyään treenit viikolla ja vieläpä aamuisin. Näin vapautuvat illat ja viikonloput aikatauluttomaan elämiseen ja palautumiseen. Treenasin monen vuoden ajan viikonloppuisin kumpanakin aamuna ja olihan se toki kivaa. Kun sen päälle tulivat kotityöt ja sosiaalinen elämä, niin viikonloppu olikin yhtä aikataulua ja suorittamista. Minä tarvitsen yhden päivän viikossa, jolloin ei ole pakko lähteä mihinkään, vaan saa rauhassa tehdä uuden viikon valmistelut. Nyt on ihan täydellistä!

Uutta treeniohjelmaa on nyt menty 6 viikkoa ja rytmitys on niin, että kahden raskaan viikon aikana on pudotussarjoja höysteenä. Tehdään siis kolme sarjaa peräjälkeen kolmella eri painomäärällä, sitten pieni tauko ja uusi kierros. Antaa mukavasti uutta ärsykettä lihakselle, suosittelen💪. Kolmas viikko on keskiraskas ilman pudotussarjoja ja neljäs viikko kevyt pitäen sisällään toiminnallisia harjoituksia ja yhden liikepatteritreenin. Hauskaa ja toimivaa! Lisäksi pitäisi treenata liikkuvuutta ja tasapainoa ja tietenkin myös poseerauksia. Epäilenpä, että huhtikuun loppu tulee taas aikas pikaisesti ja aikarosmo saattaa hyökätä pikku Auroran kimppuun, jos ei ole varuillaan. Ennen ensi vuoden kisahypetystä on Auroran onnen hetket - nimittäin joulu! Ja mitä tekeekään Aurora jouluna? No nauttii tietenkin rakkaidensa kanssa herkuista ja kiireettömyydestä. Niin parasta💖. 

Suloista joulun aikaa kaikille! Muistakaa ottaa itsellenne levon hetkiä uurastamisen keskellä. Kun pitää itsestään huolta, riittää energiaa muillekin! 

Siunattua joulua ja vuoden 2019 alkua

toivottelee Aurora

sunnuntai, 4. marraskuu 2018

Mitä piilee pinnan alla?

20181104_185729.jpg

Ulkonäköasiat ovat nousseet viime aikoina mieleeni useasti ja hivenen ärsyttääkin se, kuinka lajistani nähdään monesti vain pinta ja pullistelu, ei sitä jäätävää työmäärää taustalla. Yksikään kilpailija ei nouse lavalle vähän painoja heiluteltuaan ja hiilarit karsittuaan. Rusketusta pidetään turhana ja pienissä vaatteissa poseeraamista keikistelynä. Myös meikin määrää ihmetellään. Toisaalta kuulen paljon ihastelevia kommentteja siitä, kuinka upealta lihakset näyttävät ja kokonaisuuden kruunaavat upea look, hiusten ja ehostuksen myötä, sekä hyvin istuvat bikinit ja valovoimainen esiintyminen. Meidän fitnessurheilijoiden treenikauden tulos näkyy sopivana lihasmassana, oikean mallisina lihaksina oikeissa paikoissa ja sopivina poseerauksina, jotta saamme lihakset tulemaan paremmin näkyviin. Lisäksi lavalla esiintyminen käännöksineen ja kävelyineen on tarkkaan harjoiteltua ja vaatii itse esiintymistilanteessa myös lihastyötä, vaikka helpolta näyttääkin. Miten voisimme tuulipuvussa seisoskellen tuoda esiin sen, mitä olemme treenanneet? Muissa urheilulajeissa treenin tulos mitataan useinkin lukuarvoina. Parhaan tuloksen saamiseksi täytyy siinäkin olla sopiva varustus ja valmistautuminen. Meidän lajissamme ei - onneksi - mitata lukuarvoja, vaan kriteerit perustuvat siihen, miltä kokonaisuus näyttää verrattuna lajin kriteereihin ja muihin kilpailijoihin. Se, että me fitnessurheilijat harjoittelemme peilin edessä poseerauksia, ei tarkoita meidän ihastelevan itseämme. Kehon lihasjumit tekevät poseerauksista helposti epäsymmetrisiä ja sen voi todeta vain peilin avulla tai itseään kuvaamalla. Samasta syystä kuntosalilla on peilejä, ei keikistelyyn vaan symmetrisen treenitekniikan tarkistamiseen. Jos teet liikkeet epätasaisesti, se voi aiheuttaa ajan myötä ongelmia. Tämän asian kanssa painiskelen itse joka kerta, koska kroppa rakkaani haluaisi niin helposti ottaa jumeja. Kehonhuolto on siis tärkeässä osassa. Se täytyy kuitenkin myöntää, että onhan se mukava nähdä peilistä myös sitä kehitystä. Itseään ja tehtyä työtä pitää arvostaa, oli se sitten kurinalaista fitnesselämää tai opiskelujen parissa puurtamista tai sitä, että jaksaa ylipäänsä nousta sängystä ylös uuteen päivään. Meidän haasteemme elämässä ovat erilaisia ja koskaan ei pitäisi mennä kritisoimaan toisen ihmisen jaksamisen astetta tai elämän valintoja. Hellävaraisesti vain antaa tsemppiä muutokseen, jos valintansa eivät ihan parhaasta päästä ole. Sopivasti lempeyttä, sopivasti lujuutta.

20181104_185304-1-1-1.jpg

 

Tämän vuodatuksen jälkeen hieman ajankohtaisia kuulumisia Auroran elämästä. Valmistautuminen kevään kisoihin sai alkusysäyksen viime sunnuntaina 28.10, kun kävin treenailemassa Lahdessa tiimipäivässä. Tiimin nimi on Team Power Gym; nimenmuutoksesta huolimatta jatkan samojen loistovalmentajien kanssa, kuin tähänkin asti. Janka Lehikoinen tekee treeniohjelmat, Riitta Koukkari säätää safkamäärät ja Ville Loihuranta hoitaa tsemppi- ja managerointipuolen. Lisäksi kisamatkallani on mukana Katri Apiola Glohair Satamakadulta. Tärkeimpänä kaikesta on kuitenkin oma perhe ja ystävät sekä muut tukijoukot. Ilman heitä en tätä matkaa tekisi💜. Olihan se aika jännittävää taas mennä valkkujen ruodittavaksi puolen vuoden omatreenin jälkeen, mutta olivat tyytyväisiä kehitykseen. Omasta mielestänikin tämä off-kausi meni hyvin, söin sopivassa määrin vapaasti ja sopivasti hallitusti. Ihan viimeisinä viikkoina nostettiin vielä kalorimääriä, niin sai ilahduttaa kroppaa kunnon shokilla. Dieetti alkoi siis 29.10. ja voin kertoa, että sen tuntee😂. Voin sieluni silmin nähdä kroppani ymmyrkäisen ilmeen: mihin katosivat kalorimurut? Ja tälläkö määrällä MUKA pitäisi vetää nuo kovat treenitkin? Voi ressua, mutta kyllä se siihen tottuu. Tosin täytyy lisätä, että 2300 kcal päivässä on vielä oikein runsaasti, kehoni on vaan tottunut viime aikoina hieman reilumpaan ateriamäärään ja kulutuskin on sen mukainen. Monet ovat ihmetelleet pitkää dieettiaikaa. Tavoitteena on 10kg rasvoja pois, eikä lihasta yhtään. Jos puoli kiloa lähtee viikossa ja joulun aikaan saattaapi muutama kilonen hiipiä hetkellisesti takaisin, niin eipäs aikaa enää olekaan ylimääräisiä. Niin kisathan ovatkin nyt sitten Kultsalla ja vasta 20.4. Kivaa päästä kisaamaan tuttuun paikkaan. Sitä ennen saa nauttia monesta aamuviiden treenistä, virkistävistä lenkeistä, henkeäsalpaavista hiit-treeneistä ja "keikistelystä" korkkareissa peilin edessä😁. Suuri seikkailu on jälleen alkanut!

Marraskuisin terveisin, Aurora

lauantai, 6. lokakuu 2018

Hallittuja herkkuviikkoja ja hilpeitä hetkiä

IMG-20181003-WA0017-1.jpg

Hauskaa lokakuuta! On ollut ihan huippu syksy ja hyvää fiilistä on kyllä jakaa toisillekin💖. On niin kivaa, kun on monenlaisia projekteja elämässä ja mieli ei ole liian kuormittunut työasioista tai muista arjen jutuista. Joskus on nimittäin niin sosiaalisesti väsynyt, että vapaa-ajalla vetäytyisi kernaasti omaan kuplaansa. Vaan nytpäs onkin ihan eri meininki; eilen sain viettää rakkaiden ystävieni kanssa ihanaa iltaa ja valmistaa heille mm.porkkanainkiväärikeittoa ja valkosipulileipiä sekä tiramisua ja mustikkapiirakkaa. Kävin lainaamassa sponsoriltani Glohomesta Tampereen Satamakadulta upeita sisustustarvikkeita, kuten alempana olevassa kuvassa näkyvän tarjoiluvadin. Glohome Satamakadulla alkaa muuten tiistaina 9.10. syysale, joten nyt kannattaa käydä hakemassa sieltä arkeen piristystä. Itse olen ihan sisustusaddikti ja rakastan hengailla ja fiilistellä kivoissa myymälöissä. Varsinkin näin joulun alla, sillä Auroran mittapuulla joulu on jo ovella. Kuvan hauska asukokonaisuuskin on muuten Glohomesta😁. Hiukset on kuvassa juuri laitettu Katri Apiolan käsittelyssä ja tässäpä tulee lukijoilleni mukava yllätys; mainitsemalla blogini saa marraskuun 2018 loppuun asti 15%:n alennuksen Katrin väripaketeista Glohair Satamakadulla. Nyt voi siis hemmotella itseään oikein runsaasti, sillä sitä me tarvitsemme iltojen pimentyessä ja kelien viilentyessä. Pieni hetki vain itselle, pysähtyminen arjen keskellä, kahvikupillinen yksin tai ystävän kanssa, voimahalaus työkaverin kanssa tai ennen kaikkea kiireettömät hetket rakkaiden kanssa. 

20181005_183102-1-1-1.jpg

Hemmotella ajattelin minäkin itseäni ennen uuden dieetin alkua. Tässä kuvassa on yksi suurimmista paheistani, nimittäin leipä. Onneksi sitäkin on olemassa terveellisempiä vaihtoehtoja vehnähötön sijaan, sillä tuoreen leivän tuoksu ja maku on voittamaton. Pesee kertaheitolla kaikki maailman herkut. Okei, jäätelö tulee hyvänä kakkosena...siitä en saa koskaan tarpeekseni. On muuten kiintoisa kehitysvaihe kropassani, treenipainot vain kasvavat ja nälkä lisääntyy - siis luomukaurapuuroa kehiin ja tasaisesti ravintobensaa suoniin. Ja unta. Olen jäänyt ihan koukkuun aamuviiden treeneihin - terveisiä vaan meidän upealle Fressi Sykkeen aamutiimille 💕. Yhteistsempillä jaksetaan painaa täpöillä. Toki aikainen herätys vaatii aikaiset unet päiväunilla höystettynä. Oi sitä treenien jälkeistä tunnetta ja isoa aamiaista ansaitusti, ihan huippua! On kuitenkin tärkeää kuunnella kehoaan ja hakea itselleen sopiva päivärytmi, mikäli mahdollista. Fitnesselämässä suurin osa vuodesta kuluu syöden oikein ja nukkuen riittävästi sekä sopivasti treenaten - muita elämän osa-alueita unohtamatta. Ei mitään poppaskonsteja, vaan tasapaino kaikessa ja keskittyminen siihen, mitä on tekemässä. Minun haasteeni tällä hetkellä on ottaa hetkiä, jolloin en tee mitään. Ei puhelimen näpräämistä joutohetkissä, ei järjestämistä, ei siivoamista, kokkaamista...ihan vain olla tekemättä mitään. Se on yllättävän vaikeaa, kun koko ajan elää ärsykkeiden keskellä. Jopa aamuista Raamattuani lukiessani ajatukseni harhailevat päivän puuhiin. Pian elämä tavallaan helpottuu, koska dieetin myötä keskittyminen olennaiseen tulee entistä tärkeämmäksi. Pian alkaa lähes puolen vuoden matka Jyväskylän Paviljongin lavalle. Kuljen sen matkan askel kerrallaan nauttien, koska tiedän olevani silloin - jos Luoja suo - parhaassa kunnossa ikinä. Sitten vain astelen lavalle ja näytän sen, mitä tähän mennessä olen saanut aikaiseksi. Ja sen jälkeenkin matka jatkuu, suunta jää nähtäväksi 😎. Kiitos, että saan teidän lukijoitteni kanssa kulkea tämän kolmannenkin kisamatkan! Kiitos, että saan teille kirjoittaa, se on minulle todella suuri ilo! Tässä kuussa tuli muuten ennätysluvut blogini sivunäyttömäärissä; 1186 kpl💜.

Onnellisin terveisin, Aurora

 

sunnuntai, 9. syyskuu 2018

Sähäkkää syyskivaa

IMG-20180908-WA0019.jpg

Olipas hauska lauantai ja itse asiassa filistely alkoi jo perjantaina, kun olin lukiolaismuruni tarjoamalla illallisella pizzeria Bella Romassa. Minulle oli erikseen tilattu nirsoon fitnessmakuuni sopiva pizza vähärasvaisemmalla juustolla ja runsailla kasviskavereilla. Ja tietysti valkosipulia - sen jälkimainingeista saikin sitten lauantaina kärsiä kampaajani Katri Apiola Glohair Satamakadulta. Nyt on jälleen tekoäly asetettu paikoilleen ja hiukset kiiltävät kilpaa syysauringon kanssa. Lettiressukkani on kovilla, kun joudun sitä niin usein pesemään ja kuivailemaan, ei hyvä juttu luonnonkiharalle pörrölleni. Vaan nyt vienkin kutrieni hoidon ihan uudelle tasolle, kun sain käyttööni Glohairin uuden hiustuotesarjan. Se on paitsi superlaadukas, myös ulkoisesti edustava ja hienompaankin sisustusmakuun sopiva. Vai mitäs tuumitte💜?

20180909_100903.jpg

On niin ihana tunne, kun ei tarvitse sutaista ponnarille jäkälätupsua muistuttavaa hiuskasaa. Glohair Satamakadun kanssa on muuten näppärästi saman katon alla sisustus- ja vaateliike Glohome. Kuten kuvasta huomaatte, tarjolla ei ole pelkästään houkuttelevia kipposiakapposia, vaan myös aivan upeita italialaisen Greta Ingrid-tuotemerkin vaatteita. Näitä ihanuuksia saa vain täältä ja niissä ei ole pelkästään mini-ihmisten kokoja. Käykääpä testailemassa Glohair Satamakadulla Tampereella! Siinä kun vaatteiden sovittamisen vauhtiin pääsin, niin otettiin kuvia useammastakin kokonaisuudesta. Tekisin kyllä niin mielelläni mallin keikkoja ja olisihan se kivaa catwalkillekin päästä😁. Saahan sitä Aurora haaveilla💖. Mut joo, oli huippua! Ja Glohair Satamakadulla on aina niin hyvä henki, että siellä kelpaa käydä. Olen hyvin visualistinen ja rakastan kierrellä sisustusliikkeissä ideoita keräilemässä ja fiilistelemässä. Tyylini on maalaisromanttinen: valkoista ja hopeaista, harmaalla ja vaaleanpunaisella höystettynä. Ja tuoksukynttilät - oi miten ihania. Aamukaffeehetkeeni kuuluu aina kynttilä ja pehmeä jazzmusiikki. Joulupäivän aamusta lähtien saanen nauttia myös vastajauhetusta kahvista, sillä kiltille Auroralle tuo joulupukki kahvimyllyn. Visioin jo joulunaluslauantain; ensilumi maassa ja minä Mokkamestareilla valitsemassa erilaisia kahvipapuja elämääni sulostuttamaan. Se vastajauhetun kahvin tuoksu ja maku - luksusta arkeen. Mutta tämä on siis unelmaa vielä - jouluun asti. Ei muuten kerrota kenellekään, että joululaulut päätyivät jo cd-soittimeeni (old-fashioned Aurora😎). Ai niin - ekat joululahjatkin olen jo ostanut...

Todella hyvin on kyllä tämä syksy lähtenyt käyntiin. Lukujärjestykseni on aivan loistava, sillä siinä on muutama klo 9.10 aamu ja sehän tarkoittaa taivaallisen ihania aamuviiden treenejä. Voi kyllä on Aurora kuin Naantalin aurinko, kun on saanut aamuendorfiininsa treenin myötä. Toki joudun menemään aikaisin nukkumaankin, mutta ilta-ajasta on mukava aamutreenin myötä nauttia ilman kiireen tuntua. Talven aamuaerobisten myötä tämä setti muuttuu, mutta se on silloin se. Nyt on siis hyvin energiaa ja ennen kaikkea siksi, että asiat ovat hyvin ja flunssanpoikasetkin ovat käyneet vain hieman nipistämässä eli ei treenitaukoja. Paitsi yksi nautiskeluviikko oli tässä; nimittäin tein koko viikon aerobista - siis juoksulenkkejä metsän siimeksessä. Teki todella hyvää sekä päälle että kropalle. Tällä viikolla menin jälleen rautoja paiskomaan ja painoennätyksiä rikkomaan. Sunnuntaille oli sokerina pohjalla pitkät jalkatreenit. Hieman lipsahti nukkumaanmeno eilen pitkään, joten kauneusunet lienevät paikallaan. Pitäkääpä, rakkaat lukijani, huoli riittävästä unen saannista. Se on avain onneen ja energisyyteen, sanon minä. 

Vielä on muutama viikko aikaa nauttia ruokapöydän runsaudesta ja hiilarimussukoiden ihanasta seurasta. Lokakuun lopulta alkanee pikkuhiljaa rasvojen tiputtelu ja ajatusten siirtäminen kevättä kohti. Viime vuodesta toivoisin viisastuneeni ja olemaan treenaamatta ja tekemättä töitä yöunien kustannuksella. Tavoitteeni olisi se, että jouluun mennessä olisi jo muutaman kilonpoikanen tiputettu. Saisi sitten rauhassa naatiskella joulun antimista. Viime vuonna ei paino tippunut alussa millään ihan puhtaasti stressin vuoksi. Nytkin menee jo välillä vähän kierroksilla, joten jospa tänään laittaisin aivoni off-tilaan ja luottaisin siihen, että uuden viikon myötä tulevat kaiken maailman työtkin tehdyksi😎. Useinkin tässä opettajan hommassa kulkevat oppilaat ajatuksissa mukana - joskus olen kesken aamupuuroni huomannut mietiskeleväni murujani. Pitäisi ehkä vähän treenata tuota mielensä hallintaa? Vaan nyt on hyvä; mieli on rento ja Ladykisu jo hienovaraisesti tunkee pörröisen naamansa eteeni ja vihjaa päivän yhteisestä kohokohdastamme - päiväunista!

Auringon kultaamia syyspäiviä toivotellen, Aurora