Kesäkuu on vaihtunut heinäkuuksi ja lomatunnelma on tehnyt tehtävänsä. Olotila on suloisen virkistynyt ja painolukematkin ovat oikein mukavat - ainakin lähimurujeni mielestä. Auroraan on kertynyt ihanasti pehmeyttä ja luisevia kohtia enää tuskin huomaa. Tämä kertoo siis siitä, että jokunen herkullinen hetki on tullut rakkaitteni kanssa vietettyä ja kaloripeikot hetkeksi haudattua. Se on ollut megakivaa ja tullut tarpeeseen. Sen verran olen kuitenkin kuria pitänyt, että fitnessharrastukseni näkyy päällekin päin. Se olisi vähän niin kuin tavoitteena. Toisaalta eräs kokenut kilpailija on viisaasti sanonut, että ei ole mitään järkeä pitää kehoaan puolittaisessa dieettitilassa. Kisakauden ulkopuolella rakennetaan lihasta ja se tulee vain ja ainoastaan runsaalla ja oikealla ravintomäärällä ja oikealla treenillä. Tällä hetkellä Auroran masuun hukkuu 2600 pientä sievää kalorinpoikasta. Painolukemat ovat kuutisen kiloa korkeammat kuin alin kisapaino oli. Ihan hyvä tilanne siis. Mut kun...Aurora ei mitenkään haluaisi kauhean pehmeää peilikuvaa. Ja silti haluaa ne lihakset. Ja sen kropankin pitää saada levätä. Ja ajatukset ja puheet voisivat leijailla muissakin kuin treeneissä ja kaloreissa. Pitäisi osata herkutella hyvällä omallatunnolla ja oikeasti oppia relaamaan. Olen tullut siihen tulokseen, että nyt taidetaankin elää sitä haastavinta ajanjaksoa. Minä pikku herkkupossu olen joutunut neuvottelemaan aika tavalla itseni kanssa, etten ihan joka päivä sortuisi pikkumakeaan. Onneksi tahdonvoimaakin on riittänyt ja monet ihanuudet ovat saaneet kadota parempiin suihin. Ja omaan suuhuni, hupsista vaan.

Uusi treeniohjelmani on nyt menossa viidettä viikkoa ja viidelle päivälle jaotetut tunnin kertatreenit auttavat keskittymään paremmin rääkättävään lihasryhmään ja treenin saa mahtumaan mihin kohtaan päivästä vaan. Näin ehdin olemaan enemmän teinimurunikin kanssa, jos äidin seuraa sattuu haluamaan. Treenijaosta sen verran, että jalat treenaan kahtena päivänä; etureisi-pohje ja takareisi-pakara. Myös selkätreeniin olen varannut yhden päivän, koska sinne osastoon pitää saada tarttumaan kunnolla leveyttä. Joka treenin alkuun teen avaavat liikkeet ja ne ovatkin todella tärkeitä poseerauksienkin kannalta. Salin lisäksi teen yhden juoksulenkin tai toiminnallisen treenin ja pari aamuaerobista : ). Muistanette, että niitä Aurora rakastaa! Yritän pitää kohtuuden treenimäärässä, mutta monesti tekisi mieli tehdä vielä vähän lisää. Vaan tiukka valmentajani Sari Papunen kehottaa minua tiukasti lampsimaan kotiin ja lisäämään seuraavalla kerralla painoja, niin ei jää ylimääräistä energiaa. Kauhea orjapiiskuri se Sari : ). Olen niin fiiliksissä tästä kaikesta ja jos siitä energiasta pystyn yhtään salikamuilleni tai lukijoilleni välittämään, niin olen onnellinen. Ensi kuussa tulee vuosi ensimmäisestä blogitekstistäni ja tämän kirjoittaminen on minulle todella suuri ilo. Kiitos, että saan teille kirjoittaa.

Nämä viikot näyttävän menevän niin vauhdilla, että uusi dieetti taitaa alkaa ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Siis marraskuussa. Onneksi tässä on sitä ennen vielä monta kesäistä päivää ja syksyn kuulasta hetkeä. Ai mutta täytyykin juhlia pikkujoulut varastoon! Taidanpa sulattaa kohtapuoliin piparitaikinan pakkasesta ja kaivaa varastosta glögit esiin. Todellinen joulufani on varautunut kaikkeen. Sitten vaan teinimurun kanssa joululaulut soimaan ja fiilistelemään. Ai eikö voi kesällä? Kyllä voi, sanoo Aurora ja kipaiseekin heti pakastimelle. Vaan ensin hän vetäytyy valmistamaan suurinta herkkuaan; kaurapuuroa voisilmällä.

Kesäillan terkuin, Aurora