20170309_190216-1.jpg

Mihin ihmeeseen häviävät viikot ja putoavat kalorimäärät, vaan ei kilot? No onhan sitä toki kroppa-rakas rasvakerroksestaan jo aika mukavasti suostunut luopumaan ja antaumuksella kasvatetut lihakset ovat kaivautuneet näkyviin. Naureskelen aamuiselle vaakalukemalle, joka ei selkeästi ole ymmärtänyt muuttua vielä peilikuvaan sopivaksi. Vaikka tiedän, että kokonaisuus ratkaisee, niin kummasti päivän fiiliksiin vaikuttavat aamun numerot. Ai että miten niin elän fitnesskuplassa? Joku sanoo, että tällä planeetalla on muutakin elämää...onneksi lähipiirini palauttaa minua välillä ruotuun ja ajattelemaan muutakin kuin ruokaa ja kiloja. Siitä kiitos heille! Vaan tosiasia on myös se, että teen tällä hetkellä aivan kaikkeni päästäkseni maaliin tällä 1,5 vuotta kestäneellä matkalla. Maratonin juosseet tietävät viimeisten kilometrien haasteet; niin lähellä ja silti hetkittäin kauempana kuin koskaan. Huomaan ajatuksieni harhailevan kisojen jälkeisessä ajassa, herkkulistassa, ensi kesän jäätelökeitailla ja kieltämättä myös ensi vuoden kisoissa. Miten pystyn jatkamaan tästä hetkisen rennommin, pullahtamatta hetkessä vanhoihin mittoihin? Olen kylläkin kertonut rasvasoluilleni, että saavat jatkossa hankkia toisen kodin! Sitä paitsi juoksu kulkee näin kevyenä ja hyvässä lihaskunnossa niin taivaallisesti, että en halua siitäkään fiiliksestä luopua. Muistan, kun juoksuharrastukseni alkuaikoina pysyttelin sinnikkäästi höyhenen kevyiden ystävieni tahdissa, mukanani 25 kiloa enemmän elopainoa kuin heillä. Minä läähättäen ja he kepeästi vierellä rupatellen : ). Silloinkin olin ihan taivaissa, sykkeeni mukaan lukien...

Sisuuntuminen ja hyvä fiilis ovat olleet tämänkin viikon taikasana. Edellisviikon pieni takapakki Buranakuurin muodossa teki hallaa kropalleni ja ärsyyntyminen kasvoi niin suureksi, että ihan tietoisesti usutin valmentajiani laittamaan kunnon setit Auroralle. En todellakaan halua, että kuuden viikon päästä mietin, että olisi minusta enemmänkin irti lähtenyt. Tässä kohtaa haluan kuitenkin korostaa, että kaikki tämä loppurutistus tehdään kroppaa kuunnellen ja terveys edellä! Siitä pitävät valmentajani Janka Lehikoinen ja Riitta Koukkari tiukasti huolen. Toki Auroralle kun sanoo, että joudut aika koville, niin neiti pullistaa hauiksensa ja ottaa haasteen vastaan ilolla. Huomisaamua odotan jälleen kovasti, sillä pääsen puolen tunnin aamuaerobiselle. Klo 5.45 herätys, vaatteet niskaan, possunpunainen bluetooth-pipo päähän, italian kurssi pyörimään ja baanalle. Juu, aloitin tosiaan italian opiskelun tässä dieetin ohessa : ). Näistä jutuista nautin viitenä aamuna ja niiden lisäksi yksi pitkä juoksulenkki, yksi hiit-treeni (=sykkeet huippuun ja menoksi) ja tietenkin 4 salitreeniä. Ja sitten kun väsyttää, niin tsemppitoivotukset ja voimahalit kantavat Auroraa ihanasti eteenpäin. Kun ensi kerralla tätä blogia kirjoittelen, herkut kaapistani huutavat yhä kovempaa ja peilistäni katsoo hieman erinäköinen Aurora. Silloin Auroran katse on myös tiukasti naulittuna yhteen hetkeen; onnelliseen ja säteilevään esiintymiseen 22.4. Kulttuuritalon lavalla. 

Energisin terveisin, Aurora