Paljon on muuttunut viimeisen vuoden aikana ja oikeastaan vasta nyt alan ymmärtää näiden muutosten merkityksen. Muutokset ovat tapahtuneet pehmeän armollisesti, näin jälkeen päin ajatellen. Tosin kesän muuttoprojekteista toipuminen otti aikansa ja suoraan sanottuna tuo tavarapainajainen, jonka Aurorapieni kävi läpi, jätti jälkensä. Vei myös aikansa, että oikeasti kotiuduin uuteen ihanaan kotiini ja opin olemaan yksin. Olen aina kuvitellut olevani yksineläjätyyppiä, mutta huomasin useasti pyöriväni kotonani jotenkin eksyneenä, vaikka puuhaa olisi ollut yllin kyllin. Tämä lienee luonnollista, sillä olinhan 17 vuotta yksinhuoltajana ja halusin olla tyttäreni käytettävissä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Se oli yksi tärkeä syy siihen, että paljolti kävin aamuisin treenaamassa. En haluannut olla kaikkia iltoja poissa kotoa ja se olikin hyvä päätös. Meillä on aina ollut ja on edelleen aivan huippuhetkiä yhdessä - aivan kuten minulla rakkaan äitini kanssa. Nyt elän elämässäni yli kahteenkymmeneen vuoteen aikaa, jolloin huolehdin vain itsestäni lemmikkieni lisäksi. Arkeni on työtä, treeniä, syömistä ja lepoa. Viikonloppuisin tapaan rakkaitani ja treenien lisäksi valmistaudun uuteen viikkoon ruokaprepin ja kodinhuollon myötä. Tämä on kyllä aikamoista luxuselämää, mutta ehkä saan nyt ihan hyvällä omallatunnolla siitä nauttia. Ja osaan nauttia!

Kuten viime blogissani kerroin, balettiaddiktioni sai minut ottamaan viikkoon kolmannen balettitunnin. Luonteelleni tyypillisenä heittäydyn uusiin haasteisiin täysillä ja tietenkin Auroraballerinan silmissä kiiltää kuva kärkitossuista. Onneksi balettiopettajani Riikka valaa minuun malttia ja kun häneltä luvan saan, niin vakiokauppani Ballerina ja liikunta saa taas innokkaan asiakkaan. Kaikki aikanaan, eipä tässä kiire ole. Olemme balettikaverini Emilian kanssa päättäneet tanssia niin kauan kuin terveyttä riittää eli toivon mukaan toooosi kauan! Ja jotta ei treenit loppuisi viikosta, niin otin vielä yhden jazz/musical dance-tunnin. Opinpa käyttämään kroppaani vielä monipuolisemmin. Ja arvannette, että tämän lisäksi myös salitreeni maistuu tällä hetkellä niin makealta. Kesän syvän notkahduksen jälkeen ei voi olla kuin onnellinen tästä combosta. Kun treeni kulkee, niin kaikki muukin elämä kulkee entistä paremmin. Voi kuinka toivoisinkaan kaikkien ihmisten löytävän liikunnan antaman energian ja oman lajinsa sekä arkeensa sopivan tavan liikkua. Ja onhan elämä täynnä niin monia muitakin energian lähteitä. Itse nautin tällä hetkellä paljon myös hiljaisista hetkistä, viikonlopun somepaastosta, kynttilän palaessa hiljentymisestä ja Taivasyhteydestä. Työssäni on niin valtava määrä ihmiskontakteja, että se vaatii vastapainon. Mutta sanonpa senkin, että saan kyllä työssäni 0.-9. luokkien opettajana tavata niin ihania pieniä ja isoja timantteja. Saan tehdä äärettömän arvokasta työtä lasten ja nuorten opettajana. Se on välillä raskasta, mutta myös täynnä ilon ja innostuksen hetkiä. Miten lämmin tunne tuleekaan, kun näen pikkuoppilaani ja todetaan, että maanantaina on sitten saksan tunti ja hymy leviää pienille kasvoille. Kunpa nuo päättäjät antaisivat meille opettajille rauhan tehdä perustyötämme ilman kaikkea ylimääräistä projektia, raportointia ja milloin mitäkin lisäjuttua toteutettavaksi. Isojen ja heterogeenisten opetusryhmien myötä perustyökin on jo ihan riittävän aikaa vievää ja vaativaa. Opettajan rauhallinen ja stressitön olemus luo hyvinvointia koko luokkaan ja työyhteisöön. Paljon on asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja maailman muutokset ovat asettaneet meidät uusien vaatimusten äärelle. Vaan jos ei isoihin asioihin voi vaikuttaa, vaikutetaan pieniin ja autetaan toisiamme arjessa. Kun maskien peittämät kasvomme toivottavasti lähiaikoina paljastetaan, muistetaan ilahduttaa hymyllä. Tuttuja ja tuntemattomia.

Tanssivasta elämästäni huolimatta en ole todellakaan unohtanut fitnesstä, vaan kevään kisatavoite on kirkkaana mielessä. Valmentajani Minna Hotti teki minulle siistityn ruokavalion ja sillä on nyt menty muutama viikko. Tarkoitus olisi pudotella marraskuun alkuun mennessä muutama kilo niin, että enintään 10kg on tiputettavana kevääksi. Tämä tavoite saavutettaneen, sillä tämän treenimäärän myötä kulutuskin on korkea. Tanssi pureutuu sitä paitsi juurikin ongelmakohtiini eli näkymissä on entistä parempi Aurora huhtikuussa Fitness Classicin lavoilla. Täytyy vaan pitää todella hyvää huolta jaksamisesta ja palautumisesta. Liikunnan lisäksi elämääni kuuluvat myös vastuutehtävät Tampereen Tuomasmessussa ja joskus viikot ovat vähän ylibuukattuja. Tässä täytyy muistaa ihan itse asettaa rajat ja osata myös välillä kieltäytyä. Tehän tiedätte, että se ei ihan ole ollut Auroran vahvuus...

Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoitani sydämellisesti! Edellisellä blogitekstilläni oli 7 viikon aikana 2456 sivunäyttöä. Se on aikamoinen määrä ja tuntuu hyvältä kirjoittaa, kun on joku jolle kirjoittaa. Sitä paitsi rakastan tämän blogin kirjoittamista. Täytyy sanoa, että haaveeni on saada joskus kirjoittaa lehteenkin kolumnia. Mutta toisaalta - sitähän teen nyt jo tämän Auroran onnen myötä. Tämäkin tekee minut onnelliseksi, ehkä se toi sinunkin päivääsi ilon pilkahduksen!

Tanssahtelevin terkuin, Aurora