20201206_215731.jpg

Ympärilläni on itsenäisyyspäivän illan hämärä. Auroran mieli on levollinen ja kroppa on täynnä monenlaista herkkua - suolaista ja makeaa. Siitä onkin aikaa, kun on saanut näin vapaasti herkutella juhlapöydän antimilla. Rakkaat kissakamuni pyörivät ympärilläni rapsutuksia odotellen ja Sade-kakadu natustaa tyytyväisenä hunajatankoaan. Kynttilät palavat ja joulu on jo hiljalleen hiipinyt kotiini. Mutta yksi asia on suuresti eri tavalla kuin ennen. Olen nimittäin jo muutaman viikon ajan totutellut asustelemaan ihan yksikseni, sillä lukiolaismuruni toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja muutti asumaan itsekseen. Onneksi ei sentään kovin kauaksi ja pystymme edelleen näppärästi nautiskelemaan yhteisistä hetkistä. Silti kummallakin on oma vapautensa ja tilansa. Vaikka tämä prosessi oli jo pitkään ollut vireillä, se tapahtui silti kovin äkkiä ja yllättäen. Yhtenä päivänä yllättäen olinkin yksin. Erityisesti mieleeni on jäänyt hetki eräältä myöhäisillalta, kun muuttotouhujen jälkeen palasin kotiin. Iltapuuroni äärellä tuli tyhjyys ja ymmärrys siitä, että tärkein aikakausi elämässäni oli tullut päätökseen ja oli aika päästää irti ja luottaa, että siivet kantavat. Eväät elämään oli nyt annettu ja kasvun tarpeista huolehdittu, nyt tehtäväni tulisi olemaan erilainen. Kuinka monta kertaa olinkaan valmistanut aamiaisen ja olimme yhdessä lähteneet arjen haasteisiin. Kuinka monesti istuimmekaan keittiön pöydän ääressä iltapäivällä vaihtamassa päivän kuulumiset. Nyt meidän on aika luoda uudet yhteiset ihanat tuokiot. Sen verran on ollut kiirettä nämä kuluneet viikot, että vasta nyt tätä kirjoittaessani tulevat ensimmäiset haikeuden kyyneleet. Tai nyt annan niiden tulla... Vaan täytyy myös todeta, että enpä voisi olla ylpeämpi tyttärestäni ja onnellisempi hänen puolestaan, niin upeasti on lähtenyt itsenäinen elämä hänellä käyntiin. Ja näin fitnessäidin mieltä lämmittää sekin, että jääkaapin sisältö täyttyy hänellä kasviksista ja terveellisestä ruuasta. Ai niin ja pakastimessakin on marjoja - ja äidille varattuja herkkuja, koska äiti EI ole dieetillä. Siitä täytyy minua välillä muistuttaa, kun kalorilaskurin kuvat alkavat pyöriä silmissäni. Hyvä, että minusta pidetään huolta - sekä lukiolaismuruni että Silja-hylkeet (sisäpiirin juttu, hih).

Arki on siis muuttunut hieman erilaiseksi, mutta eipä siihen yhtään lisää aikaa ole tullut ja elämään tullut tyhjiä koloja. Ei tosiaankaan. Näin kiireistä syksyä en muista olleen vuosikausiin. Koepinkat ovat tuntuneet loputtomilta, iltamenoja ja hoidettavia asioita on ollut hurjat määrät ja olipa tuossa adventtimessun kokoaminenkin yhtenä tehtävänä. On ollut itse asiassa niin hulinaa, että unetkin ovat kärsineet ja sitä myötä treenirytmiin pääseminen on ollut jokseenkin takkuista. Kisojen jälkeinen aika on ylipäänsä haastavaa, koska balanssin löytyminen syömisiin ei ole ihan helppoa. Toisaalta pitäisi olla miettimättä liikaa ja laskematta kaloreita ja toisaalta kuitenkin kontrolloida syömisiä, ettei pullahda ihan jättimäisiin mittoihin. Olen nyt ottanut rennommin, kuin edellisten kisojen jälkeen ja kyllähän sen kropassa huomaa, varsinkin kun treenimääräkin on vähentynyt. Toisaalta olen elänyt viisi vuotta kurinalaista elämää ja nyt on poikkeuksellisesti aikaa vuosi seuraavan dieetin alkuun, niin lienee ihan tervettä vähän vetää henkeä. Täytyy sanoa, että nautin uudenlaisesta vapaudesta ruokavaliossani. Olen niin rutiini-ihminen, että olen viime vuodet pyöritellyt pitkälti samantyyppisiä ruokia. Nyt on mahdollisuus valita lautaselleen uusia juttuja, ilman jatkuvaa rasva- ja hiilariprosenttien tarkkailua. Se on tehnyt hyvää keholle ja mielelle. Herkuttelut olen keskittänyt yhteisiin hetkiin rakkaiden kanssa, eihän se itsekseen niin kivaa olekaan. Alkuvuodesta sitten ruokavalion siistimistä ja uuden valmentajani, ystäväni Minna Hotin myötä myös uutta treenisettiä. Valmentajan myötä vaihdan myös toiseen tiimiin; Team Fitfire. On siis aika kiittää vuodesta 2016 kisatietä kanssani kulkenutta tiimiä;Team Power Gym sekä Ville Loihurantaa, Riitta Koukkaria ja Janka Lehikoista. Kun syksyllä 2016 pienenä fitnessuntuvikkona suunnittelin valmistautumista ensimmäisiin kisoihini, tuo kolmikko otti minut siipiensä suojaan ja kuljimme yhdessä monta kisakevättä. Riitta Koukkari oli ravintovalmentajani vielä tämänkin syksyn kisoissa. Sydämellinen kiitos heille kaikille ikimuistoisista hetkistä! Nyt sitten uusia aikoja kohti.

Niin ne kisat - silloin kauan sitten lokakuussa. Voi se oli kyllä yksi täydellisimmistä viikonlopuista elämässäni! Olen niin onnellinen, että sain jakaa upean kisamenestykseni rakkaitteni ja ystävieni kanssa. He ovat uskollisesti kulkeneet kannustamassa minua kisoista toiseen ja nyt viimein pääsin tarjoamaan heille finaalikävelyni ja jännittäviä hetkiä. Se tunne, kun pääsin ensimmäiseen vertailuun ja sain myöhemmin kuulla päässeeni finaaliin, oli sanoinkuvaamaton. Tämä matka on ollut niin pitkä ja monivaiheinen ja niin kovin monesti olin unelmoinut tuosta hetkestä. Nautin joka hetkestä lavalla ja muistan harmitelleeni finaalikävelyssä, että se menee niin nopeasti ohi. Tuloksena oli siis Body Fitness Masters 45-sarjassa 6.sija ja kisojen kruununa vielä yleisen sarjan 8.sija. En olisi enempää voinut toivoa ja tämä jätti juuri sopivan voitonjanon kevään 2022 kisoihin. Kisaviikonloppu oli täynnä suurenmoisia hetkiä, kuten illallinen ystävien ja rakkaiden kanssa, runsas hotelliaamiainen rakkaiden kanssa sunnuntaiaamuna, Tallipihan suklaakonvehdit ja M-bakeryn herkut. Rakas tyttäreni toimi minulle hovikuskina ja sunnuntain kulutimme jouluostoksia tehden ja loman alkua fiilistellen. Niin monta hetkeä, jotka antavat voimaa ja iloa vielä pitkään! Sydämellinen kiitos rakkailleni ja ystävilleni, jotka ovat minua kaikki nämä vuodet kannustaneet! Viikko kisojen jälkeen juhlimmekin sitten kotonani herkkupöytien ääressä, oi autuutta! Tuosta upeasta kisaviikonlopusta minua muistuttaa paitsi hieno pokaali, myös kirkkaankeltainen untuvatakki, jonka ostin itselleni palkkioksi finaalipaikasta. Kun epäusko ja motivaation puute yllättävät, voin katsoa pokaaliani ja Ideapark-palkintoani ja muistaa, millaisen työn ne pitävät takanaan ja että se todellakin palkittiin. Vaikka Ideaparkin sijoitus jäi harmittamaan, sen antama lisäpotku tarvittiin viemään minut menestykseen pääkisoissani. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää ammattilaisia, jotka tekivät ulkoisesta kisaprepistäni stressittömämmän: Nina Tanner (kisaväri), Marija Kivimäki Privacy Nails (ripset ja sokerointi) sekä Maarit Syrjälä parturi-kampaamo Biondo (hiusteni leikkaus ja värjäys).  Kisakuntoni ikuisti perinteisesti Tomi Rehell. Kiitos myös ihanalle huoltajalleni Minna Hotille; sinun ammattitaitoosi ja rauhalliseen olemukseesi voin aina luottaa!

Maailma on täynnä koronaa ja se asettaa rajoituksensa taas treenaamisellekin. Päätin siirtää treenini joulukuun ajaksi tänne kotipuoleen. Treenipaikkani on valkoinen ja harmoninen ja siellä on aina paikalla lukuisia karvaisia personaltrainereita. Mau. Mukavaa musiikkia soi taustalla ja mahdollisuus treenata milloin haluaa, se sopii minulle juuri nyt. Sain työkaveriltani vieläpä lainaksi järeämpiä treenikamppeita, kuten painoliivin,  joten eihän tässä ole hädän päivää! Kohtapuoliin Auroran pehmeän ulkokuoren alta kuoriutuu taas astetta fitneksempi versio. Vaan hetki vielä henkistä ja fyysistä lepoa ja irti elämän suorittamisesta, siihen olisi pyrkimys. Tämän viikonlopun herkkusetin jälkeen tosin olisi kiusaus aloittaa huomisaamu kävelylenkillä ja punttitreenillä, mutta ehkäpä armollisuus itseäni kohtaan saa minut valitsemaan niistä toisen. Niin tai näin, liikunta saa minut hyrräämään ja aivoni toimimaan, joten fitnessAuroran matka jatkuu kohti uusia kisalavoja.

Voikaa hyvin ja pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Jouluterkuin, Aurora