"Tänään on ollut pitkästä aikaa rauhallinen sunnuntai ilman suuria velvoitteita ja olen saanut kaikessa rauhassa latailla akkujani. Kylläpä ne akut harvinaisen tyhjät olivatkin!" Näin aloitin viikko sitten blogini kirjoittamisen, mutta kiireisen viikon aikana en sitä ehtinyt kuitenkaan kirjoittaa loppuun asti. Mitähän se kertoo Auroran elämästä tällä hetkellä? Edes joululoma ei täysin palauttanut voimavaroja, vaan täyttyi monista käytännön asioiden hoitamisesta, jotka veivät paljon aikaa ja vaativat ajatustyötä. Kun joululomalla vihdoin jossain kohtaa olin hetken ihan itsekseni ilman mitään reagointipakkoa, muistin hiljaisuuden merkityksen minulle. Ja sen, kuinka tärkeää on välillä olla täysin irti mistään ärsykkeistä, puheensorinasta, ihmisjoukoista ympärillä ja myös kommunikoimisesta kenenkään kanssa. Olen suuren osan ajasta muiden ihmisten käytettävissä, hoidan monia asioita arjessa, haluan säilyttää rauhan ja hyvän mielen ja usein teen asiat itse, vaikka voisin delegoida ne jollekin toisellekin. Olen harvoin ihan vaan tekemättä mitään, koska se ei tunnu rentoutumiselta. Silti minun pitäisi, sillä aktiivinen lepohetki ei palauta elimistöä. Näitä pieniä lepohetkiä arjessa on nyt viisas valmentajani Riitta Koukkari minulle määrännyt. Ei riitä, että "lepään" tekemällä, vaan suunta sohvalle ja jalat ylös. Lähetän Riitalle viikottain kuvia ja hän sanoi, että niistä näkee aivan selvästi, milloin Aurora on levännyt ja milloin ei. Hmm, en siis pysty huijaamaan tuota fitnesskonkaria millään. No iloisen 20-luvun myötä päätin, että kyllä se fitnessauroran kroppa saa ansaitsemansa levon ja kuvittelin tehneeni herra Ajan kanssa sopparin muutamasta lisätunnista. Ekojen työviikkojen ja tsiljoonan muun jutun myötä olen ollut niin väsynyt, että olen joutunut jättämään rakastamiani aamuaerobisia tekemättä. Valitettavasti väsymys ja dieetti ovat huono yhdistelmä ja kärsivällisyyteni on pienehkö. Yritän peittää sen, koska dieetti ei ole pätevä syy äristellä, mutta kyllä se ympäröivä maailma on tosi ärsyttävä - vai onko? Ai pitäisikö katsoa peiliin muutenkin kuin posetellessa? Kyllä pitäisi. Ja levätä! Onneksi nämä ärsytysfiilikset ovat vain hetkittäisiä ja hetken päästä aurinko taas paistaa Auroran mieleen. Tällä kirjoitushetkellä olen ihan superonnellinen, sillä sain juuri viettää rakkaitteni kanssa mitä upeinta aikaa lukiolaismurun 18v-risteilyn merkeissä. 

Millaista sitten on tällaisen fitnessäidin arki? Miten niin ei aika riitä? Perusarkiaamuni alkaa klo 4.40 tai 5.20 heräämisellä salille tai aamulenkille (45min). Viikonloppuisin on ainakin toisena aamuna lenkki ennen aamiaista. Kotiin tultuani rauhallinen aamiainen, kissakatraan ja lukiolaismurun tarpeista huolehtiminen sekä ennen kasia lähtö töihin. Jos työpäivän aikana minulle osuu pitkä hyppytunti, pyrin lähtemään metelin ja kiireen keskeltä hetkeksi pois, yleensä kotiin lounaalle. Sillä on valtava merkitys jaksamiseeni! Ja ei tarvitse väkertää eväitä mukaan, jee! Työpäivät ovat hyvin vaihtelevan pituisia, mutta neljän jälkeen on aika vakioaika tulla kotiin. Siinä kohtaa en jaksa enää edes kissaa sanoa, vaan ohjelmassa on ruokaa ja päiväunet (vrt.herätys klo 4.40). Näin siis, mikäli ilta sattuu olemaan vapaana. Ilta-aikaan sijoittuvat usein erilaiset kokoukset, työmenojakin, hieronta, posetunti ja joskus myös laulutunti : ). Jos viikko on harvinaisen tiukka, samalle päivälle osuu sekä sali että lenkki. Silloin jäljelle jäävä ilta-aika on todella pieni. Lisäksi tulee tietysti kodinhoito moninaisine juttuineen, ruuanlaittoa ja eväiden pakkausta, kaupassa käyntiä ja maailman tärkeimpiä hetkiä lukiolaismurun kanssa. Niin ja työmörkökin joskus - useinkin- muistuttaa olemassolostaan. Klo 22.00 pitää viimeistään olla unten mailla, että edes muutama tunti tulee unta. Hieman liian lyhyen yöunen vuoksi on elintärkeää ottaa ne päiväunet! Viikonloppuna yrittää sitten viikolta rästiin jääneiden juttujen lisäksi antaa perheelle ja ystävillekin vähän aikaa. Tämä rumba kuulostanee monesta hyvin tutulta; ne ruuhkavuodethan ne. Nyt on vaan niin, että en voi saada kaikkea, vaikka niin kuvittelenkin. Tänä vuonna asetan rakkaan harrastukseni, body fitneksen, kärkipäähän elämässäni. Tiukka dieetti ja suuri treenimäärä yhdistettynä liian kuormittavaan arkeen on vaarallinen yhdistelmä. Miten osaan jättää asioita pois, sitä en ihan vielä hahmota. Mutta minulle saa lähipiiri kernaasti vinkata, kun Auroran vauhti yltyy liian kovaksi. Hieman kyllä ärsyttää itseäni, että en edelleenkään osaa hallita ajankäyttöäni. Siitä kertoo tuo blogin kuvakin: joskus kannattaa katsoa taaksepäinkin ja kysyä itseltään, oppiko mitään? Usein tulee mieleen tämän päivän maailmassamme, että elämme kaikissa asioissa velaksi. Pikavippejä, isoja lainoja, univelkaa, jokaisen sekunnin elämästään aktiivisesti ja tehokkaasti toimien, suorittaen, kaikkialle itsestään palasen antaen...ja silti tai ehkä juuri siitä syystä emme tee mukamas riittävästi. Aika pelottavaa minusta. Ja nyt en puhu pelkästään aikuisista, vaan myös nuoristamme! 

Tämän kevään kisoihin on nyt 3 kuukautta ja 18.4. kivutaankin lavalle Jyväskylän Paviljongissa Helsingin sijaan. Kisaan tuolloin Body Fitness Masters 45- ja yleisessä sarjassa. Kilpailen edelleen samassa hienossa tiimissä; Team Power Gym. Treeniohjelmani teen edelleen itse ja ravintovalmennuksestani vastaa Riitta Koukkari. Kisavärini otan perinteisesti Nina Tannerilta, koska hänen työnsä laatuun voin luottaa täysillä. Tänä vuonna laitamme väriksi Pro Tanin, koska minun iholleni ei näytä Jan Tana sopivan. On helpottavaa, kun tietää menevänsä ammattilaisen käsiin! Kisahiukset teen tänä vuonna itse ja meikin ottaisin kernaasti vakkaripaikastani, mutta siellä olikin jo varauslista täynnä. Voi hyvinkin olla, että myös kisameikkini on tänä vuonna Auroran käsialaa. Siinäpä minulle hieman uutta haastetta. Biksutkin olisi kiva uusia, mutta siihen tarvittaisiin Roope Ankan rahasäiliötä, joten vanhoilla mennään. Kisoihin saa tosiaan uppoamaan reilusti rahaa, siksi on hyvä ennakoida tilanne säästöpossussa jo etukäteen. Onneksi monta juttua voi tehdä itsekin, jos taitoa riittää ja on sopivat välineet. Meikkitaiteilija Auroran meikkisalkku ei tällä hetkellä ihan ole riittävä (eikä ehkä taidotkaan)...täytynee tehdä siis ajoissa hankinnat ja aloittaa treenit silläkin saralla.

Nyt laivan buffetin taivaallisten ruokien jälkeen palaan iloisesti ruotuun muutamaksi kuukaudeksi ja pidän tiukkaa max. 1500 kalorin linjaa huhtikuuhun asti. Asetan pääni dieettimoodiin ja toivon, että tämäkin dieetti pitää minut hyväntuulisena ja energisenä. Joku kyseli minulta, mistä ruokavalioni koostuu tuolla kalorimäärällä. Kaurapuuroa valkuaisella, vaahdotettuja valkuaisia (outo herkkuni), kasviksia, salaattia, kanaa, soijarouhettakin joskus, kalkkunaleikettä ja joskus jopa kevytjuustoa vaihteen vuoksi, riisikakkuja (luomu & suolaton!), banaania hiukan, maapähkinävoita (luomu, suolaton, palmuöljytön), hieman rahkaa ja mangopilttiä, fetajuustoa (maltillisesti), Alavuden chilirypsiöljyä, hieman wasabitahnaa(nam!), mantelimaitoa (Rainbow; vähiten lisäaineita), soijajogurttia (Rainbow; vähiten lisäaineita), joskus raejuustoa, omenaa, kaurasämpylöitäni, riisiä tai bataattia (riippuen päivän hiilarimäärästä), pähkinöitäkin ajoittain. Onhan sitä siinä valinnanvaraa. Yritän edelleen syödä mahdollisimman paljon prosessoimatonta ruokaa ja toisaalta vaihdella ruokalajeja, niin ettei keho pääse tottumaan liiaksi. Tärkeintä on tasainen ateriarytmi, että pysyy moottori käynnissä. Näillä eväillä jatkaa Aurora kisakautta 2020. Taidanpa laitanpa itselleni tässä haasteen; seuraavassa blogissani haluaisin hehkuttaa, kuinka olen saanut nukuttua ja oikeasti levättyä riittävästi. Mitä luulette, onnistuuko?

Tehokasta - ei kun siis levollista tammikuuta 2020

toivottelee Aurora

(ja menee NYT päiväunille)