Tähän kuvaushetkeen on kuljettu pitkä matka. Se on ollut monivaiheinen, kiinnostava, haastava, energiaa antava, jännittävä ja kertakaikkisen upea matka, jonka en halua päättyvän. Siitä hetkestä, kun sanoin ensimmäiselle valmentajalleni Kirsi Siltakoskelle unelmani ääneen, on kulunut 20 kuukautta. Se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, kun päätin lähteä työstämään kroppaani oikealla treenillä ja ruokavaliolla. Olen oppinut tällä matkalla kehoni toiminnasta, oikeasta ravinnosta ja mielen hallinnasta valtavasti. Olen oppinut myös keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja priorisoimaan asioita itseni säästämiseksi. Olen ollut hyvin seesteinen valtaosan ajasta ja haluan edelleen säilyttää sen olotilan. On ihan ok, että raivaa itsellensä ja läheisilleen aikaa ja sulkee ulkomaailman pois, kun tarvitsee lepoa. Teen niitä asioita, jotka antavat energiaa ja rauhoittavat mieltä. Kun minulla on jäänyt vapaa-aikaa treenien ja kotiaskareiden jälkeen, olen mieluummin soittanut pianoa, kuin katsonut televisiota tai hengannut netissä. Mutta jos ne olisivat minulle energialähteitä, niin toki tekisin toisin. Olen jo useasti aiemmin kirjoittanut kiireettömyyden merkityksestä ja toivoin saavuttavani seesteisen olotilan, vaikka treenimäärä lisääntyy ja dieetti alkaa. Tässä onnistuin oikein hyvin, toki se vaati mm. sosiaalisen elämän kaventamista ja elämän yksinkertaistamista. Mutta se oli minulle hyväksi ja haluan edelleen pitää päivissäni riittävästi väljyyttä, sillä siten voin hyvin ja jaksan paremmin. Tässä kohtaa haluankin kiittää teitä kaikkia, jotka olette kanssani tätä matkaa kulkeneet ja minua tsempanneet! Ilman teitä en olisi Kulttuuritalon lavalle noussut! 

Tämän kuvan ottohetkeä on edeltänyt pitkä kilpailupäivä aikaisine herätyksineen, meikkeineen, suihkurusketuksineen ja muine kisavalmisteluineen. Oli kyllä aika taiteilua värin kanssa; se ei oikein kosketuksesta ja kosteudesta pidä, vaan tekee helposti kroppaan iloisen pilkutuksen tai seepraraidat. Niitä eivät nuo tuomarit oikein tahdo arvostaa. Mutta kaikesta selvittiin ja lavalle päätyi itsevarma ja säteilevä Aurora, kuten suunnitelma olikin. Sarjassani oli eliminaatiokierros, enkä siitä harmikseni päässyt eteenpäin. Mutta nautin joka hetkestä lavalla ja yritin hehkua kuningatarmaisesti takariville asti. Oli mahtavaa kuulla katsomosta kannustushuutoja ja ne antoivat niin paljon lisätsemppiä. Olen siis tyytyväinen suoritukseeni ja kuntoni oli paras mahdollinen tällä hetkellä. Valmentajieni Riitta Koukkarin ja Janka Lehikoisen asettamat painotavoitteet toteutuivat ja viimeistelykin onnistui. Ensi vuonna sitten kuivempi, laihempi ja lihaksikkaampi Aurora. Tämä kaikki tietenkin terveys edellä, kuten tähänkin asti.

Niin ne herkut...kisojen jälkeen söin ensimmäisenä brietäytteisen patongin ja teinimuruni antaman suklaasuukon, kotimatkalla herkuttelin rakkaani ostamilla minimunkeilla ja kahvilla, kotona minua odottivat veljeni ostamat irtokarkit sekä äitini hankkimana mielen herkkuna upea ruusu ja onnittelukortti. Olin niin taivaissa kaikesta kokemastani ja niin kiitollinen. Kisaviikonlopun herkuttelin ihan vapaasti, oli se kyllä ihan mielettömän kivaa!!! Kun arki koitti, palasin 1600 kalorin suunnitelmaan ja sillä mentiin vapun kalori-iloitteluun asti. Eilinen kalorimäärä lienee ollut niin muhkea, että kroppa kiittää arjesta ja 1700 kalorin setistä. Tässä ohella olen treenannut edelleen ja legenda tosiaan pitää paikkansa; treenit ovat osuneet täydellisesti kohteeseen. Aivan mahtava treeniviikko ollut! Nyt sitten maltillisesti kaloreita nostellen, ettei ole hetken päästä Aurorapossu blogiaan naputtelemassa. Kuten muistatte, herkkupossu minussa kaipasi sitä mangojuustokakkua. Siellä se huutelee edelleen pakastimesss, mutta lupasin sen ottaa parin viikon sisään lautaselleni. Ja arvatkaapas mitä; puuron ja broilerin kaveriksi Auroran lautaselle eksynee lähiviikkojen aikana pienet määrät myös jätskiä, kakkua, omppupiirakkaa, suklaata, keksejä...Oi nam! Ja näihin kehittelen kevyempiä versioita, joten jatkossa täältä saattaa kenties päästä lukemaan myös Auroran keittiön antimista. Vaan nyt odottelee se herkkujen herkku, jota kisapäivän iltanakin antaumuksella nautin; kaurapuuro voisilmällä!

Toukokuisin terkuin, Aurora