Elän tällä hetkellä aika epätodellisen kiireetöntä elämää. Aamuni aloitan treeneillä ja pitkän aamiaisen jälkeen päivän ohjelmassa on useinkin vain runsaasti mahdollisuuksia, vaan ei mitään pakollista normaalien kotitöiden lisäksi. Saan keskittyä treenaamiseen täysillä, kuten myös kisapreppiin ja dieettiin. Ja mikä tärkeintä, saan antaa aikaa rakkailleni! Enpä muista, että tällaista kesäloman aloitusta olisi useinkaan ollut ja siksi nautinkin siitä niin täysillä. Tai ehkä tämä rauha vain korostuu hurjan koronakevään jälkeen.Toki olkapäälläni istuskelee myös orjapiiskuri-Aurora ja kuiskailee korvaani hoidettavien asioiden listaa. Joo, joo, onhan niitä...mutta millään ei ole niin kiire, että se pitäisi tehdä juuri nyt. Siispä ystävällisen päättäväisesti vaiennan tuon kuiskijan ja teen sitä, mistä tulee hyvä mieli. Läheiseni tietävävät, millainen tahti minulla normaalisti on ja siksi on enemmän kuin terveellistä vetää henkeä, nyt kun se on mahdollista.

Monien aikataulumuutosten jälkeen näyttäisi siltä, että tämän vuoden kisahetkeni on Turussa Nordic Fitness Expossa 10.-11.10. Lisäksi aikomukseni on kisata Ideapark Cupissa 26.9. Tämä kisasetti tarkoittaa sitä, että olen vuoden sisällä ollut 9 kuukautta dieetillä. Se ei ole ihanteellinen tilanne rakkaan kroppani suhteen, mutta ehtipä tuossa pikkuisen palautua kevään aikana edellisestä dieetistä. Koronan aiheuttamat muutokset ovat sotkeneet monen suunnitelmia ja meidän lajissamme on se hankaluus, että tarvitsemme muutaman kuukauden valmistautumisen päästäksemme kisakuntoon. Kisa-aikataulujen muuttaminen ei siis ole pikkujuttu. Vaikka saan tämän ylellisyyden olla lomalla dieetillä, viimeiset dieettiviikot osuvat kuitenkin juuri töiden aloitukseen ja se on tunnetusti aika hulinaa. Siksipä minun pitääkin valmistautua syksyn rutistukseen jo kesän aikana tosi hyvin ja jättää alkusyksystä kaikki ylimääräiset riennot. Ja nyt ensin aivan yksinkertaisesti levätä ja unohtaa kaikki suorittaminen.

Tässä yhtenä aamuna treenatessani pohdin jälleen sitä, kuinka suuri lahja terveys on ja se, että pystyy liikkumaan haluamallaan tavalla. Jos väsyttää, ajattelen juurikin sitä etuoikeutta, että pystyn tekemään salilla mitä tahdon - ja sillä voimalla jaksan jatkaa. Onhan sitä toki välillä pikku kremppoja, mutta yritän löytää silloin vaihtoehtoisen tavan liikkeiden suorittamiseen - ja joskus ihan suosiolla levätäkin. Tämä rakastamani fitnesslaji herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Treeni vielä ymmärretään, mutta dieetti ja kiristyvä olomuoto saavat monen ilmeet epäileviksi. Voisi kuvitella, että usean dieetin kokeneena tämä menisi jo rutiinilla ja helposti. Vaan ei, jokainen kisapreppi on erilainen. Tähän kesäkuussa alkaneeseen dieettiin oli aluksi hieman vaikea suostutella itseään, kun oli juuri ihanasti tottunut rennompaan elämään ja suurin ruokamääriin. Samaa mieltä oli Auroran kroppakin - se kurnii edelleen epäuskoisena nälkäänsä. Välillä tuntee itsensä vähän noloksikin, kun joutuu valikoimaan syömisensä ja kieltäytymään monissa tilanteissa tarjotuista herkuista. Eihän sitä toki ole mitenkään selitysvelvollinen, mutta ei kyllä haluaisi pahoittaa muiden mieltäkään... Tämän dieetin jälkeen onkin sitten edessä 1,5 vuoden kisatauko ja hieman rennompi ote syömisiin. Kisatauon aikana syön kunnon ruokaa oikein urakalla ja kasvatan muhkeita lihaksia.  Erityisesti odotan jouluvalmistelujen aikaa. Aika monta vuotta olen tehnyt antaumuksella jouluherkkuja ja nauttinut niistä itse lähinnä vain jouluaattona. Vaikka samapa se, syönkö itse vai enkö, leipominen itsessään on niin kivaa! Sillä saralla on hienoa haastaa itseään uusilla tekniikoilla ja makumaailmoilla. Täytyisi vaan löytää sopivia kohteita, joille herkut kiikuttaa, sillä lähipiirini vaakalukemat nousevat muuten ihan hurjiin lukemiin. 

Kesän aurinko, lämpö ja valo hellivät meitä vielä hetken ja aionkin ladata itseeni ihan jokaisen valonsäteen pimeän talvikauden varalle. Kesän jäätelöhimoon olen tehnyt itse fitnessjäätelöitä; jugurttia tai kenties jopa hieman kermavaahtoa, maustettua protskujauhetta, pari lusikallista suklaaprotskuvanukasta ja runsaasti valkuaisvaahtoa sekä marjoja tai hedelmiä, jos maistuu. Sitten vaan seos jäätymään pahvimukeihin tai silikonimuotteihin. Mukaan jäätymään voi laittaa vaikka jätskitikun tai pikkulusikan, niin saa näppärästi tikkujätskin. Eihän oikeaa jäätelöä mikään korvaa, mutta eipä ole hassumpaa tämäkään. Ensi kesänä onkin sitten jätski-Auroran lautasella ihan oikeaa kesäherkkua. Sitä kieltämättä odotan - ja niitä jouluherkkuja myös - ja "paria" muutakin herkkupossulle sopivaa settiä.

Onnellista kesää kaikille toivottelee 

Aurora