20170320_190901-1.jpg

Neljän viikon ja muutaman kilon päästä Auroran voi kaivaa esiin jätskivuoren alta, saattaapa vyötärölle olla jo piiloutunut pari salmiakkikarkkiakin ja taatusti se mangojuustokakku - kaikki kolme isoa palasta. Ah! Tosin Auroran löytää neljän viikon päästä myös salilta ja arvatenkin tyytyväinen hymy huulillaan...lihaksia kasvatellessa kevään 2018 kisoja varten. Sanonpa, että olen tuon euforiahetkeni ansainnut. Välillä pysähtyy ihmettelemään, kuinka pitkän matkan onkaan jo kulkenut ja kuinka valtavasti tulosta saanut aikaan. Lokakuusta tähän päivään on painoa lähtenyt 11 kiloa. Voipi olla, ettei se alunperin ilmaan heitetty ehdotus 15 kilon pudotuksesta olekaan ihan mahdoton. Nyt siihen on matkaa reilu 3 kiloa. Jep, edellisen blogini jälkeen kroppani päätti auliisti alkaa rasvapalleroistaan luopua. Sitä alkoi varmaan hävettää moinen kitsastelu. Sanonpa vaan, että on aika nahkainen ja hassun kuikelo olo. Tosin jalkojeni viimeiset rasvapallerot eivät haluaisi millään muuttaa toisaalle, vaikka kuinka maanittelen. Mutta kokeneemmat sanovat, että nämä alivuokralaiset lähtevät vielä. Tässä kohtaa haluan jälleen korostaa, että vähärasvainen olotila on vain tilapäinen ja tavoitteena olisi maltillisesti palautella kehoon kiloja kisojen jälkeen. Kuitenkin niin, että offkauden paino pysyisi kurissa. Lisäksi on tärkeää, että minimoidaan kehon rasvaton aika ja sillä tavoin vältytään terveyshaitoilta. Itseäni harmittaa lajin saama negatiivinen julkisuus ja unohdetaan se tosiasia, että kisakuntoon ei ole oikotietä ja se on mahdollista saavuttaa fiksusti, valmistautumiseen riittävästi aikaa varaten. Siinä Auroran palopuhe. Jotkut kritisoivat sitä, että lajissa on niin suuressa osassa ulkonäkö, kisaväri, bikinit ja muut höysteet. Kyllä se on niin, että satoja tunteja salilla vietettyään ja ruokia punnittuaan ja itsensä mieliteoilta hillittyään haluaa vähän blingblingiä elämäänsä. Haluaa hetkensä parrasvaloissa kauniina ja hyväkroppaisena hehkuen. Minä haaveilin pikkutyttönä missikisoista; nytpäs pääsenkin kisaamaan suoraan bikinikierrokselle 😁. Mutta missikruunua ei taideta näissä kisoissa jakaa...

Aika näyttää, mitä viimeiset neljä viikkoa Auroralta vaativat ja kuinka kivan rapsakaksi tässä vielä muokkautuu. Välillä huomaa kalorien vähyyden olemattoman ajatustoiminnan muodossa. Olo on kuin Zootropolis-leffan laiskiaisilla. Arvatkaa vaan, onko se kiintoisa olotila tuolla opetusmaailmassa? Se tunne, kun selostaa ihan onnessaan saksan sijamuotoja ja yhtäkkiä kovalevy vaan tyhjenee hetkeksi. Toistaiseksi aika nopsaan uudelleen käynnistyen...luulisin. Mutta vielä en ole käyttänyt dieettikiukuttelukorttia, sen säästän sopivaan hetkeen. Tai jättäisinkö käyttämättä kokonaan? Taidanpa jättää, paitsi jos joku tunkee vähäisiin hiilareihini osingoille! Hyvällä fiiliksellä siis mennään, tästä suoraan jääkaapille! Ruoka 💕Aurora!

Dieettiterkuin, Aurora