20180102_113016.jpg

Uuden vuoden alkutahdeilla voi hykerrellä tyytyväisyydestä, sillä viime vuosi oli yksi elämäni upeimmista. Erityisen kiitollinen olen siitä, että rakkailleni kuuluu myös hyvää ja asiat ovat kaikin puolin hienosti. Elämän tuiskuissakin aikanaan taivaltaneena tiedän, että näistä ajoista ammennetaan voimaa vielä pitkään. Ei loppuvuosi kuitenkaan ihan helppo ollut, vaan joululomalle jäi harvinaisen uupunut Aurora. Oli ollut aivan liikaa puuhaa ja asioita, jotka oli hoidettava. Syyslukukausi oli kaikkine projekteineen koulumaailmassa vaativa ja levon tarpeessa olivat kaikki oppilaita myöten. Kaiken puuhan keskellä tein tietenkin kuuliaisesti jokaisen treenin ja kalorikamujakin tiputettiin mukavampien painolukemien toivossa. Vaan tippuiko paino? No ylläri, ylläri; eipä tietenkään! Epäilenkin, että vaakaan on piiloutunut karvakorvainen kiusankappalehirviö, joka vaan naureskelee joka-aamuiselle punnitusseremonialleni😠. Vähän on turhautumista pukannut, kun kaikkensa tekee ja tulosta ei tule. Mutta eihän se kropparessu mikään kone ole ja duracellpupun on turha kuvitella saavansa tulosta aikaan. Kyllä se lepo vaan on ihan ehdoton, Aurorallekin.

Nyt on sitten loman myötä levätty ja nautittu kiireettömyydestä. Treeneissäkin on saanut olla ilman aikatauluja ja onpa aika huomattava ero treenitehoissa ja olotilassa ylipäänsä. Kun on arjen oravanpyörässä ja tehtävälista on loputon, ei edes huomaa olevansa väsynyt. Kuvittelee, että on ihan normaalia nukkua 6 tuntia yössä ja olla koko ajan valmiustilassa. Ei muuten ole hyvä juttu. Energinen olen ollut koko ajan ja pirteäkin, mutta hermot ja hermosto ovat olleet todella kireällä. Eipä ole enää😁. Ei ole ihme, jos ajautuu ylikuntoon, kun yrittää suoriutua aivan kaikesta. Ensi viikolla se arki taas alkaa, joten mikä neuvoksi, Aurora? Vastaus on pieni itsekkyys ja hyvä suunnittelu sekä rentoutumisen taito. 21.4. asti viikkorytmini on kutakuinkin niin, että tultuani neljän jälkeen kotiin vietän päivän tärkeimmän hetken teinimuruni kanssa kuulumiset vaihtaen ja yhdessä ruokaillen. Pienen levon jälkeen menen klo 18-20 salille, mukaan luettuna poseeraustreenit. Sitten suihku, ruokaa, kodinhoitoa ja eväiden laittoa. Kympiltä pitää olla jo nukkumassa, jotta jaksaa nousta klo 5.45 aamuaerobiselle. Koko viikon ohjelmassa on 5 saliteeniä, hiit-juoksulenkki tai tavallinen lenkki ja 3-5 aamuaerobista. Ja 20 minuutin poseeraustreenit joka päivä. Ja sitten se säntillinen syöminen, tietenkin. Myös venyttely ja kehonhuolto pitää muistaa💜.Jep, onhan sitä puuhaa, mutta tämä on kilpaurheilua ja kun jaksaa panostaa muutaman kuukauden, niin sitten saa taas rakas kroppa ansaitusti levätä vuoden loppuun asti. Näin olen sen rakkailleni ja ystävilleni perustellut; tämä on yksi vaihe ja se vaatii tiettyjä valintoja elämässä sillä hetkellä. Kiitos, että jaksatte kanssani myös tämän vaiheen💜. 

Pitäkää huolta itsestänne ja vaalikaa unelmianne. Tehkää asioita, jotka rauhoittavat mieltä ja antavat energiaa elämään. Pienikin pysähtyminen mukavien asioiden äärellä katkaisee arjen aherruksen ja rentouttaa aivoja. Asetunkin nyt teinimuruni hemmoteltavaksi hiusten harjaukseen ja yhteiseen iltahetkeen. Parasta on, että huomenna meillä on ihan ohjelmaton päivä ja sellaisena sen aion pitääkin. Ainakin melkein - taitaa salin kutsu olla minulle liian vastustamaton😎.

Kiireetöntä alkuvuotta toivottelee Aurora