Onpas ollut tapahtumarikas pariviikkoinen. Peilistä on katsonut sekä levännyt Aurora että ylistressaantunut Aurora. Tällä hetkellä Auroran katse on itseään kohtaan jo hieman lempeämpi ja vihdoin on mennyt jakeluun, että stressi on peikoista pahin. Siis sellainen torahampainen ja takkutukkainen tapaus, joka hiipii luolastaan salakavalasti ja soluttautuu tekemään pahojaan itsetunnolle ja kropalle. Onneksi sain siitä niskaotteen ja heivasin takaisin koloonsa ja ilmoitin, että ei tartte kaverienkaan vaivautua. Nih.

Viime sunnuntaina olin tutustumassa uuteen tiimiini; @letic Pro Team Lahdesta. Treenasimme tiimiläisten kanssa yhdessä ja saimme tsemppausta fitnessmatkamme varrelle, että jaksamme seuraavaan tiimipäivään asti. Olen tähän asti treenannut yksin, kuten tälle lajille tyypillistä on ja olipa aika jänskää nähdä muita saman tien kulkijoita. Mutta kuluneet viikot ovat tehneet tehtävänsä ja en ehkä ihan parhaimmillani ollut ja senpä johdosta sainkin tylyn tuomion. Tosin oikeudenmukaisen. Jos edes haaveilen ensi kevään kisoista, dieetti alkaa N.Y.T. Siis en saakaan elää syyslomaani Herkkulandiassa, vaan Dietlandiassa. Se ajatus, että joutuisin jättämään tämän projektin tähän tai siirtämään tavoitteeni 1,5 vuoden päähän sai Aurorakissan kynnet esiin ja raateluhampaat ojennukseen. Ei käy. Kaikkeni teen, että ensi keväänä Kulttuuritalon lavalla pullistelee 15 kiloa kevyempi ja rapsakampi Aurora. Toki fyysinen ja henkinen terveys etusijalla, tietysti.

Tästä kaikesta sisuuntuneena aloitin dieetin 5.10. Pähkinät pois, herkut pois, ei pienintäkään lipsumista missään. Ah, nyt ei tarvitse selitellä kenellekään ja neuvotella itsensä kanssa herkkupäivän sijoittamisesta. Aivan oikein; Biancaneve-kukkien takana piilee piinkova urheilijan alku. Ensi viikolla saanen tietää, millainen nautinto minua odottaa ruokavalion ja treenien suhteen. Pahoin pelkään, että Auroran kurvit vaativat aika napsakkaa otetta ennen Kultsan lavalle pääsyä. Jee! Tulta päin! Mutta olisi ennen keskiviikkoa ehkä kannattanut nauttia nuo Auroran nimeä huutavat joulupiparit kaapista. Vaiennan ne. Syötän ne teinimurulleni. 

Päättäväisin terkuin, Aurora