Kesäillan valo siivilöityy hurmaavasti puiden lehvästöjen välistä, ilma on ihanan raikas ja kotini lämpötilakaan ei enää yllä hellelukemiin. Oloni on virkeä, vaikka illan tankotanssitreeni taas asetti haastetta kropalleni ja mustelmat muhivat jo mukavalla mallilla eri puolilla tottumatonta kehoani. Mutta on se niin kivaa, minun uusi harrastukseni! Siinä saan viedä taitoni ja uskallukseni ihan uudelle tasolle ja oppia uutta. Niin huippua! Toki jatkan vanhojakin harrastuksiani, mutta tanssitunteja en harmi kyllä pysty ottamaan niin montaa kuin haluaisin. Menevät treenit päällekkäin. Onneksi viime vuoden sain tanssia sydämeni kyllyydestä ja olin niin onnellinen, kun sain osallistua kolmeen eri esitykseen Teija Suovan tanssikoulun kevätnäytöksessä.Olihan siinä koreografioissa muistettavaa ja treenattavaa, vaan niin sanoin kuvaamattoman hienoa! Siksi on todella harmi, jos en voi kaikkia näitä tanssilajeja jatkaa tänä vuonna. Vaan ehkä sitten taas jossain kohtaa ja ehkäpä on järkevää olla haalimatta liikaa. Järki? Mikähän se mahtaa olla - ei tunnu aina ihan minun päässäni asustavan, kun uudesta asiasta innostun. Nyt on kuitenkin hetki vielä rennompaa ennen syksyn aikataulutettua arkea.

Edellisestä blogistani on tosiaankin vierähtänyt aikaa eikä siihen ole sen kummempaa syytä. Elämässäni tapahtui kuluneen talven aikana niin paljon ja tuntui, että on aika antaa tämän blogiprojektin hetken hautua. Täytin tammikuussa 50 vuotta ja sen myötä tietenkin tulee katsoneeksi elettyä elämää myös taaksepäin ja toisaalta unelmoi tulevienkin vuosikymmeniensä seikkailuista. Keräsin synttärijuhliani varten kasaan minuun liittyneet lehtileikkeet vuosikymmenien varrelta ja sepäs olikin kiintoisa aikamatka. Ihan ensimmäisen kerran olen ollut lehden kuvissa isäni kanssa Porin torilla syömässä jäätelöä, ikää minulla taisi olla 3 vuotta. Tosin sitä lehtileikettä en valitettavasti saanut käsiini, se on jossain äitini arkistoissa. Seuraavat lehtileikkeet liittyivätkin sitten toimintaani Liberaalisessa kansanpuolueessa1990-luvulla. Olin monenlaisissa puolueen tehtävissä mukana vuosikymmenen ajan ja mm. eurovaaleissa ehdokkaana. Tämä harrastus jäi kuitenkin lapseni syntymän myötä ja uusia kiinnostuksen kohteita tuli perhe-elämän ja opettajan työn kautta. Ennen fitnessharrastukseeni liittyviä lehtijuttuja sain olla mukana ystäväni Kristiinan kanssa Moro-lehden artikkelissa, jossa hienostoladyiksi sonnustautuneina kiertelimme arvioimassa Tampereen kahviloita. Olen myös ollut Silta-lehdessä kertomassa opettajan työstä etäopetusaikana ja sen lisäksi fitnessharrastukseeni ja uskoon liittyen minusta on tehty laajat artikkelit Silta- ja Askellehteen. Olen niistä hyvin kiitollinen, sillä pääsin kertomaan minulle tärkeistä asioista ja siitä, millaista on olla uskovainen ihminen ja kuitenkin harrastaa lajia, jossa keho ja ulkonäkö on keskiössä. Tuossa Askel-lehden 2/2023 jutussa korostin mun muassa sitä, että pienikin askel elämänmuutoksessa vie eteenpäin. Tuon jutun kuvat ovat aivat ihanat, koska niissä on esillä myös rakas kissamme Miksu. 50-vuotias Aurora voi todeta niin monen unelman käyneen toteen, että en elämältä voi enempää pyytää. Tai jos sen verran saan pyytää, että saisin pysyä henkisesti ja fyysisesti niin terveenä, että pystyn mahdollisimman pitkään tekemään samoja juttuja kuin nyt. Rukoilen myös, että rakkaani ja ystäväni saisivat olla elinvoimaisina pitkään ja että he myös saisivat rohkeutta toteuttaa unelmiaan. Monet ovat jo niin tehneetkin.

Tätä kirjoittaessani takana on muutama upea kesälomaviikko täynnänsä hienoja elämyksiä ja rentoa elämää. Kisadieetti loisti poissaolollaan ja hieman uhkarohkeasti olin sitä ajattelematta. Nautin vaan ravintoloissa syömisestä ja rakkaiden kanssa herkutteluhetkistä. Olin optimistisesti ajatellut, että paino kyllä pysyy ok lukemissa, kun treenaan ja kävelen paljon. Kun maanantai 3.7. koitti, epäilin vaakani kettuilevan minulle tai jonkun kissoista painavan tassullaan lisäkiloja puntariin. Vaan ei, tosiasiat oli hyväksyttävä. Nyt sitten mennäänkin elämäni kovinta dieettiä 1400 keskikaloreilla. Viime yön nälkä oli jo lupaava - tai siis laskin tunteja aamuun, että pääsee syömään. Vaan olipahan se vaakakin jo tähän aamuun mennessä tajunnut, että siistimpiä lukemia olisi syytä alkaa näyttämään. Jipii! Olen siis toiveikas realisti ja luotan siihen, että hurja määrä aamuaerobisia offilla on buustannut aineenvaihduntaani ja tiukempikinttuisena saisin kisalavalle kivuta. Niin ja se uusi harrastukseni on varmasti todella ratkaiseva tässä kiristelyprojektissa - ainakin toivoisin niin. Osallistun Lahdessa Nordic Fitness Expossa kolmeen kisaan, nimittäin body fitness +168 cm SM-kisa, masters +50 MM-karsinta ja Nordic cup. Pääkisani ovat sunnuntaina 8.10. messulavalla, jonne pääsee katsomaan 20 euron messulipun hinnalla. Se on ihan huippua! Nyt pääsevät kaveritkin halutessaan kannustamaan ja mukaan kivaan messutunnelmaan pulittamatta itseään vararikkoon. Minulle on sitä paitsi hyvin mieluinen paikka kisata messulavalla lähellä yleisöä. Saan siitä voimaa!

Juuri tällä hetkellä seuraan kiinnostuneena - ja jännittyneenä - aarteeni seikkailua interraililla. Tuo uskomattoman rohkea rakas lapseni on maailmalla toteuttamassa unelmiaan. Se tekee minut niin onnelliseksi! Ja rukouksin kannan häntä joka päivä, kuten montaa muutakin ihmistä. Minähän uskon vahvasti esirukouksen voimaan, se vie aikaa vain hetken ja sen vaikutus on suunnaton. Lapseni seikkaillessa maailmalla minä elän hidasta elämää ja itseäni kuunnellen kerään energiaa tulevaan syksyyn. Voi olla, että vietän tulevat viikot jossain määrin erakoituneena tai saatan olla hyvinkin sosiaalinen. Joka tapauksessa teen vain sen, mikä antaa voimaa ja mielenrauhaa. Päiviini ei myöskään kuulu aikataulut ja herätyskellon olemassaoloa en edes muista. Harvinaista - mutta niin tarpeellista minulle.

Syksyn myötä sitten laitan taas Supersarin viitan harteille ja kurvaan sopivalla vauhdilla arjen autobaanalle.

Kiireettömiä kesäpäiviä toivotellen Aurora