20200804_183613.jpg

Aurinko paistelee ja pian pääsee lähtemään virkistävälle kävelylenkille raikkaaseen maalaisilmaan. Oheisen kuvan autenttinen tunnelma ilman filttereitä kertonee tuon hetken hyvän fiilikseni. Olen siinä lapsuuteni maisemissa, aamukävelyn hetkistä nauttimassa ja kuulokkeissa toinen toistaan kiehtovampia juttuja aina hengellisistä saarnoista kiinnostaviin elämäkertoihin. Kävelyt ovat edelleen inspiroivia ja ne saavat ideariiheni jylläämään ja aivoni toimimaan. Kivaa on myös välillä olla ihan vaan omien ajatusten parissa, vain luonnon ääniä kuunnellen. Tällä viikolla on treeneissäni taukoviikko ja se tuli kyllä tarpeeseen. Olen ollut lomasta huolimatta jotenkin väsynyt.  Viime viikon treeneissä pääsin onneksi jälleen tekemisen ytimeen vaihdettuani uuden treeniohjelman itselleni, mutta muuten on ollut kaikki tekeminen yllättävän nahkeaa vääntämistä. Sisulla olen toki tehnyt kaiken, treenipainojakin lisäillyt, sillä urheilijaelämä vie useinkin epämukavuusrajoille - siinä on myös sen kiehtovuus. Kesädieetti onkin ollut yllättävän haastava ja vaikka kunto on mennyt eteenpäin kuin oppikirjoissa, itsellä on ollut projektin etenemisestä jotenkin epävarma olo - onneksi peili ja vaaka kertovat toista! Dieetillä arjen rutiinit auttavat jaksamaan ja vaikka lomalla on säännöllisyyttäkin, niin todella paljon on kaikkea erikoisohjelmaa ja nukkumaanmeno venyy ja syömisiä saa säätää ihan toden teolla kaikkien kesäretkien myötä. Tosin täytyy kyllä sanoa, että onpa ollut aivan huippu kesä rakkaiden kanssa💜! Heillä onneksi vielä kärsivällisyyttä riittää Auroran fitnesselämän kanssa ja kiristyvän pinnan...tosin taitavat jo odottaa kovasti 10 viikon päästä häämöttävää kisataukoani. Onneksi tästä kuvasta kuitenkin huokuu jo Auroralle tuttu energia ja se lupaa hyvää dieetin loppusuoralle. Kyllä sitä energiaa tarvitaankin, kun seuraavan kahden kuukauden aikana pitää saada sopimaan päivärutiineihinsa työt, treenit, hiitit, kävelyt, posetreenit, riittävästi lepoa ja kai sitä ruokapreppiäkin pitää tehdä jossain välissä - niin ja se arjen muu puuhastelu. Täytynee luottaa siihen, että arjen flow vie mukanaan ja hyvillä rutiineilla jaksaa painaa täysillä. Toisaalta olen itselleni armollinen ja myönnän väsymyksenkin hetket. Ja onpa rakas äitini tarjoutunut pesemään pyykkejäni ja auttamaan muutenkin, jos tarpeen on. Ihana äiti💖!

Luulenpa, että en ole ihan ainoa fitnesskisaaja, joka tuntee tällä hetkellä väsymystä. Moneen kertaan siirtyneet kisat, pitkittyneet dieetit ja jatkuva epävarmuus koronapeikon liikkeistä aiheuttavat ylimääräistä stressiä kisapreppiin. Odotan kyllä kovasti syksyn kisakavalkadia, sillä Ideaparkin ja Turun kilpailuihin pääsevät rakkaani ja ystäväni kannustamaan ilman, että joutuvat maksamaan hurjan hintaisia pääsylippuja. Mastersien kisa on 10.10.2020 Nordic Fitness Expossa Turussa messulavalla ja sitä pääsee seuraamaan 20 euron hintaisella messulipulla kalliimman kisalipun sijaan. Ammennan energiani siitä, että saan esiintyä yleisölle ja antaa heille kaiken fitness-säteilyni. Puhumattakaan eturivissä istuvasta tiukasta tuomaririvistöstä, jonka suupieliin saan toivon mukaan myös hymynkareen. Jokaisella poseeraustreenikerralla kuvittelen eteeni yleisön odottavat kasvot ja se sytyttää minut! Kun astelen yleisen sarjan kisassa lavalle, nautin ja hehkun ihana täysillä, koska seuraavaa kertaa ei tiedä ja olen kulkenut pitkän tien alun herkästä fitnessunelmasta tuohon hetkeen. Upeat 5 vuotta ne ovat olleet💪😎!

Olen kuunnellut nyt Kirsti Paakkasen elämäkertaa ja sen myötä palannut lukioaikaisiin unelmiini bisneselämästä ja mallinurasta. Minusta ei tullut bisnesnaista eikä mallin urakaan realisoitunut (oisko vielä mahdollista😂?) ja nuo maailmat kiehtovat minua edelleen. Paakkasen taito rakentaa mielikuvia ja sitä kautta saada ihmiset uskomaan asiaansa ja toimimaan halutulla tavalla on ilmiömäinen. Mielikuvien luomisesta sain oivalluksen tämän hetkiseen orastavaan väsymykseeni. Minun pitää muuttaa ajatusteni suuntaa ja ajatella olevani energinen ja pirteä ja aikanaan lavalle astuessani antaa yleisölle se kuva, että olen kaikin puolin paras. Ihmisen mieli on ailahtelevainen ja dieetin sekä somen kisakumppanien kuvien myötä omakuva hämärtyy aikalailla. Tuntuu, että kaikki muut ovat nyt jo niin rapsakoita, että rasvaprosentin saa kisoihin mennessä laskea yhden käden sormilla. Tosin rasvaprosentti ei onneksi ole se, mikä ratkaisee, vaan kokonaisuus. Tässä kohtaa siis pitää Auroran hallita mielensä, lopettaa vertailu ja sitkeästi tehdä parhaansa hyvään lopputulokseen luottaen. Kyllä, Auroraa saa kannustaa ja tsempata, nyt sitä tarvitaan. Puurran itsekseni salilla ja hiljaiset äänet päässäni ovat monesti ainoa kannustajani. Tuntuipa hyvältä, kun eräs salikamuni taannoin kannusti minua ihan ääneen; hyvä Sari! 

Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta rakastan tätä lajia ja syksyn kisojen jälkeisen pienen hengähdystauon jälkeen kisaprojektit ilman muuta jatkuvat. Mielessäni on tällä hetkellä hienoinen levottomuus, jotain uutta on ehkä tulossa. Työkuviot ovat pysyneet kutakuinkin samana vuodesta 2003, asuinpaikka samoin ja viihdyn kyllä kummallakin taholla. Tänä kesänä on vain noussut pintaan halu muutokseen. Jos ottaisi töistä hetkeksi täyden irtioton ja tekisi jotain ihan muuta, se voisi tuoda opettajan työhöni jatkossa ihan uutta annettavaa. Tai ehkä muutto hetkeksi täysin toiseen kaupunkiin? Olen aina halunnut asua ihan Helsingin ydinkeskustassa ja työtehtäväni olisi unelmissani siellä ihan toinen, kuin opettajan työ. Kenties tapahtumien organisointia tai työ muodin parissa tai ehkä bisnessmaailmassa? Monen mielestä on hulluutta haluta Helsingin keskustaan asumaan ja voi olla, että ahdistuisinkin siellä ja kaipuu takaisin Tampereelle olisi kova. Todennäköisesti kuitenkin jatkan tyytyväisenä entisissä onnellisissa kuvioissani ja miksipä sitä hyvää muuttamaan. Mutta lienee tervettä miettiä myös muita teitä elämässään, eikä jumiutua automaattisesti tuttuihin kuvioihin. Toki muutoksiin vaikuttavat olennaisesti rakkaitteni toiveet ja heidän tarpeensa. Vaan saahan sitä Aurora haaveilla! Joskus on sitä paitsi hyvä sanoa haaveitaan myös ääneen - tai jakaa teidän yli tuhannen lukijani kanssa 4-vuotiaassa blogissani. Olisipa kiintoisaa tietää, mistä te unelmoitte? Mistä haavekuvasta te saatte voimaa arjen ryöpytyksessä? Kommenttikenttään voi kirjoitella ajatuksiaan ja jos haluaa pitää tekstin vain meidän keskisenä, laita siitä maininta, niin jätän kommentin julkaisematta.

Ensi viikolla siis töiden pariin ja kun ensi kerran naputtelen teille kuulumisiani, onkin jo syksyn tunnelmaa. Rukoilen koko sydämestäni armoa Suomelle ja koronatonta aikaa meille kaikille! Kunpa saisimme elellä ihan tavallista elämää, ilman jatkuvaa tartunnan pelkoa. Sitten, kun elämä on taas uomissaan, toivoisin tästä ajasta jäävän mielen se suuri viisaus tarttua hetkeen ja nauttia läheisten seurasta tässä ja nyt. Kuten tiedättekin, minua kantaa usko Jeesukseen ja luottamus Hänen johdatukseensa. Siinä voimassa on turvallista ottaa syksy vastaan. Vaan sitä ennen ehtii vielä nauttia kesän valosta. Ja tämä leipomisaddikti Aurora on aikonut järjestää vielä keittiönsäkin uusiksi viikonlopun aikana. On nimittäin saanut tuo leivontaohjelmien katsominen, tarvikkeiden hankkiminen ja jatkuva leivontatarve ihan uudet mittasuhteet tällä dieetillä. Onhan se ihan ok, että miettii pursotuksia tehdessään, mitä Paul Hollywood (Great british bake-off tuomarilegenda) sanoisi...ja pakottaa sitten lukiolaismurunsa tuomaristoksi? Ja onpa siltä kotituomarilta herunut joskus kädenpuristuskin onnistumisen merkkinä😁. Ehkäpä tältä saralta löytyykin se uusi ura? Kiitos lukijani, että saan kirjoittaa teille - nyt on jo ihan huippufiilis💕 

Loppukesän unelmaterkuin, Aurora