Uskokaa tai älkää, olen oppinut ottamaan rennosti ja lepäämään! Ja sen lisäksi saan aikani riittämään yllättävän moneen asiaan ja olen saanut myös työhöni aivan uuden buustin ja suunnitelmallisuuden. Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät, että tämä ei ole elämässäni ollut itsestäänselvyys ja olen paininut alituisen kiireen ja stressin kanssa riittävän useasti. Mikäs sen Auroran nyt sitten näin on uusille raiteille saanut? Ja kuinkas stressipeikostakin on - ainakin tällä hetkellä - vain karvainen hännäntupsu näkyvissä? Ihan kokonaan se ei muille maille ole muuttanut, mutta eipä ole tarviskaan. Syy tähän uuteen otteeseen on mikäpäs muu kuin koronakaranteeni. Kävi nimittäin niin harvinaisesti, että minä superterve fitnessduracell onnistuin itseeni tuossa vuoden vaihteessa kyseisen virusjulkkiksen saamaan. Onneksi aikas lievänä, mutta sen johdosta tuli 10 pv karanteeni ja treenitaukoa 3 viikkoa. Olin jo tuota karanteenia ennen elellyt harvinaisen kotikeskeistä elämää ja siihen päälle vielä lisää ihan täyttä kotielämää, niin onhan se minunlaiselleni ikiliikkujalle aika erikoinen tilanne.

Niin sitten heräsin aamu toisensa jälkeen uuteen kiireettömään päivään ilman mitään suorittamisen pakkoa ja menemisten ja tulemisten ja tekemisten loputonta listaa. Oli se metka fiilis. Ja mitä se herättikään minussa; aivan uuden luovuuden ja ideoinnin tason. Vietin yhtäkkiä tietokoneella tuntikausia suunnitellen opetustani ja laittaen tulevan arkeni aikatauluja järjestykseen. Lepäsin myös aina kun siltä tuntui ja ihan vain olin paikallani. Tuon karanteenin jälkeen alkoikin sitten täysi hulina, mutta sinnekin tajusin nyt jättää eri tavoin lepohetkiä ja jopa kieltäytyä joistakin asioista. Siis wau! Eikä se ollutkaan keneltäkään pois, vaan jaksoin paljon paremmin töissäkin, Ja on sanomattakin selvää, että kaikki ennalta tehty valmistelu kantaa nyt hedelmää. En tosin tiedä, kuinka paljon oppilaani arvostivat sitä, että lätkäisin heille heti vuoden alkajaisiksi koko kevään suunnitelman asenteella "eikös näytäkin kivan tehokkaalta ja monipuoliselta teidän kevät!".

Tehokkuudessani toki muistan sen, että oikeasti tämän päivän nuoret ovat aika kovilla ja koronan ja levottoman maailmantilanteen aiheuttama jatkuva epävarmuus ei herkälle mielelle hyvää tee. Muistetaan siis me aikuiset pitää silmät ja korvat auki lähinuoriemme suhteen ja kysellä välillä, mitä kuuluu. Tai vaan viedä heidät hetkeksi irti arjesta ja suorittamisesta. Sillä suorituksia ja vaatimuksia tuntuu tuo nuortenkin maailma olevan pullollaan. Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen päivän kerrallaan voimme pelastaa pienillä hyvän mielen teoilla.

Karanteenin aikana pohdin paljon myös kisaprojektiani ja usko kisakunnon saavuttamiseen alkoi rapista. Olin juuri herkutellut antaumuksella monta päivää joulun aikaan ja kaikki tietävät, kuinka vaikeaa on vain olla kotona ja syödä silti säntillisesti. Toki sen tein, koska olen niin päättänyt, mutta mieli ei ollut kyllä yhtään kisaorientoitunut ja lähinnä ahdisti. Kaikki kuitenkin muuttui, kun valmentajani palautti mieleeni valttikorttini ja tsemppasi minua ihan urakalla. Kun vielä pääsin takaisin kunnolla treenien ja tanssin pariin, niin eipäs ollut enää hätäpäivää. Oli kuitenkin tärkeää tutkailla fiiliksiään, koska tätä lajia ei voi tehdä väkisin. Se vaatii paljon työtä niin monella elämän osa-alueella, että hampaat irvessä siinä ei ole mitään mieltä. Tällä hetkellä olen viettämässä viikon täyttä treenitaukoa ja olo on hyvin rentoutunut. Mieli ja kroppa ovat valmiita 7 viikon loppukiriin ennen Fitness Classicia. Minulla on tällä hetkellä 8 treeniä viikossa; 4 salia, 3 balettia ja 1 jazztanssitunti. Pari kävelylenkkiä siihen päälle. Tällä viikolla tippuivat kalorit "hurjiin" 1300 kcal lukemiin ja taas sitä ihmettelee, että millä energialla sitä oikein painaa menemään. Hiilihydraatit tiputettiin pienemmäksi jo aikoja sitten ja aamupuuro & leivät jäivät jo marraskuun alussa. Voisi kuvitella, että kropassa olisi tapahtunut näillä seteillä enemmänkin muutosta, mutta hitaasti tuntuu tuo paino tällä dieetillä tippuvan. Toki tärkein mittari on se, miltä näyttää ja kunto on kyllä kiristynyt suunnitelmien mukaan.

Minulta monesti kysytään, mitä ihmettä syön noin pienillä kaloreilla. No minustahan on tullut taitava kalorienvenyttäjä monen dieetin myötä ja onneksi osaan itse laskea päivän ruokavalioni sisällön, kunhan makromäärät on tiedossa. Niin ne safkat; aamiaiseksi valkuais-paprika-sipulimunakas, rahkaa, marjoja ja kahvia. Välipalaksi päivän mittaan soijajugurttia, kananmuna tai valkuaisia. Lounaaksi sosekeitto, jossa kanaa, porkkanaa, sipulia, inkivääriä ja mausteita (mm.chiliä) ja päivälliseksi salaatti, jossa jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, kanaa (sipulia, paprikaa) ja oliiviöljyä. Joskus lisäksi hieman 3% fetajuustoa. Välipalaksi ja iltapalaksi rahkaa, marjoja, omena ja pähkinöitä sekä lusikallinen maapähkinävoita. Rahkaan laitan hieman proteiinijauhetta, jos päivän proteiinit ovat jäämässä vajaaksi. Hiilihydraatit tulevat siis pääasiassa marjoista ja kasviksista, rasvat pääasiassa pehmeistä rasvanlähteistä. Kummatkin ovat tällä hetkellä aika alhaisissa lukemissa, mutta tämä on tilapäistä ja dieetin loputtua sekä hiilareita että rasvoja tarvitsee elimistö vähintään tuplamäärän. Mutta nyt siis muutama viikko näin. Voisi kuvitella, että sitä on jo tottunut leivättömään elämään...no ei todellakaan! Kuola valuu, kun kuljen paistopisteiden ohi ja kun kerran viikossa huollan oman Aurora-ruisjuureni ja paistan herkullisia ruisleipiä. Että voinette arvata, mitä herkkuihini kuuluu dieetin päätyttyä! On myös välillä aika rasittavaa tuo eväiden jatkuva roudaaminen joka paikkaan. Mutta oma on valinta, siis en valita : ).

Nyt on kuitenkin pään sisällä ihan eri tavoin voittajafiilis, kuin ennen edellisiä kisoja. Jos finaalipaikka ei irtoa, niin se ei ole ainakaan työmäärästä kiinni. Siksi olen tyytyväinen joka tapauksessa, koska olen tehnyt parhaani - ja nautin tällä hetkellä kaikesta tästä tosi paljon! Treenaan poseerauksia päivittäin ja taustalla soi Elastisen Hallussa-biisi. Se on vaan niin mun voimabiisi ja muistan vielä ajan, kun kaiholla katselin videolla esiintyvää armyasuista naista (joka muuten on Janni Hussi) ja mietin, että kunpa joskus voisi itsekin näyttää tuollaiselta fitiltä ja treenata noin. No nythän se on tapahtunut, työtä se vaati ja vaatii edelleen. Tai työ ei ole oikea sana, koska tätä tekee niin mielellään ja se fiilis mielessä ja kehossa treenin jälkeen on ihan parasta. Ja sen vastapainoksi on mahtavaa vaan levätäkin välillä ja ottaa irtiotto salilta ja tanssitreeneistäkin. Nuo tanssitunnit ovat muuten myös ihan huippuja ja antavat ihan erilaisen buustin salille. Tanssi on kyllä hieno liikuntamuoto, suosittelen sitä lämpimästi kaikille! Tanssikamujeni kanssa toteamme usein, että tässä me olemme pitkän iän salaisuuden lähteillä. 

Kaiken tämän fitnesshumun ja arkisen aherruksen keskellä pysähdyn usein muistamaan monia ahdingossa olevia ihmisiä lähellä ja kaukana. Tiedätte, kuinka tärkeää minulle on Jeesus ja usko Häneen. Näinä aikoina moni ristii kätensä ja saa siitä lohtua ja turvaa, vaikka ei haluakaan tuota korkeampaa voimaa Jumalaksi nimetäkään. Kyllä meitä kuullaan ja autetaan, siitä voit olla varma! Aina apu ei tule siinä muodossa ja niin nopeasti, kuin haluaisimme. Se tulee joskus pieninä arjen hetkien helpotuksena ja kokonaiskuvan näemme vasta paljon myöhemmin. Saan kantaa esirukouksissani monia ja olen nähnyt tapahtuvat suuriakin ihmeitä. Vaan pieni suuri ihme on tämä hetki, ei mietitä ja murehdita siis liikaa tulevia. Kyllä se Jumala meitä huomennakin auttaa ja kantaa. Nyt keskityn siis hetkeen ja arkisempiin asioihin, siis nälästä kurnivaan masuuni. Vaiennan sen herkullisella iltapalalla ja suuntaan ajatukset kohti viikonlopun suloisia hetkiä rakkaitteni kanssa.

Rauhaa ja siunausta kevääseen toivottelee Aurora