Nyt voi Aurora sanoa olevansa tyytyväinen työnsä tuloksiin. Viime vuoden kisapaino on saavutettu ja vointi on loistava. Poseerauksetkin olen saanut vihdoin paremmaksi, vaikka itku meinasi välillä tulla niidenkin kanssa. Kun oivalsin rentouden merkityksen, niin johan alkoi homma toimia. Tavoite oli saada paino alemmaksi, kuin viime vuonna ja lisää lihaksia ja kireämmäksi koko paketti. Vielä on kolme viikkoa aikaa ja sinä aikana tapahtuu todella paljon. Se, kuinka rapsakka sitä Kultsalla on, riippuu viimeisen viikon viimeistelyistä. Jos onnistun ylirasittamaan itseni, ihanainen neste kerääntyy ihan väärään paikkaan ja tulos ei ole todellakaan ideaali. Valmentajani Riitta Koukkari tähdensikin minulle, että nämä viikot on oikeasti otettava mahdollisimman rennosti. Tekee treenit ja ihan pakolliset työt, mutta villakoirat saavat jäädä tekemään nurkkiin pentuja ja kevätauringon herjauksille likaisista ikkunoista kannattaa vain nauraa makeasti. Vaikka on energinen olo, keho tarvitsee tässä kohtaa oikeaa lepoa - muuten kroppa ei ehkä otakaan seuraavaa dieettiä vastaan. Siispä tein tänään viisaan päätöksen ja olen kotosalla ihan koko päivän, illan tuomasmessua lukuunottamatta. Pyrin olemaan paikoillani, lukien ja kirjoittaen, vain chillaillen. Kauhean haastavaa😉.

Olen tämän dieetin aikana yrittänyt tehdä työtä myös mielen maailmassa. Kuten aiemmin on tullut esille, tämä on minulle myös hengellinen matka ja yhteys Yläkertaan on valoni ja voimani. Kun ajatukset harhautuvat liikaa vaakalukemiin ja kalorilaskelmiin, yritän palauttaa mieleni siihen, mikä on olennaista. Tietysti tässä kohtaa kisamatkaani on tärkeää keskittyä tekemiseensä, koska tässä on kuitenkin oma terveys vaakalaudalla ja sillä, miten asiat nyt tekee, on iso merkitys. Minulle on sanottu, että pian saat taas syödä ja elää vapaasti. Täytyy todeta, että on toki kiva päästä jakamaan herkutteluhetkiä rakkaiden kanssa, mutta muuten jatkan kyllä ihan entiseen malliin. Syön terveellisesti ja riittävästi ja treenaan tavoitteellisesti, silloin jaksan paljon kaikkea muutakin. Mutta ensin siis - toivon mukaan - saan monta visiittiä 21.4. Kulttuuritalon lavalle. Sarjassani Body fitness masters-45 on 24 kovaa kilpailijaa, joista valitaan ensin 15 jatkoon ja finaaliin heistä vielä 6. Tänä vuonna finaalikuusikko pääsee kisaamaan illemmalla myös yleisessä sarjassa. Auroran pitää siis loistaa ensi hetkestä lähtien😎. Viime vuonna jalat löivät lavalla loukkua siihen malliin, että ajattelin kolinatärinän kantautuvan takariville asti. Tänä vuonna on vähemmän pehmusteitakin, joten olisi syytä kroppaseni olla ihan rennosti vaan tuomarien edessä💪😉. Sepä onnistuu sillä, että treenaan vielä jäätävät määrät poseerauksia ihmisten edessä. Näyttää oudolta, mutta ihan sama. Jos en pysty kuntoani esittelemään parhaalla mahdollisella tavalla, niin jää kyllä sijoitukset haaveeksi. Joten rakkaat työkaverini ja salikaverini, voitte pyytää minua tekemään poseeraukset koska vaan ja missä vaan, niin ne teen😂. Eipä sitten enää jänskätä tositilanteessa. Missähän kaikkialla joudunkaan tulevina viikkoina posettamaan...

Kun elelee tässä dieettifitnesskuplassa, niin on ensiarvoisen tärkeää, että saa jakaa fiiliksiään jonkun kanssa, joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella. Haluankin esittää erityiskiitoksen rakkaalle äidilleni, joka on antanut minulle aina korvaamattoman tukensa ja kuuntelevan korvansa. Olet minulle niin äärettömän rakas ja tärkeä💖. Ja rakkain olet sinä, teinimuruni - kiitos, että jaksat äidin jatkuvaa kalorileikkiä💕. Toivottavasti pystyn olemaan samalla tavoin myös itse tukena, paitsi äidilleni, myös muille läheisilleni. Rakas teinimuruni, broidiseni ja oma kultani sekä muu korvaamaton tukijoukkoni; kolmen viikon päästä kaivetaan pakastimesta vaahterasiirappijätskiä ja teinimurun tekemään herkkukakkua, nautitaan tuoreesta leivästä ja briestä ja tortilloista...ja jättimäisistä kaurapuuroannoksista💕. Yhdessä. Oranssi dieettivihko laatikossaan ensi vuotta odottaen...

Lepopäivän terveisin, Aurora