Kiitollisuus on voimavara ja taito, joka antaa meille onnen tunteen tässä hetkessä ja luo uskoa tulevaan. Kun huomaa pienten tai suurten haaveidensa toteutuneen, uskaltaa unelmoida lisää. Tämä blogi on yksi kiitollisuuden aiheistani, sillä tänään 6.8.2017 tulee kuluneeksi vuosi ensimmäisestä tekstistäni. Jännityksellä seurasin, kuinka moni käy Auroran juttuja kurkkimassa. Aika moni käy, koska edellisen päivitykseni jälkeen sivullani on ollut 752 näyttöä. Olen nauttinut niin paljon blogini pitämisestä ja kokemusteni jakamisesta. Tuhannet kiitokset teille kaikille lukijoilleni💜! Jatketaan yhdessä matkaa kohti uusia unelmia ja seikkailuja!

Kuten vuosi sitten, arkeni koulumaailmassa häämöttää muutaman päivän päässä ja taas saa miettiä aikatauluja oikein urakalla. Opetustunteja ja muita työtehtäviä on paljon ja olen mukana Tampereen Tuomasmessun vastuuryhmässäkin. Saapi nähdä, onko se Aurora oppinut mitään vuoden aikana vai törmätäänkö taas kuukauden päästä stressipeikkoon. Näin jo sen takkutukan pilkottavan kalenterin sivuilla. Loman jälkeisen energian täyttämänä olen päättänyt nitistää sen keskittymällä asiaan kerrallaan ja ottamalla päivään rauhallisia pysähtymisen hetkiä. Keskityn syvähengitykseen, nollaan aivot ja annan kehon levätä. Olipas se helppoa kirjoittaa...mutta näen jo Auroran puuskuttamassa luokassaan välitunnin aikana ja aivojen autobaanalla ajatusten ruuhkan. Jep, tosi seesteistä!

Olen myös päättänyt puntaroida elämäni kivoja asioita. Aurora on nimittäin sellainen nautintoahmatti, että täyttää aikansa kivoilla asioilla ähkyyn asti. Pitäisi oppia sanomaan ei, itselleen nimittäin ja jättää aikaa olla yksin ilman ulkopuolisia virikkeitä. Tänä kesänä tosin olen ensimmäistä kertaa vuosiin todennut minulla olevan vapaata aikaa. Onhan varasto toki edelleen siivoamatta ja monta muutakin juttua, mutta mitä sitten? Jonain päivänä nekin hoitelen, ei stressiä. Ilmankos olenkin niin levännyt tämän lomani jälkeen. Ehkä sittenkin Aurora on jotain oppinut😎.

Tämän viikon olen valmistanut rakasta kroppaani tuleviin koitoksiin, nimittäin uuteen treeniohjelmaan. Tiedossa on enemmän painoja, vähemmän toistoja, supersarjoja ja riittävästi uutta ärsykettä lihaksille. Treenit ovat edelleen viisi kertaa viikossa ja lisäksi aerobinen treeni ja pari aamuaerobista ihan huvikseen vaan. Aamulenkit ovat nimittäin erittäin tarpeellisia päälleni ja kropallenikin. Onneksi saan vastaavasti syödäkin riittävästi, 2700 kcal😉. Hieman paino voisi olla alempi, joten katsotaan miten safkamäärät tässä fiksailen. Tässä lajissa pitää uskaltaa syödä riittävästi kisakauden ulkopuolella, terveellisesti tietty. Ei muuten tule muskelit muhkeammiksi ja kroppa palaudu ennen seuraavaa kisakautta. Herkkupossuaurora etsii toki jatkuvasti keinoja herkutella terveellisesti. Masa harina-maissitortillat ovat kelpo vaihtoehto vehnäisille vastaaville ja riisi-&kaurajauhon olen todennut sopivan moneen juttuun, samoin tef-täysjyväjauhon. Ikiherkkusuosikkini on kauraomppupiirakka, johon ei ripaustakaan sokeria tarvita. Jos haluaa lisäherkkua, niin voi ottaa Alpron valmista vaniljakastiketta. Siinä hieman on sokeria ja rasvaa, mutta eipä sitä tarvitsekaan puolta purkkia laittaa. Vaan tärkeintä lienee kaikkien näiden perusjuttujen ohella rennohko ote syömiseen. On paljon pahempaa stressata joka suupalaa ja vaakalukemia, kuin ottaa kerran viikossa vähän vapaampi safkapäivä. Ja se ei siis tarkoita herkkukaappien ja lähigrillien tyhjentämistä. Se oli helppo kirjoittaa, mutta tosiasiassa Auroran päässä käy nytkin vimmattu päätösten vilinä. Pitäisi päättää, käydäkö kerrankin siipisetin kimppuun teinimurun kamuna vai kiepauttaa kiva fitness-salaatti lautaselle? Vai olisinko hurja ja antaisin teinimurun tällä kertaa päättää😎? 

Siivekkäin terveisin, Aurora