Kuinka oppisin olemaan läsnä tässä ja nyt? Ei niin, että Aurora on kyllä fyysisesti paikalla, mutta ajatuskuplien määrä pääni yläpuolella on ääretön - vaikka samanaikaisesti minulle jaettaisiin elämän tärkeitä asioita ja uskotaan minun kuuntelevan. Niin uskon minäkin, kunnes huomaan mieleni harhautuneen seuraaviin askareisiini. Huomioni kiinnittyy kenties kissankarvoihin pöytäliinassa, vinossa oleviin jääkaappimagneetteihin, murusiin lattialla-siis ihan tosi tärkeisiin juttuihin. No ei tosiaan! Ja kappas, toista kuunnellessani puhelin oli unohtunut äänelliselle ja wappiryhmän iloinen kilahdus saa minut välittömästi tarttumaan puhelimeen; ehkä se on "tärkeä" työasia klo 20 illalla? Niin ja samalla toki tsekkaan instan ja hupsista, facen messengerpallukkakin on ilmestynyt ruutuun. Ai niin ja olinkos muistanut lisätä ysien suunnitelmaan ne epäsäännölliset verbit, laitankin ne nyt samalla - niin näppärästi saan uudella puhelimella yhdellä napautuksella Wordin auki ja onlinen työmaailmaan. Jipii - nythän voi korjata oppilaiden tuotoksia vaikka keskellä yötä! Niin hetkinen - mitäs se minun lukiolaismuruni juuri äsken minulle sanoi? Kuuntelinko? Ymmärsinkö? Eikö hän olisi ansainnut tämän pienen hetken elämästäni vain itselleen? Ihan itkettää, kun ajattelen, kuinka usein näin käy! Ei saisi käydä. Teinpä siis uudenvuoden lupauksen, että kännykkä menee äänettömälle ja parkkiin tiettyinä hetkinä ja kellonaikoina. Eihän ihminen voi olla koko ajan tavoitettavissa, töissä, jatkuvassa suorittamisen tilassa. Ei voi eikä saa. Ja silti meiltä sitä vaaditaan. Mitäpä jos me pienin askelin ihan itse irrottaisimme itsemme kiireen kahleista. On ihan luvallista sanoa, että nyt en ole läsnä seuraavaan puoleen tuntiin. Juoda kupillinen hyvää kahvia ja ajatella koko maailman olevan vain siinä. Hengittää muutaman kerran syvään ja tiedostaa vaikkapa kahvin suloiset makuvivahteet. Aivan, Aurora on ihan kahvimyllynsä lumoissa. Hehkutan vierailleni Keniakahvin hienostunuttta mustaherukan nyanssia ja silmät innosta kiiluen odotan heidänkin sen huomaavan😀. Kuulemma maistuu hyvältä. Ja jos vielä keittelisin pannukahvit vastajauhetusta, niin olisi lukiolaismurunikin toiveet täytetty. Me ollaan HIEMAN nautiskelijoita...pienet jutut ovat iso onnen lähde💖.

Kyllä tässä pienellä saa pian tullakin toimeen, sillä pääsiäisen kisaviikonloppu lähenee. Päätin osallistua myös sunnuntain yleisen sarjan kisaan ja se vaatii rahallisesti ja henkisesti pieni lisäpanostusta. Se tuo kuitenkin myös kivan lisätsempin kisahypetykseen. Sain ennen joulua jo nyhdettyä kropastani 4 kiloa pois, kelpo dieetin aloitus siis. Joulun herkkulandia toi mukanaan pari kiloa ja pieni tankkaus on luvassa viikon päästä laivareissun merkeissä, mutta sitten karsitaan kalorikamut rankalla kädellä. Aerobiset lisäsin nyt jo ohjelmaan. Tosin tänä talvena ne ovat iltalenkkejä, koska aamut on edelleen omistettu treenaamiselle. Hyvä fiilis ja rauhallinen, hieman on jo innostusperhosia Auroran masussa. Kiva talvi tulossa kaikin puolin💕.

Vielä lopuksi hyvä ja herkullinen reseptini, jolla olen vaimentanut monta herkkuhampaan kolotushetkeä. Piiraassa ei ole lisättyä sokeria, eikä rasvoja. Jos haluaa pientä makeampaa lisuketta, voi lisätä vaikka kauravaniljakastiketta. Toimii hyvin jo ennen paistoa hedelmien alle laitettuna. Alpron vaniljakastike on minun suosikkini, jos herkutella haluan😎. Joskus lisään myös kaloritonta vaahterasiirappikastiketta. Eihän se terveellistä ole lisäaineineen, mutta niin namia😁.

💜Sekoita kulhossa purkillinen maitorahkaa, kananmuna, 1tl leivinjauhetta ja 3dl kaurahiutaleita

💜Taputtele pohja piirasvuokaan ja lisää omenat tai vaikkapa luumut, kuten kuvassa sekä mausteet (kaneli, inkivääri)

💖Paista uunin keskitasolla;  200° ja 25 minuuttia

💖Herkuttele hyvällä mielellä hetkestä nauttien!

Lämmöllä, Aurora