Täytän ensi viikolla 51 vuotta ja takanani on yksi elämäni hienoimmista vuosista. Alkuvuoden kruunasivat Supersankariteemaiset 50v-syntymäpäiväni ja tammikuussa ilmestynyt Askel-lehden monisivuinen artikkeli minusta, jossa hienosti tuotiin esille elämäni tärkeitä arvoja ja kirjoitettiin artikkelissa myös fitnessurheilusta ja liikunnan merkityksestä elämässä. Vuosi jatkui fitnesskisoilla keväällä sekä syksyllä ja aikamoisen kisaputken kruunasivat marraskuiset MM-kisat Espanjassa Santa Susannassa. Kisa oli minulle kahdestoista ja pitkälle on tosiaan tultu kevään 2017 ensimmäisistä fitnesskilpailuista. Matka oli kaikin puolin niin täydellinen, että saan siitä voimia vielä pitkään. Aloitin jokaisen aamuni kävelyllä meren rannalla ja joka aamu meri näytti minulle erilaiset kasvonsa. Se oli niin kiehtovaa ja mieltä rauhoittavaa, minun sieluni rauhan maisema todellakin. Huonetoverinikin oli mitä parhain; Elin Liewendahl Ahvenanmaalta ja meillä oli ratkiriemukkaita hetkiä runsaasti tuon viikon aikana. Kaikki oli niin leppoisaa ja sujuvaa yhteiselossamme ja se ei ole itsestäänselvyys viimeisinä kisadieetin päivinä, kun kisajännitys kasvaa ja pitkä dieetti alkaa tuntua. Ja hotellimme oli aivan huikea sekä koko Suomen maajoukkue huoltajineen superkivaa porukkaa. Kaikki järjestelyt toimivat hienosti ja voin todellakin todeta matkani olleen täysi 10. Myös sijoitus (jaettu 11.sija) oli todella hyvä, sen verran kovakuntoisia olivat kisakumppanit sarjassani. Espanjan matkan kruunasi parin päivän visiitti Barcelonaan. Lumoava kaupunki, hieno tunnelma ja mukavat espanjalaiset. Matkalla sain myös useaan otteeseen vain ottaa rennosti, se on harvinaista herkkua muuten niin kiireisen arkeni keskellä. Akut ladattuina selvisinkin sitten hyvin loppuvuoden työurakoista ja vapaa-ajan vastuista Tampereen Tuomasmessussa. Treenienkin suhteen riitti energiaa ja intoa niin, että pidin kisojen jälkeisen treenitauon vasta joulun jälkeen. Siihen asti sali ja tankoilu täyttivät viikkoni. Olen tästä kaikesta suuresti kiitollinen Taivaan Iskälle.

Tärkeitä asioita on myös tapahtunut rakkaimpieni elämässä ja olen ylpeydellä seurannut lapseni kasvua aikuiseksi. Hänen viisautensa vetää minut usein sanattomaksi ja on saanut minut miettimään monia asioita aivan uudesta näkökulmasta. Lapsi opettaa vanhempiaan, niin se on. Aarteeni on valmistunut jo ammattiinkin, perustanut yrityksen (meripapunen.com) ja on nykyään myös Vihreissä todella aktiivinen. Olen hänen myötään päässyt mukaan Pekka Haaviston kampanjatunnelmiin ja sitä on ollut kiintoisa seurata. Olin itse 1990-luvulla mukana Liberaalisessa Kansanpuolueessa erilaisissa tehtävissä ja Eurovaaleissa ja kunnallisvaaleissakin olin ehdokkaana. Siihen vuosikymmeneen liittyi monta kiintoisaa kokemusta, mutta politiikkaa en niiden vuosien jälkeen ole enää akiivisesti seurannut. Tästä taustastani ei perheeni nuorella poliitikon alulla juuri ollut  tietoa, kun hän itse aktivoitui politiikkaan. On siis todella hienoa, että nyt on yllättäen uuden sukupolven vuoro! Jännittäviä hetkiä on tiedossa monella saralla lapseni elämässä ja onhan tämä presidenttikisakin jännittävä. Minusta on tärkeää, että Suomen presidentti ymmärtää aidosti ja arvostaa Suomen kansan monimuotoisuutta ja tekee työtä yhdenvertaisemman maamme rakentamiseksi. Me tarvitsemme meitä yhdistävän keulakuvan, joka luo ympärilleen lämpöä ja inhimillisyyttä. Itse yritän työssäni kohdella oppilaita tasapuolisesti ja muistaa ennemminkin kehua kuin moittia. Niin helposti huomio kiinnittyy kovaa ääntä pitäviin tai aktiivisesti osallistuviin, hiljaiset puurtajat jäävät aivan liian vähälle huomiolle. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi taustastaan ja teoistaan huolimatta. Tämä on helppo todeta, mutta kaikkihan me olemme jossain määrin ennakkoluulojemme vankeja. Tärkeää on kuitenkin sydämen halu katsoa asioita eri näkökulmasta. Olen kasvanut hyvin erilaisessa maailmassa, kuin lapseni ja hän kyllä usein hämmästelee hieman pölyttyneitä ajatuksiani. Minä taasen saatan ihmetellä nuoren idealismia ja siitäpä kehkeytyykin hyvä keskustelu, jossa syntyy parhaimmillaan jotain uutta ja tuoretta. Ja näin me pienin askelin muutamme maailmaa.

Mitä tulee minun kisasuunnitelmiini, niin pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt viettää kisataukoa tämän vuoden ja palaan kisalavoille keväällä 2025. Nyt on aika hyvin palvelleen kroppani levätä ja palautua kunnolla pitkän kisaputken jälkeen. En toki lepää laakereillani, vaan treenaan entistä kovemmin neljä kertaa viikossa salilla. Nyt on se aika, kun tehdään lihasta ja saa latoa kunnolla rautaa kehiin. Salin lisäksi jatkan kerran viikossa baletissa ja sokerina pohjalla olen kaksi kertaa viikossa tankotanssin valmennusryhmässä Studio Movella. Tankotanssia olen harrastanut viime kesästä lähtien ja se on kyllä vienyt minut kiehtovassa haastavuudessa mukanaan. Täytyy myöntää, että hieman on ajatuksissani - ja valmentajieni Sini-Susannan ja Henriikan kanssa puheidenkin tasolla - kilpaileminen myös tässä lajissa. Saapa nähdä mihin tämä rakas kehoni taipuu. Uskallusta uuteen tankotanssi minulta vaatii ja siitähän minä pidän - ja tavoitteellisesta treenaamisesta. Ja elämästä. Juuri näin kun se nyt on.

Tsemppiterkkuja talveen toivottaen Aurora