Joulupäivä on kääntynyt iltaan ja Auroran sydän on tyytyväinen ja kiitollinen. Takana on työntäyteisiä viikkoja ja tarkkaan aikataulutettuja päiviä. Kaloreita on laskettu ahkerasti ja koepinkkojen altakin on selvitty kuin ihmeen kaupalla. Jossain kohtaa ehdin joulunkin valmistelemaan rakkailleni ja joulun parhaan lahjan sain, kun rakas teinimuruni parantui kovasta flunssastaan parahiksi jouluksi. Ja kaiken lisäksi sain jouluaaton koittaessa hemmotella itseäni...KAIKILLA mahdollisilla herkuilla. Ah autuutta! Kaikki ne herkut, jotka viime viikot ovat huutaneet nimeäni, muhivat nyt onnellisesti masussani. Epäilen, että kaamosaika sai niiden äänen vielä voimistumaan entisestään. Sen verran paljon niitä teki koko kuluneen viikon mieli. Joku sanoo, että ei makeat maita, jos niitä on pitkään syömättä. Höpöhöpö, ei kyllä päde meihin herkkupossuihin. Oih, miten hyvää onkaan mangojuustokakku tai täytepikkuleipät. No, nyt ne saisivat taas vaieta, koska tapaninpäivä tuo tutun turvallisen dieettiruuan tullessaan. Mutta hei, herkuthan hiljenevät, jos ne laittaa pakastimeen odottamaan vappua. Eikö? 

Vähän kyllä jännittää tämän ihanan mässäilyn vaikutukset. Onneksi pohjalla on mukavat vaakalukemat, joten ihan vähän voi takapakkiakin tulla.Tärkeintä lienee se, että pystyy huomenna palaamaan ruotuun ja huijaamaan elimistöä pikkukaloreilla. Saattaapi tosin olla, että Aurora kokee pienen kurinpalautuksen ensi viikolla, kun soittelee joulun jälkeisen katastrofipäivityksen ravintovalmentajalleen. Kaiken kaikkiaan on menty vielä isoilla kokonaiskaloreilla, vuoropäivin 2000-2200 ja 2400 kcal. Ensi viikon alussa on muutama 2000 kalorin päivä ja jos vaaka on mun kaveri, niin varmaan saa jossain kohtaa vähän lisätäkin. Mutta tosiasia on se, että nyt tehdään täysillä töitä neljä kuukautta sekä treenien että ruokavalion osalta. Optimisti-Aurora ajattelee, että se on lyhyt aika verrattuna tähän asti kuljettuun pitkään matkaan. Mutta taitaa tassua alkaa piakkoin painaa ja hermo kiristyä, Sori vaan, rakkaani ja ystäväni jo etukäteen. Vinkatkaa, kun Auroran hirviövaihde alkaa potuttaa. Häivyn sitten salille leikkimään monsteria painojen kanssa. 

Tällä hetkellä on siis mieli hyvä ja kroppakin on varmaan ensi viikon jälkeen jo palannut kondikseen. Jos ei, niin se saa kyllä ansionsa mukaan aamuaerobisten ja salirääkkäyksen muodossa.Treenejä on tällä hetkellä jopa kuusikin kipaletta eri muodoissaan ja välillä tuntuu, että loppuu tunnit vuorokaudesta. Tässä täytyy Auroran ottaa urheilijan asenne ja ymmärtää, että tätä tehdään täysillä ja tosissaan. Vähän huono omatunto välillä vaivaa, kun haluaisi antaa enemmän aikaa rakkailleen ja ystävilleen. Käpertyä sohvalle viereen tai kahvikupin ääreen turisemaan ja olla oikeasti läsnä, sillä he ansaitsevat Auroran, jonka aivot eivät alituisesti askartele treeneissä ja kaloreissa. Siinäpä tärkein tavoite alkavalle vuodelle, sillä ilman rakkaitteni ja ystävieni kannustusta en olisi nyt kulkemassa kohti unelmaani. 

Kiitollisuudella joulupäivänä 2016

Aurora