Vai että autuutta ja kiireettömyyttä? Olihan se ehkä maanantai-iltapäivään asti, mutta sen jälkeen mentiinkin taas pikajunassa kohti uutta viikkoa ja yritin jossain välissä kysellä pysähdystä väliasemilla. Elämän konduktööri totesi tylysti, että harkitaan ensi viikolla! Viikkoani rytmitti olennaisesti töiden aloitus, joka tuntui tänä vuonna tavallista työläämmältä. Ehkä opeaivoni kesälomailivat vielä niin täysillä, että aivosoluressukat eivät kyenneet käsittelemään kaikkea tulevaa infoa. Ja viikon suurin järkytys oli lukujärjestykseni, johon oli kesän aikana tullut muutoksia. Olin laskenut tekeväni aamutreenejä, koska minulla oli alunperin useampi ysin aamu. Vaan eipä ole enää, sen sijaan kasin aamuja kyllä riittää. Eroa on ajallisesti 50 minuuttia, mutta se on paljon se. Teen nyt siis uuden, hienon suunnitelman arjen haltuun ottamiseksi.

Kun vuosi sitten aloitin pitkällä tähtäimellä treenaamisen body-fitnesskisoihin, suurin ongelmani oli ajan hallinta. Ennen ei ollut niin tarkkaa, montako treeniä tuli viikon ajalle ja millä rytmityksellä. Nyt oli neljä treeniä oltava viikossa taukopäivineen ja sen lisäksi siirryin viettämään laatuaikaa hellan eteen. Aina oli oikea ruoka loppu kaapista ja jatkuvasti oli ruoka-aika. Perheenäitien arkeahan se on, te sen tiedätte. Minulla on huollettavana vain yksi teini-ikäinen, viisi kissaa ja kaksi kakadua. Niiden vaatimukset ovat hyvin kohtuulliset : ). Ei sitä aikaa silti meinaa jäädä, vaikka tehokaskin on. Mihin ihmeeseen se aika oikein kuluu? Yritän nyt ryhtyä ajan herraksi ja saada kiireen häviämään. Kuulen teidän lukijoiden nauravan ääneen; toiveajattelua! Vaan ensi viikko on jälleen uusi mahdollisuus, toteaa optimisti-Aurora. Taion itseni ajoissa nukkumaan, jotta saan kahtena aamuna herättyä viideltä aamutreeneihin ja näin taion työpäivän jälkeisen ajan ohjelmattomaksi. Jaksan paremmin töissäkin, kun ei tarvitse illalla enää kyetä suuriin suorituksiin. Viikon ruuat teen valmiiksi ja kotikin on kunnossa. Ai kun on helppoa, siis näin kirjoitettuna. Ensi viikon taidankin matkustaa leppoisassa paikallisjunassa, monella pysäkillä pysähtyen. Toivottavasti en taas sattunut ostamaan lippua pikajunaan...

Leppoisaa viikkoa toivottelee Aurora